Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Belvoir (viirinumero L32) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 vuoden 1940 hätäohjelmassa työnumerolla J3964 Cammell Lairdilta Birkenheadistä, missä köli laskettiin 14. lokakuuta. Alus laskettiin vesille 18. marraskuuta 1941 ja valmistui 29. maaliskuuta 1942.[1]
Palvelus
Palvelukseenoton jälkeen alus varustettiin ja siirrettiin maaliskuussa 1942 Scapa Flowhun Kotilaivastoon koulutettavaksi, jona aikana alus suojasi Venäjälle matkannutta saattuetta PQ14 sekä palaavaa saattuetta QP10. Toukokuun alussa alus suojasi Kotilaivaston mukana saattueita PQ15 ja QP12. Alus määrättiin Itäisen laivaston 2. hävittäjälaivueeseen ja liittyi 11. toukokuuta saattueeseen WS19, mistä se erkani 22. toukokuuta saavuttuaan Freetowniin. Alus palasi suojanneen osaston mukana 25. toukokuuta saattueen suojaksi matkan jatkuessa Kapkaupunkiin. Määränpäähän saavuttuaan 5. kesäkuuta suojaus erkani saattueesta.[1]
Alus suojasi 14. kesäkuuta risteilijä HMS Shropshiren ja aseistetun kauppalaivan HMS Cheshiren kanssa Durbaniin saattueen WS19, mistä se erkani 23. kesäkuuta tankatakseen Mombasassa. Alus siirrettiin lainaksi Välimeren laivaston 5. hävittäjälaivueelle. Alus suojasi aseistettua kauppalaivaa HMS Moreton Baytä Mombasasta Durbaniin, josta edelleen Kilindiniin, jonne ne saapuivat 8. heinäkuuta. Alus jatkoi matkaansa edelleen Aleksandriaan, missä se liittyi 15. elokuuta uuteen laivueeseensa.[1]
Alus suojasi 14. syyskuuta Aleksandriasta Tobrukin HMS Aldenhamin kanssa hinaaja HMS Brigandia vaurioituneiden risteilijä HMS Coventryn ja hävittäjä HMS Zulun avuksi, mutta kumpikin avustettava alus upposi ennen kohtaamista. Lokakuussa alus osallistui kahteen maajoukkojen tueksi tehtyyn rannikkokohteiden tulitusoperaatioon.[1]
Alus suojasi 17. marraskuuta operaatio Stoneagen Maltalle matkannutta saattuetta MW13, jonka jouduttua seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen risteilijä HMS Arethusa vaurioitui. Alus erkani 19. marraskuuta saattueesta Maltalla aloittaen suojausosaston mukana paluumatkan Aleksandriaan. Alus suojasi 1. joulukuuta operaatioissa MK1 ja Portcullisissa saattuetta MW14, jonka suojaksi liittyivät Maltalta saapuneet Force K:n alukset 4. joulukuuta. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta sen saavuttua Maltalle. Alus suojasi 7. joulukuuta Maltalta Egyptiin tyhjistä aluksista koostuvan operaatio MH2:n saattueen ME11, mistä se erkani 11. joulukuuta saavuttuaan Port Saidiin.[1]
Välimeren laivaston mukana alus jatkoi Maltalle matkanneiden saattueiden suojaamista. Aluksen miehistö pelasti 1. helmikuuta 1943 Egyptin rannikolla torpedoidun miinalaiva HMS Welshmanin eloonjääneet. Alus osallistui toukokuussa operaatio Retributioniin, jossa pyrittiin estämään akselivaltojen joukkojen laivaaminen Tunisiasta Italiaan. Alus määrättiin kesäkuussa Sisilian maihinnousun itäiseen laivasto-osastoon.[1]
Alus muodosti saattajaryhmä Q:n sisaraluksensa HMS Dulvertonin kanssa. Ne lähtivät 3. heinäkuuta Aleksandriasta Sisiliaan saattueessa MWS36. Alus kävi 6. heinäkuuta Benghazissa palaten saattueeseen kaksi päivää myöhemmin. Alus erkani 10. heinäkuuta saattueesta saavuttuaan sillanpäähän Syrakusan edustalla. Saattajaryhmä Q aloitti maihinnousualueen suojaamisen.[1]
Elokuussa alus määrättiin Salernon maihinnousuun, jossa se suojasi 9. syyskuuta maihinnousuun matkanneita saattueita. Sillanpäässä alus siirtyi maihinnousualueen suojaukseen sekä tulitukiosastoon. Alus siirrettiin lokakuussa laivueen mukana Aleksandriaan, josta ne aloittivat palveluksensa Egeanmeren alueella.[1]
Alukseen kuormattiin 15. lokakuuta joukkoja ja varusteita, jotka se seuraavana päivänä kuljetti Egeanmeren saarille. Matkalla alus joutui ilmahyökkäykseen. Alus tuki 18. lokakuuta saarilla käytyjä taisteluita tykkitulella. Alus joutui 30. lokakuuta ilmahyökkäykseen, jolloin pommi läpäisi aluksen vakaajaosaston räjähtämättä. Pommi heitettiin tämän jälkeen yli laidan. Aluksen palvelus Egeanmerellä jatkui marraskuussa. Se oli 12. marraskuuta mukana osastossa, joka etsi saksalaisia Lerokselle kuljettavia aluksia. Aluksen miehistö pelasti seuraavana päivänä liitopommista vaurioituneelta Dulvertonilta 109 eloonjäänyttä, minkä jälkeen hylky upotettiin torpedoimalla. Alus osallistui 24. marraskuuta harhautusoperaatio Rumble Bumbleen. Egeanmeren operaatioiden päätyttyä joulukuussa alus siirrettiin laivueen mukana Algeriin saattue- ja partiointi tehtäviin.[1]
Alkuvuoden 1944 alus oli saattue- ja partiotehtävissä läntisellä ja keskisellä Välimerellä. Alusta tarjottiin kesäkuussa lainaksi Vapaan Ranskan laivastolle, joka kuitenkin hylkäsi tarjouksen. Alus valmistautui heinäkuussa tukemaan Etelä-Ranskan maihinnousua, minkä vuoksi se siirrettiin Napoliin Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen. Alus liittyi 13. heinäkuuta Napolissa saattueeseen SM2, jonka mukana se saapui 15. heinäkuuta maihinnousualueelle. Alus vapautui 23. heinäkuuta operaatiosta, minkä jälkeen se palasi Välimeren laivaston komentajan alaisuuteen. Alus jatkoi tämän jälkeen saattueiden suojaamista, partiointia sekä maajoukkojen tukemista keskisellä Välimerellä ja Adrianmerellä. Alus taisteli 20. syyskuuta Adrianmerellä HMS Whaddonin tukemana Saksan laivaston E-veneitä vastaan.[1]
Vuoden 1945 alun alus oli Adrianmerellä suojaten Kreikkaan matkanneita saattueita. Alus siirtyi Euroopan sotatoimien päätyttyä Maltalle, kunnes se heinäkuussa aloitti kotimatkan. Alus poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin Portsmouthin reserviin, josta se siirrettiin 1950 Harwichiin. Alus palasi pari vuotta myöhemmin Portsmouthiin, jossa se siirrettiin 1955 ylläpitämättömään reserviin. Alus sijoitettiin 1957 poistolistalle ja myytiin BISCOlle, joka allokoi romuttamisen P&W MacLellanille Bo'nessiin lähelle Edinburghia. Alus saapui 21. lokakuuta hinattuna romuttamolle.[1]
Lähteet
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
| Tyyppi I
|
|
| Tyyppi II
|
|
| Tyyppi III
|
|
| Tyyppi IV
|
|
