Getto tai ghetto on ympäristön sosiaalisesti eristämä kaupunginosa tai kortteli, jossa asuu pääasiallisesti yhden rodullisen tai etnisen ryhmän jäseniä, yleensä sosiaalisen tai taloudellisen paineen takia.[1]
Gettoa pitää yllä toisaalta sen asukkaiden keskinäinen koheesio, toisaalta ympäröivän yhteisön sen ympärille asettama raja. Raja ei ole fyysinen, mutta se voi olla hyvinkin todellinen ja vaikuttaa asumisen hintaan ja siihen, miten muut suhtautuvat geton asukkaisiin. Getto on usein kaupungin köyhempää aluetta. Tulot niissä ovat matalia, asunnot ahtaita, työttömyys korkeampaa, terveydentilat huonompia ja rikollisuus yleisempää.[2]
Gettoutuminen alkaa, kun jonkin sille alttiin ryhmän osuus ylittää tietyn osuuden. Chicagossa kehitys on mennyt niin, että kun tietyllä alueella afroamerikkalaisten osuus talojen omistajista tai koulujen oppilasmääristä on saavuttanut kriittisen tason (joka vaihtelee, mutta saattaa olla noin 15 prosenttia), valkoisten pako -ilmiö on alkanut. Tällöin valkoiset ovat alkaneet muuttaa alueelta ripeässä tahdissa pois eivätkä halua enää ostaa asuntoja alueelta. Chicagossa tunnetaan tapauksia, joissa asuinalue on muuttunut 75-prosenttisesti afroamerikkalaiseksi vain kolmen vuoden päästä siitä, kun kriittinen osuus saavutettiin. Ei ole olemassa mitään määrättyä kriittistä astetta, vaan jotkut yhteisöt ovat halukkaampia elämään rinnakkain ja jotkut vähemmän halukkaita.[2]
Perinteisesti sanalla ghetto tarkoitettiin eri puolilla Eurooppaa olleita juutalaiskortteleita. Sanan historiasta ei ole yksimielisyyttä.[2] Alkujaan sana lienee tullut juutalaisten alueesta Venetsiassa, jossa sijaitsi valimo, joka on italiaksi 'getto'.
