Kaupungin keskusta sijaitsee niemellä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä.[8][9] Vanhan kaupunkikeskustan länsipuolella on Linnasaari, jonka erottaa keskustasta kapea Linnasalmi. Sillä sijaitsevalla pienellä saarella on keskiaikainen Viipurin linna.
Viipuri on alun perin ollut Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Arkeologisten kaivausten perusteella kauppapaikka on ollut käytössä jo 900-luvulla. Viipurin varhaiseen olemassaoloon viittaa myös noin vuodelta 1100 oleva ruotsalainen riimukivi, johon henkilön kuolinpaikaksi on merkitty Uiburk, joskin se saattaa viitata myös Tanskan Viborgiin. Viipurin seudulla on mainittu myös olleen 1100- ja 1200-luvulla Novgorodin valtapiiriin kuuluva kylä ja kauppapaikka.[1]
Viipurin kaupunki 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Kuparipiirros Eric Dahlbergin teoksesta Suecia antiqua et hodierna.
Kaupunki sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu, joka oli merkittävän vesireitin läntinen päätepiste Laatokalle.[10]. Vesireitin itäinen päätepiste sijaitsi Vuoksen suulla Käkisalmessa Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600–1800-luvuilla.[11][12][13] Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella.[14]
Ruotsin osana
Eerikinkronikan mukaan upplantilaiset rakensivat Viipurin linnan vuonna 1293[15]kolmannen ristiretken yhteydessä. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä kivilinnaa edeltäneistä hirsirakennuksista. Löytöinä on myös ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella alkuperäistä varustusta pidetään karjalaisten linnoituksena, jonka upplantilaiset sittemmin valloittivat.[16]Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Kuningas Eerik Pommerilainen myönsi Viipurille kaupunkioikeudet vuonna 1403.[2] Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli sittemmin Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki.[16]
Ruotsalaisissa lähteissä Viipurin linna mainitaan ensi kerran vuonna 1295 kuningas Birgerin kirjeessä, mutta novgorodilaisten kronikassa kerrotaan, että ruotsalaiset perustivat linnan Karjalaan ”vuonna 6801” (länsimaisen ajanlaskun mukaan vuonna 1293). Myöhemmin Viipurin kaupunki mainitaan kirjallisissa lähteissä vuonna 1336 ja Viipurin raati 1393. Dominikaanit perustivat Viipuriin luostarin vuonna 1398, ja fransiskaanikonventti perustettiin 1400-luvun alussa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu Viipurin porvari oli saksalainen Ewert von Balven Tallinnasta (1393), samoin saksalainen oli ensimmäinen tunnettu raatimies Magnus Schröder (1410). Kaukokauppa oli suureksi osaksi itämeren saksalaisista hansakaupungeista kuten Lyypekistä ja Tallinnasta saapuneiden hansakauppiaiden hallinnassa. Vienti suuntautui enimmäkseen Tallinnaan, missä tavarat myytiin läntiseen Eurooppaan. Karjalaiset olivat kylläkin enemmistönä tavallisten kaupunkilaisten joukossa.[16]
Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka ympärillä oli kaupunginmuuri.[16]
Venäjään liittyminen hyödytti suuresti Karjalan taloutta, kun kauppa suuntautui kasvavaan Pietarin kaupunkiin. Rahtitalonpojat ansaitsivat rahaa kuljettamalla rahtia hevoskärryllä tai reellä. Pääkaupunkiin saatettiin myös muuttaa työn perässä. Omalta asuinpaikalta käsin saattoi myydä maataloustuotteita tai harjoittaa sivuelinkeinoja. Näin pääsi miltei jokainen karjalainen rahatalouden piiriin. Toisaalta maatalous taantui, kun venäläinen halpa vilja valtasi markkinoita.[18]
Jo 1700-luvulla Venäjään liitetty Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Talouselämässä ja kaupungin hallinnossa saksalaisilla oli määräävin asema[19] ja kaupungissa asui paljon saksalaisia kauppiassukuja.
Topelius kuvasi liikkuvuuteen tottunutta karjalaista kansaa:
»Matkustaminen ja kaupanteko ovat hänelle mieluisia, ja hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja vie tavaroitaan Venäjälle asti – Pietariin. Siellä on karjalaisten alinomainen markkinapaikka. Siellä hän ansaitsee pienillä kivilläkin, ja yhtä helposti kuin raha on tullut, se taas meneekin.» (Topelius, Maamme-kirja. (Engman, Suomi Venäjällä. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria 2, s. 99))
Viipurissa oli vuonna 1906 kolme osuuskauppaa: Viipurin Työväen Osuuskauppa, Karjalan Työväen Osuuskauppa ja Osuusliike Ponnistus. Siellä toimi myös työväenyhdistys. Tuolloin Viipurin esikaupungeissa asui lähes yhtä paljon väestöä kuin itse kaupungissa, mutta ilman kaupungin mukavuuksia. Sen vuoksi esikaupunkien yhdistäminen kaupunkiin oli Viipurin työväenyhdistyksen polttavimpia kysymyksiä. Samana vuonna Pohjoismaiden Osakepankin pääkonttori siirtyi Viipurista Helsinkiin, mikä aiheutti viipurilaisissa raivoa ja vilkasta kirjoittelua paikallisissa lehdissä.[21]
Suomen tasavallan aika ja sotavuodet
Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella; valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Maailmansotien välisenä aikana rakennettiin muun muassa Viipurin kirjasto.
Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen neljänneksi suurin kaupunki Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen.[23] Viipuri oli asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki.
Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka puna-armeija ei saanut sitä vallattua, Moskovan rauhassa se jäi muun luovutetun Karjalan osana Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhoutuneen kaupungin nopeasti asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jatkosodassa uudelleen 20. kesäkuuta 1944.[24]
Viipurin kuuluminen Neuvostoliiton alueeseen vahvistettiin uudestaan Moskovan välirauhansopimuksessa 19. syyskuuta 1944. Stalin oli jo Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 ilmoittanut vaativansa vuoden 1940 rajoja ja ettei hän suostunut edes keskustelemaan Churchillin ja Rooseveltin ehdotuksesta, että rauhanneuvottelujen helpottamiseksi Viipuri voitaisiin jättää Suomelle.[25]
Väestönlaskennassa olivat mukana myös eräät Viipurin kaupungin rajojen ulkopuolella sijaitsevat alueet. Niistä Viipurin maalaiskunnassa sijaitsivat:[27]
Edellä mainittujen lisäksi Viipurin tietojen yhteydessä on mainittu myös Uuras, joka oli jakautuneena Viipurin maalaiskunnan, Vahvialan ja Johanneksen kuntien kesken.[27]
Kaupungin alueliitokset 1920- ja 1930-luvulla
Viipurin kaupunkiin tehtiin vuosien mittaan useita alueliitoksia. Esimerkiksi vuoden 1930 väestönlaskennan jälkeen tehdyissä aluejärjestelyissä vuonna 1932 Viipurin maalaiskunnasta siirrettiin Viipurin kaupunkiin 858 henkeä ja vuoden 1933 alueliitoksessa 11 271 henkeä. Uuras liitettiin osaksi Viipurin kaupunkia vuonna 1936. Seuraavassa on lueteltu Viipuriin tehtyjä alueliitoksia.
Vuonna 1924
Papulan, Huusniemen, Karjalan, Tiiliruukin, Kangasrannan, Kolikkoinmäen ja Talikkalan esikaupungit liitettiin Viipurin maalaiskunnasta Viipurin kaupunkiin.
Vuonna 1928
Kelkkalan, Liimatan ja Maaskolan esikaupungit liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.
Osia Ykspään, Kärjen ja Karppilan kylistä liitettiin kaupungista takaisin maalaiskuntaan. Nämä alueet oli liitetty kaupunkiin vuosina 1932 ja 1933.[30] Toisaalta samana vuonna osia Suurperon ja Hämäläisen kylistä liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.[30]
Lehdistö Suomen aikana
Wiborgs Nyheter 30.11.1939.
Seuraavassa on lueteltu Viipurissa ilmestyneitä sanomalehtiä ennen kaupungin luovuttamista Neuvostoliitolle.
Wiburgs Wochenblatt 1823–1832 , jatkaja suomenkielinen Sanan Saattaja Wiipurista
Viipuri Neuvostoliiton ja Venäjän osana
Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.[31][1]
Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, jota tosin on nyttemmin restauroitu. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut rajan läheisyys. Asukkaina on paljon rajavirkailijoita ja teollisuustyöntekijöitä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimii yli 20.lähde?
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev nimesi 25. maaliskuuta 2010 Viipurin ”sotilaskunnian kaupungiksi”. Venäjällä kaupunki voi saada tällaisen arvonimen, mikäli kaupungissa tai sen lähistöllä on ollut kovia taisteluita ja joissa venäläisen näkemyksen mukaan isänmaan puolustajat ovat osoittaneet urheutta, sitkeyttä ja yleistä sankaruutta.[32]
Väestö
Väestö ennen toista maailmansotaa
Seuraavassa taulukossa on esitetty Viipurin väkiluku eräinä vuosina. Vuosien 1930 ja 1939 luvut ovat ajankohdan 31.12. mukaiset ja perustusvat kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkittyyn väestöön. Vuosien 1850 ja 1860 sekä 1900 ja 1910 välillä Viipurin väkiluku laski, ja muina aikaväleinä se oli nousussa. Väkiluvun kasvuun vaikuttivat myös kaupunkiin Viipurin maalaiskunnasta tehdyt alueliitokset.
Vuoden 1870 väestönlaskennan perusteella Viipurissa oli 13 466 asukasta (1.3.1870). Asukkaista suomenkielisiä oli 6 845 henkeä, ruotsinkielisiä 2 261, venäjänkielisiä 3 257, saksankielisiä 610 ja puolankielisiä 234.[35] Suomenkielisten osuus väestöstä oli siis 50,8 %, ruotsinkielisten 16,8 %, venäjänkielisten 24,2 %, saksankielisten 4,5 % ja puolankielisten 1,7 %.
Vuoden 1930 väestönlaskennassa Viipurin kaupungin hallinnollisella alueella oli 52 253 asukasta. Viipurin rajojen ulkopuolella sijainneissa, mutta väestönlaskennassa mukana olleissa osissa Viipurin maalaiskuntaa ja Uuraassa oli yhteensä 19 986 asukasta, joten koko väestönlaskenta-alueen väkiluku oli 72 239 henkeä.[27] Koko väestönlaskenta-alueen väestöstä suomenkielisiä oli 67 609, ruotsinkielisiä 2 103, venäjänkielisiä 1 807 ja saksankielisiä 439 asukasta.[36] Tämän perusteella suomenkielisiä oli 93,6 %, ruotsinkielisiä 2,9 %, venäjänkielisiä 2,5 % ja saksankielisiä 0,6 % väestönlaskenta-alueen asukkaista.
Sodan aikaiset väestönsiirrot
Talvisodan aikana, osittain jo sen edellä Viipurin koko väestö evakuoitiin muualle Suomeen. Välirauhan aikana tyhjentyneeseen kaupunkiin siirrettiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Kun Suomi jatkosodassa valtasi Viipurin, osa sen entisistä asukkaista muutti sinne takaisin, mutta joutui jälleen poistumaan kaupungista, kun Neuvostoliitto vuonna 1944 valloitti sen uudestaan.
Väestö toisen maailmansodan jälkeen
Sodan jälkeen Viipurissa ei asunut suomalaista väestöä, vaan sinne siirrettiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Ensimmäisessä toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliiton väestönlaskennassa vuonna 1959 Viipurin asukasluku oli pienempi kuin ennen sotia. Sotia edeltänyt väkiluku ylittyi vuoden 1979 väestönlaskentaan mennessä. Enimmillään Viipurissa oli asukkaita lähes 81 000 henkeä viimeisessä Neuvostoliiton ajan väestönlaskennassa. Vuoteen 2002 tultaessa kaupungin asukasluku oli hieman vähentynyt ja vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan se oli taas noussut lähes 80 000 henkeen.
Seuraavassa on edellä selostettujen tietojen perusteella laadittu kuvaaja Viipurin väestönkehityksesta vuodesta 1815 vuoteen 2010. Pylväiden päissä näkyvät luvut ovat tuhansia asukkaita sadan asukkaan tarkkuuteen pyöristettynä. Musta pystyviiva on merkitty toista maailmansotaa edeltäneiden ja senjälkeisten väkilukutietojen väliin.[43]
Nyky-Viipurin naapurit ja kaupunginosat
Viipurin kaupunkikunnan naapureita ovat nykyään: etelässä Johanneksen kaupunkikunta, lännessä Tienhaaran maalaiskunta, pohjoisessa Antrean kaupunkikunta ja idässä Gontšarovon maalaiskunta.
Sisäisesti Viipurin kaupunki on 15. lokakuuta 2008 lähtien ollut jaettuna kymmeneen kaupunginosaan (ven.микрорайон, mikroraion), jotka ovat:
Kalininski (Калининский)
Kirovskije Datši (Кировские Дачи)
Kirovski (Кировский)
Petrovski (Петровский)
Peterburgski (Петербургский)
Promyšlennyi (Промышленный)
Saimenski (Сайменский)
Skandinavski (Скандинавский)
Haritonovski (Харитоновский)
Tsentralnyi (Центральный)
Talous ja liikenne
Viipuri on teollisuuskaupunki. Se on myös eräs suomalaisten Venäjän lähialueiden turistikohteita.
Kaupunkiin pääsee junalla, henkilö- tai linja-autolla, reittitaksilla tai vesiteitä pitkin.[44][45][46]
Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä keskiajan lopulta peräisin oleva niin sanottu Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin vanha raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja 2000-luvulla korjattu Weckrothin talo.lähde?
Monet Viipurin vanhan kaupungin rakennukset ovat nykyään huonokuntoisia.[48] Kaupungissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen toisen maailmansodan jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n.lähde?
10 ruplan muistoraha sarjasta Venäjän vanhat kaupungit (Venäjän pankki, 2009).
Suomalainen lauluperinne
Viipuri oli ennen sotia merkittävä suomalainen kulttuurikaupunki. Vielä nykyisin muutama kuoro vaalii viipurilaisia lauluperinteitä. Näitä ovat esimerkiksi Helsingin yliopiston Wiipurilaisen osakunnan kuoro ja mieskuoro Viipurin Lauluveikot. Jälkimmäinen perustettiin Viipurissa vuonna 1897. Sotien jälkeen Helsinkiin muuttaneet kuoron entiset jäsenet jatkoivat toimintaa; kuoro konsertoi yhä niin Suomessa kuin muuallakin. Ohjelmistossa Viipuria ja Karjalaa muistellaan esimerkiksi kappaleilla Muistatko Monrepos'n (Erik Lindström) ja Karjala (Olli Nykänen).lähde?
Tapahtumat
Viipurissa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Viipurissa vuonna 1922[49] ja herännäisyyden herättäjäjuhlat vuonna 1931.[50]
↑Paaskoski, Jyrki: Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia, s. 41–42. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17933-0
↑toim. Joonas Ahola & Frog with Clive Tolley: Fibula, Fabula, Fact – The Viking Age in Finland, s. 58. Studia Fennica, 2014.
↑Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 64–78. (Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty) Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X
↑Parland H.: Viipurin ja sen ympäristön vesiväylien muutokset geologian ja historian valossa, s. 91-100. (Suomen museo) Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1995. ISBN 951-9057-18-8
↑Engman, Max: Suomi Venäjällä, s. 98–101. (Kolbe, Laura (päätoim.) : Suomen kulttuurihistoria: 2, Tunne ja tieto) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1843-6
↑ abVäestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. Kaupunkien väestökehitys 1815–1940 kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan sivulla 14; henkikirjoitetun väestön osalta sivulla 15. Nämä tiedot poikkeavat toisistaan jonkin verran.) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
↑Ohto Manninen, Kyösti Rainila: ”Tarkastelua, Viipurin tulevaisuuden näkymät”, Viipuri menetetty! Rintama horjuu 1944, s. 329. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28209-9
↑sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala
↑ abcdefghijSuomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
↑ abSuomen tilastollinen vuosikirja 1940, sivu 14, taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940 (Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö)
↑Helsingin, Turun, Viipurin, Tampereen, Vaasan, Kuopion, Lahden, Oulun, Kotkan, Rauman, Pietarsaaren ja Riihimäen väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930. Tilastollinen päätoimisto, 1933. Teoksen verkkoversio.
↑ Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
↑toim. V. H. Peihvasser.: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija – Strany CNF – Pribaltika. 1:750 000 i 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä. Määritä julkaisija!ISBN 985-409-072-8(venäjäksi)
↑Natsionalnyi Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
↑Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste(venäjäksi)
Elfvengren, Eero ja Tammi, Eeva: Viipuri 1944: miksi Viipuri menetettiin? Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33196-5
Hakala-Rahko, Ilmo: Viipurissa, Viipurista, Viipuriin: Viipurin vaikutusalueen julkisen liikenteen historiaa Ruotsin vallan ajalta kesään 1944. Tampere: Suomen linja-autohistoriallinen seura, 2010. ISBN 978-952-99779-3-2
Iltanen, Jussi: Viipurin historiallinen kartasto. Helsinki: Karttakeskus, 2017. ISBN 978-952-266-504-1
Iltanen, Jussi: Viipurin karttakirja 1939. Vantaa: Genimap, 2006. ISBN 951-593-009-X
Kallioniemi, Jouni: Viipuri suursodassa 1939–1944. Turku: Kirjaveteraanit, 1990. ISBN 951-96209-0-7
Kallioniemi, Jouni ja Kuujo, Erkki: Viipurin seitsemän vuosisataa. Turku: Kirjaveteraanit, 1993. ISBN 9519620931
Krohn, Aarni: Viipuri: kirjailijan, muistelijan ja historioitsijan kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-082-0
Lankinen, Juha ja Miettinen, Harri: Viipurissa 2.9.1939. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, 2009. ISBN 978-952-5264-88-3
Markus Lehtipuu: Karjala, Suomalainen Matkaopas.
Mård, Anders ja Londen, Magnus: Takaisin Viipuriin. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3426-1
Neuvonen, Petri: Viipurin historiallinen keskusta: rakennusperinnön nykytila. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1994. ISBN 951-8915-93-8
Neuvonen, Petri: Viipuri: rakennusperinnön seitsemän vuosisataa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-973-9
Neuvonen, Petri; Pöyhiä, Tuula ja Mustonen, Tapani: Viipuri: opas kaupunkiin. Helsinki: Rakennustieto, 1999. ISBN 951-682-485-4
Partanen, E. ja Neuvonen, Petri: Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa: Eino Partasen valokuvia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-203-9
Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri: Karjalan pääkaupungin kohtalonvuodet 1939, 1941 ja 1944. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-539-6
Riimala, Erkki: Meren, kanavan ja laivojen Viipuri. Suomen laivahistoriallinen yhdistys, 1991. ISBN 952-90-3227-7
Shikalov, Juri ja Hämynen, Tapio: Viipurin kadotetut vuodet 1940–1990. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6885-8
Artikel ini sebatang kara, artinya tidak ada artikel lain yang memiliki pranala balik ke halaman ini.Bantulah menambah pranala ke artikel ini dari artikel yang berhubungan atau coba peralatan pencari pranala.Tag ini diberikan pada Desember 2022. PT BPR KARYAJATNIKA SADAYA (BPR KS) berdiri pada tanggal 14 September 1990 berdasarkan Akta Pendirian yang dibuat oleh notaris Imas Tarwiyah Soedrajat, SH, berkedudukan di Kabupaten Bandung, dengan modal dasar pada saat itu berjumlah Rp. 250.000.000,-...
Sutradara Fons Rademakers memenangkan Academy Award untuk Film Berbahasa Asing Terbaik dengan film buatannya The Assault. Belanda telah mengirimkan sejumlah film untuk Penghargaan Akademi untuk Film Berbahasa Asing Terbaik sejak 1959. Penghargaan tersebut diberikan secara tahunan oleh Academy of Motion Picture Arts and Sciences Amerika Serikat kepada sebuah film durasi cerita yang dibuat di luar Amerika Serikat yang utamanya berisi dialog non-Inggris.[1] Penghargaan tersebut dibuat pa...
Опис Портрет Джерело commons:File:Василь Іларіонович Пазич.jpg Час створення Невідомий Автор зображення Невідоимий Ліцензія Ця робота є невільною — тобто, не відповідає визначенню вільних творів культури. Згідно з рішенням фонду «Вікімедіа» від 23 березня 2007 року вона мо�...
Vous lisez un « bon article » labellisé en 2014. Saison 10 des Simpson Données clés Série Les Simpson Pays d'origine États-Unis Chaîne d'origine Fox Diff. originale 23 août 1998 – 16 mai 1999 Nb. d'épisodes 23 Chronologie Saison 9 Saison 11Liste des épisodes des Simpson modifier La dixième saison des Simpson est diffusée pour la première fois aux États-Unis par la Fox entre le 23 août 1998 et le 16 mai 1999. En France, elle est diffusée du 4 septembre 1999 au 4 ma...
16th-century Ottoman-era mosque in Mersin Province, Turkey This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Grand Mosque of Tarsus – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (October 2023) (Learn how and when to remove this template message) Tarsus Grand MosqueReligionAffiliationIslamDistrictTarsusProvince...
American video game developer 343 IndustriesTypeDivisionIndustryVideo gamesFounded2007; 16 years ago (2007)FounderBonnie RossHeadquartersRedmond, Washington, USKey peoplePierre Hintze (studio head)ProductsHalo seriesParentXbox Game StudiosWebsite343industries.com 343 Industries is an American video game developer located in Redmond, Washington, part of Xbox Game Studios. Headed by Pierre Hintze, the studio is responsible for the Halo series of military science fiction games,...
Чемпіонат світу з боротьби 2021 Вільна Греко-римська Жінки До 57 кг До 55 кг До 50 кг До 61 кг До 60 кг До 53 кг До 65 кг До 63 кг До 55 кг До 70 кг До 67 кг До 57 кг До 74 кг До 72 кг До 59 кг До 79 кг До 77 кг До 62 кг До 86 кг До 82 кг До 65 кг До 92 кг До 87 кг До 68 кг До 97 кг До 97 кг До 72 кг До 125 кг До 130 кг До 76 кг Д
Aneri VajaniLahir26 Maret 1994 (umur 29)[1]Tempat tinggalMumbai, IndiaKebangsaanIndianPekerjaanaktrisTahun aktif2012–sekarangKota asalNavsari, Gujarat, India[2] Aneri Vajani adalah seorang aktris televisi India yang dikenal karena perannya sebagai Nisha Gangwal di Star Plus acara Nisha Aur Uske Cousins, Saanjh Mathur di Sony TV acara Beyhadh dan Pari Malhotra di Voot acara Silsila Badalte Rishton Ka. Kehidupan awal Vajani adalah Gujarati dan kota kelahirannya ...
Aalst Bendera Lambang Locasi Aalst di Flandria TimurLocasi Aalst di Flandria Timur Aalst, Belgia Location in Belgium Negara Belgia Region Region Flandria Community Komunitas Flandria Provinsi Flandria Timur Arrondissement Aalst Area 78.66 km² Populasi– Laki-laki– Wanita– Kepadatan 77,360 (2006-01-01)48.84%51.16%990 inhab./km² Age distribution0–19 years20–64 years65+ years (01/01/2006)19.73%60.87%19.20% Orang asing 2.43% (01/07/2005) Pengangguran 9.00% (1 Januari 2006) Pendapatan s...
Campeonato Mundial deHalterofilismo de 2021 Homens Mulheres 55 kg 45 kg 61 kg 49 kg 67 kg 55 kg 73 kg 59 kg 81 kg 64 kg 89 kg 71 kg 96 kg 76 kg 102 kg 81 kg 109 kg 87 kg + 109 kg + 87 kg A categoria mais de 109 kg mas...
Unincorporated community in Los Angeles County, California, US This article is about the unincorporated community in Los Angeles County, California. For the community in San Mateo County, California, see Ladera, California. For the community in Orange County, California, see Ladera Ranch, California. For the community in the City of Los Angeles, see Ladera, Los Angeles. Unincorporated community in California, United StatesLadera Heights, CaliforniaUnincorporated communityLadera Heights commun...
French oceanographic explorer Jean-Michel CousteauCousteau in December 2007Born (1938-05-06) 6 May 1938 (age 85)Toulon, FranceOccupation(s)Oceanographic explorerFilm producerSpouseAnne Marie (div.)PartnerNancy MarrChildrenFabien CousteauCéline CousteauParent(s)Jacques-Yves CousteauSimone MelchiorRelativesPhilippe Cousteau (brother)Pierre-Antoine Cousteau (uncle) Jean-Michel Cousteau (born 6 May 1938) is a French oceanographic explorer, environmentalist, educator and film producer. The f...
Golf course in Angus, Scotland Carnoustie Golf LinksClub informationLocation in ScotlandShow map of ScotlandLocation in Angus, ScotlandShow map of AngusLocation Carnoustie, ScotlandEstablished1842; 181 years ago (1842)TypePublicTotal holes54Websitehttps://www.carnoustiegolflinks.co.uk/ChampionshipDesigned byAllan Robertson andOld Tom Morris;James Braid (1926)Par72 (71 for The Open)Length6,941 yards (6,347 m)(7,402 yards (6,768 m) for the2018 Open Championship)Cours...
This article is about the Colombian city. For other uses, see Santa Marta (disambiguation). You can help expand this article with text translated from the corresponding article in Spanish. (December 2013) Click [show] for important translation instructions. Machine translation, like DeepL or Google Translate, is a useful starting point for translations, but translators must revise errors as necessary and confirm that the translation is accurate, rather than simply copy-pasting machine-tr...
Irish journalist and novelist Megan NolanBorn1990 (age 32–33)County Waterford, IrelandOccupationJournalist, novelist Megan Nolan (born 1990)[1] is an Irish journalist and author from County Waterford. Her debut novel, Acts of Desperation,[2] was longlisted for the Dylan Thomas Prize[3] and shortlisted for the Betty Trask Award for debut novels. Biography Nolan's father Jim Nolan was a theatre director and found of the Red Kettle theatre company based in Wate...
_(1993).png)
