Frans Alfred Paloheimo, ent. Brander (31. tammikuuta 1870 Eurajoki – 6. elokuuta 1926 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja teollisuusneuvos, joka toimi teollisuushallituksen vt. yli-intendenttinä eli pääjohtajana.[1]
Henkilöhistoria
Paloheimon vanhemmat olivat maanviljelijä Otto Reinhold Brander ja Josefina Vappula ja puolisot vuodesta 1896 Maria Elisabet Johansson (k. 1903) ja vuodesta 1904 Helmi Ingrid Alopaeus. Paloheimo tuli ylioppilaaksi Porin yksityislyseosta 1890 ja valmistui koneinsinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1894. Hän teki opintomatkoja Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan 1890-luvun lopulla ja opiskeli 1904 Charlottenburgin teknillisessä korkeakoulussa sähkötekniikkaa. Insinöörinä Ludvig Nobelin konepajassa Pietarissa Paloheimo toimi 1895–1896, opettajana teollisuuskoulussa Oulussa 1896–1896selvennä ja Viipurissa konepajan insinöörinä 1898–1901, koneenrakennusosaston lehtorina teollisuuskoulussa 1898–1904, sähkölaitoksen tarkastajana 1901–1902 ja koneteknisen toimiston omistajana 1902–1904. Teollisuushallituksessa Paloheimo toimi 1904–1918 intendettinä, hoitaen yli-intendentin virkaa 1912–1914 ja 1916–1918. Kauppa- ja teollisuusministeriössä hän toimi teollisuusneuvoksena ja patenttiosaston johtajana 1918–1926. Paloheimo oli myös useiden komiteoiden jäsen. Hän kuoli Helsingissä auto-onnettomuudessa elokuussa 1926.[1][2]
Julkaisuja
- Käsi- ja oppikirja metallisorvareille ruuvikierteitten sorvaamisessa, Brander F. A., 1895 (uusittu painos 1916)
Lähteet
