Tässä artikkelissa käsitellään niitä Harry Potter -kirjoissa esiintyviä taikaolentoja, jotka ovat joko kokonaan tai enimmäkseen eläimen tai kasvin muotoisia. Ihmisen kaltaisesti toimivat ja pääasialliselta rakenteeltaan ihmistä muistuttavat hahmot, kuten puolijättiläiset ja tupahaamut esitellään omissa artikkeleissaan tai Harry Potter -sarjan käsitteissä.

Harry Potter-sarjan taikaotuksissa on piirteitä useista lajeista. Mukaan on otettu vain sellaisia eläin-ja kasvilajeja, joilla on tavanomaisesta poikkeaviä kykyjä tai taitoja. Osa on mukana osiensa taikakäytön vuoksi. Seuraavassa otuksia on ryhmitelty eläimen ruumiin ja toiminnan vallitsevimman piirteen mukaisesti.

Hämähäkin suku esiintyy Harry Potter -sarjassa sekä lemmikkeinä että koe-eläiminä. Tavallisia hämähäkkejä käytetään muun muassa anteeksiantamattomien kirousten havainnollistamiseen. Niitä liikkuu myös koulun seinillä niiden paetessa basiliskia.^[1][2] Kielletyssä metsässä nähdään paljon lajiltaan tarkemmin määrittelemättömiä hämähäkkejä.

Akromantella (engl. Acromantula) on jättiläismäinen kahdeksansilmäinen myrkkyhämähäkki, joka on peräisin Borneon tiheimmistä viidakoista. Sen tunnusomaisia piirteitä ovat tiheä musta karvoitus, joka harmaantuu iän myötä^[3], viitisen metriä pitkät raajat ja pihdit, joita se naksuttelee viestiessään.^[2] Laji syö lihaa ja on mieltynyt kookkaisiin saaliisiin. Naaras on koirasta kookkaampi ja voi munia kerralla jopa sata munaa, joiden kuoriutumisaika vaihtelee kuudesta kahdeksaan viikkoon. Akromantellan munat ovat A-luokan kauppakiellossa.^[4]

Otuksen uskotaan olevan jonkun velhon jalostama ja tarkoitettu vartioimaan asumusta tai aarretta. Lajin älykkyys on ihmisen luokkaa ja se osaa puhua, mutta luonne on kesyyntymätön.^[5] Sen myrkky on kallisarvoista, ehkä sata kaljuunaa noin puolelta litralta, mutta sitä on lähes mahdotonta lypsää muilta kuin kuolleilta yksilöiltä.^[6]

Lajin tunnetuin jäsen Hämäkäk (engl. Aragog) on pienen norsun kokoinen^[7] yksilö, jonka Hagrid on kasvattanut munasta. Hämäkäkillä on naaraspuolinen kumppani Myhäk (engl. Mosag)^lähde?. Hämäkäk ja sen jälkeläiset asuvat Tylypahkan lähellä Kielletyssä metsässä, jonne Ron ja Harry lähtevät kirjassa Harry Potter ja salaisuuksien kammio, ja ovat vähällä tulla syödyiksi. Hämäkäk kuolee kuudennessa kirjassa ja seitsemännessä kirjassa jäljellä oleva yhdyskunta hyökkää kuolonsyöjien ajamina linnaan Tylypahkan taistelun aikana, mutta Hagrid paimentaa ne pois.

Harry Potter -kirjojen feeniks on taikavoimainen lintulaji, jonka elämä kulkee sykleissä: sen höyhenistö muuttuu sitä epäsiistimmäksi mitä lähempänä se on uutta syntymistään. Kun uudelleensyntymisen hetki koittaa, lintu lehahtaa liekkeihin ja vajoaa tuhkakasaksi, josta se nousee pian uudelleen.

Feenikslinnun pyrstösulat ovat yksi viidestä taikasauvan ytimeen kelpaavasta taika-aineesta. Muut neljä ovat veelan hius, yksisarvisen jouhi, thestralin jouhi ja lohikäärmeen sydänjuuri.^[8] Sulan saamisen voi päätellä olevan neuvottelukysymys, sillä se yksilö, jonka pyrstösulkaa on Harry Potterin taikasauvassa, oli luovuttanut vain kaksi sulkaa.^[9] Feeniksin kyyneleet parantavat myös muuten nopeasti tappavan basiliskin pureman.^[10]

Lajista kerrotaan, että jokainen feeniks on yksilö, eikä kahta samanlaista ole, mutta sama pätee muihinkin lajeihin.^[8] Ainoa ulkonäöltä kuvattu yksilö on Albus Dumbledoren Fawkes, joka on kookas ja painava, joutsenen kokoinen lintu. Sen pitkä pyrstö muistuttaa pituudeltaan riikinkukon pyrstöä, mutta on väriltään kimmeltävän kullan värinen. Feeniksin kynnet ovat kuin petolinnulla, mutta kullan väriset nekin. Sen kauniissa^[11] päässä on terävä kultainen nokka ja silmät muistuttavat mustia helmiä.^[12][13]

Feeniks kykenee ilmestymään tulenlieskoista ja se pystyy kuljettamaan raskaita taakkoja, kuten kolme koululaista ja heidän opettajansa.^[12][14] Monien lintujen tapaan feeniks hyökkää käärmemäisen basliskin kimppuun, puhkaisee sen silmät ja näykkii sitä nokallaan.^[10]

Feeniks livertelee outoa, mutta kaunista musiikkia: ”Se oli aavemaista, ylimaallisen, selkäpiitä kutkuttavaa ja ylimaallista.” Laulu voi saavuttaa sellaisen vimman, että laulu värähtelee kuulijan kylkiluissa^[12], mutta feeniks osaa laulaa myös surumielisesti ja kaihoisasti^[15]. Dumbledoren kuoleman jälkeen Fawkes lauloi surulaulun, minkä jälkeen Fawkes lähti pois Tylypahkasta lentämällä eikä enää palannut.

Pöllöt ja huuhkajat ovat näissä kirjoissa suosittuja lemmikkejä, sillä ne ovat taitavia viestinviejiä. Niitä kasvatetaan sekä häkeissä että erillisissä lintuhuonessa, joita kutsutaan nimellä pöllölä. Osa linnuista kuljettaa säännöllisesti sanomalehtiä tilaajille. Lemmikkilintuja ostetaan ja myydään Viistokujalla Lurppuluomen pöllökeskuksessa.^[16]

Viestejä kuljettaville linnuille kerrotaan, kenelle viesti on ja ne löytävät saajan, vaikka osoitetta ei kerrota tai lähettäjä ei tiedä sitä.

Tunnetuin pöllö kirjoissa on Harry Potterin tunturipöllö Hedwig. Muita pöllöjä sarjassa ovat Weasleyn perheen ikäloppu pöllö Errol ja Ronald Weasleyn Sirius Mustalta saama pieni pöllö Posityyhtynen.

Hevoskotka (engl. Hippogriff) on nelijalkainen ja kahdella kookkaalla siivellä lentävä taikaeläin, jonka ruumiin yläosa lapoihin asti kotkan ja alaosa hevosen muotoinen. Laji esitellään taikaeläinten hoidon tunnilla teoksessa Harry Potter ja Azkabanin vanki. Kotkien lailla hevoskotkat ovat taitavia ja vahvoja lentäjiä. Kun hevosen vartalo määrittää muunkin rakenteen mittasuhteet, ne pystyvät lentäessään kantamaan kaksikin ihmistä selässään.

Hevoskotkat asuvat Kielletyssä metsässä, mutta sopeutuvat tiukan paikan tullen myös muunlaisiin elinoloihin, kuten huoneisiin ja luoliin. Ne ovat lihansyöjiä, luonteeltaan kiivaita ja oman arvonsa tuntevia. Siksi niitä pitää lähestyä kunnioittavasti ja ainoastaan silloin, jos ne hyväksyvät tulijan vastaamalla kumarrukseen ja silittämällä sitä.

Hiinokka (engl. Buckbeak) on Harry Potterissa esiintyvä taikaolento. Hiinokka on hevoskotka, sen ruumiin yläosa on sen kotka ja alaosa hevonen. Hiinokka esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki. Hiinokka tuomitaan teloitettavaksi, koska se runteli Draco Malfoyta tämän ärsytettyä Hiinokkaa vastoin Hagridin varoitusta.

Hiinokka oli määrä teloittaa auringonlaskun aikaan, mutta tuomiota ei ehditä toteuttaa, sillä Harry ja Hermione Granger matkustavat ajassa taaksepäin ja pelastavat Hiinokan. Harry ja Hermione käyttävät Hiinokkaa apunaan pelastaakseen Sirius Mustan mustasta tornista, jossa tämä odottaa vangittuna. Sirius pakenee Hiinokan avulla. Hiinokka asui tämän jälkeen Kalmanhanaukio 12:ssa Sirius Mustan kodissa. Sirius kuolemansa jälkeen testamenttasi Hiinokan Harrylle, joka salli Hiinokan palata Hagridin hoiviin Kiellettyyn metsään. Hiinokka myöhemmin hyökkäsi Severus Kalkaroksen kimppuun ennen tämän pakenemista Tylypahkasta Dumbledoren kuoleman jälkeen. Lopputaistelussa Hiinokka johtaa thestralit ja yksisarviset jättiläisten kimppuun.

Kuten klassisessa kirjallisuudessa, Harry Potter-sarjan kentauri on vyötäisistä ylöspäin ihminen, mutta muulta rakenteeltaan hevonen. Kirjasarjassa molempien osien väritys myötäilee toisiaan: punapartainen ja -tukkainen kentauri on raudikko punertavine häntineen, mustatukkainen on myös karvaltaan musta.^[17][18] Laumalla on johtaja, oma kulttuuri ja tietoa esimerkiksi tähdistä ennustamisesta, jota ei mielellään välitetä ihmisille.^[19]

Kentaurit elävät rauhanomaisesti, mutta pystyvät tarvittaessa puolustautumaan ja puolustamaan toisia. Omasta valinnastaan ne saattavat suostua myös ratsuiksi,^[20] vaikka lauman keskuudessa se on yleensä paheksuttua.^[21] Kentaurit ovat taitavia sotureita ja kantavat aseinaan jousia ja keihäitä. Laji elää vapaana Tylypahkan Kielletyssä metsässä. Nimeltä mainittuja kentaureja olivat mm Firenze, Bane, Magorian ja Ronan. Firenze myöhemmin karkotettiin laumasta, koska muut pitivät häntä petturina hänen ryhdyttyä opettamaan ennustamista. Myöhemmin kentaurit ottivat Dolores Pimennon vangiksi tämän haukuttua heitä saastaisiksi puolilajisiksi, mutta Dumbledore myöhemmin vapautti Pimennon. Kentaurit olivat myöhemmin läsnä Albus Dumbledoren hautajaisissa ja ampuivat nuolia ilmaan kunnioituksen eleenä. Kentaurit eivät Firenzea lukuun ottamatta osallistuneet Tylypahkan taistelun ensimmäiseen osaan, mutta myöhemmin Harryn uhrautumisen seurauksena ja Hagridin haukuttua Banea pelkuriksi kentaurit osallistuivat taistelun toiseen osioon ampuen nuoliaan kohti kuolonsyöjiä. Myöhemmin kentaurit sallivat Firenzen palata takaisin lauman jäseneksi.

Siivekkäät ratsut ovat nimensä mukaisesti siivekkäitä hevosia. Niitä on monia eri rotuja, mutta kirjassa mainitaan abraxan (suuri, äärimmäisen vahva palomino, joka juo ainoastaan mallasviskiä), aethonan (kastanjanruskea) ja granian (harmaa, joka on suuressa arvossa nopeutensa ansiota) sekä thestral.

Thestral on lentävä, hevosta muistuttava taikaeläin, jonka näkevät vain ihmiset, jotka ovat nähneet kuoleman. Thestraali on väriltään musta ja niin laiha, että muistuttaa luurankoa. Sen siivet ovat lepakkomaiset. Veri vetää thestraleja puoleensa, mutta ne eivät ole petoja vaan ilmeisesti raadonsyöjiä. Thestralin häntäjouhi kelpaa myös taikasauvan ytimeksi, joskin sitä on käytetty vain yhdessä sauvassa eli pahamaineisessa Seljasauvassa.

Thestralit vetävät kouluvuoden alussa oppilaat koululle Tylypahkan vaunuissa. Taitavina suunnistajina niitä käytetään myös lentokuljetuksiin. Thestralia ei tarvitse ohjata, riittää kun kertoo sille osoitteen. Harry Potter, Hermione Granger, Ron Weasley, Ginny Weasley, Neville Longbottom ja Luna Lovekiva lentävät näiden eläinten selässä taikaministeriöön kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta.

Pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta thestral ei ole vaarallinen muuten kuin ärsytettynä. Lopputaistelussa hevoskotka Hiinokka johtaa thestralit ja yksisarviset kuolonsyöjien kimppuun.

Väriltään vitivalkea ja valkoharjainen yksisarvinen on kaunis eläin, jolla on pitkät ja solakat jalat.^[22] Yksisarvinen esiintyy ainakin Tylypahkan Kielletyssä metsässä. Siellä ne saavat elää enimmäkseen rauhassa.^[23]

Yksisarvisen jouhi on yksi kolmesta tunnetuimmasta taikasauvan ytimeen kelpaavasta taika-aineesta.^[8] Sen sarvea käytetään taikajuomien valmistukseen. Eläimen veri on myös voimakasta taika-ainetta, väriltään hopeanhohtoista^[24] ja ”pitää olennon hengissä vaikka tämä olisi vain tuuman päässä kuolemasta”. Yksisarvisen surmaaminen on kuitenkin niin hirviömäistä, että tappaja elää siitä alkaen vain puolinaista elämää.^[25]

Harry löytää muiden kanssa yksisarvisen verta heidän ollessaan kielletyssä metsässä elokuvassa "Harry Potter ja viisasten kivi." Metsässä Harry huomaa kuolleen yksisarvisen ja jonkin hahmon imemässä sen verta. Myöhemmin saadaan tietää hahmon olleen Orave, jota Voldemort hallitsi.

Kirjasarjassa on kahdenlaisia koiria. Näistä Marge-tädin koirat ja Hagridin valtaisa tanskandoggi (elokuvassa napolinmastiffi) Tora vaikuttavat tavallisilta koirilta. Kaksi muuta koiralajia ovat taikaeläimiä: kolmipäinen koira ja Kalmakoira. Lisäksi kirjoissa Ihme otukset ja niiden olinpaikat sekä Feeniksin kilta^[26] mainitaan Taka.

Näiden lisäksi sarjassa esiintyy ihmissusia. He ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet tarttuvan ja hoitamattomana säännöllisiä kohtauksia aiheuttavan sairauden toisen ihmissuden puremasta. He muuttuvat ihmissusiksi aina täysikuun aikaan eivätkä muututtuaan voi enää hallita itseään. On kuitenkin olemassa taikajuoma, sudenmyrkkyjuoma, joka ei estä muodonmuutosta, mutta auttaa muuttunutta hallitsemaan itsensä. Silloin ihmissusi ei ole niin suureksi vaaraksi. Tunnetuimpia ihmissusia sarjassa ovat Remus Lupin ja Fenrir Harmaaselkä.

Kolmipäinen koira on nimensä mukaisesti koira, jolla on kolme itsenäisesti liikkuvaa päätä yhdessä vartalossa. Koiran hengitys haisee pahalta, sillä on kellertävät hampaat ja sen suista valuu kuola.^[27] Rubeus Hagrid osti Pörrö-nimisen yksilön kreikkalaiselta mieheltä, jonka tapasi pubissa.^[28] Salassa pidetty jättikokoinen eläin vartioi luukkua, jonka alla oli Viisasten kivi, ja hyökkää vihaisesti kaikkia sitä lähestyviä. Pörrön saa rauhoittumaan ja nukahtamaan soittamalla sille musiikkia.^[29] Myöhemmin kun Viisasten kivi oli tuhottu, Hagrid lähetti Pörrön väliaikaisesti Kiellettyyn metsään asumaan. Myöhemmin Dumbledore lähetti Pörrön takaisin Kreikkaan.

Kalmakoira (engl. Grim) on suuri musta, takkuinen ja kiilusilmäinen koira, jonka ulkomuoto muistuttaa sutta. Kalmakoiran näkemistä pidetään yhtenä pahimmista kuolemanenteistä. Teoksessa Harry Potter ja Azkabanin vanki Harry luulee nähneensä kalmakoiran lähtiessään Dursleyiltä, mutta myöhemmin se paljastuu Sirius Mustaksi, joka pystyy muuttamaan muotoaan suureksi, mustaksi koiraksi.

Taka (engl. Crup) on peräisin Kaakkois-Englannista. Se muistuttaa läheisesti jackrussellinterrieriä, paitsi että sen häntä on haarautunut kahdeksi. Taka on todennäköisimmin velhon jalostama koira, sillä se on kiihkeän uskollinen velhoille ja hyvin julma jästeille. Se on oiva jätemylly, sillä se syö melkeinpä mitä vain menninkäisistä vanhoihin autonrenkaisiin.

Gäätä on kissan näköinen taikaeläin. Se kesyyntyy helposti ja risteytyy kissan kanssa. Hermionen lemmikki Koukkujalka on puoliksi gäätä. Se on punakeltainen, nimensä mukaan koukkujalkainen otus, jolla on mahtava pulloharjahäntä. Koukkujalka on hyvin älykäs ja olennaisessa osassa, kun juonitteleva animaagi Peter Piskuilan paljastuu. Hermione jätti myöhemmin Koukkujalan Ginnyn hoiviin.

Itäisessä Afrikassa elävä Nundu on todennäköisesti maailman vaarallisin otus. Se on jättiläisleopardi, joka koostaan huolimatta liikkuu äänettömästi ja jonka hengitys aiheuttaa niin herkästi tarttuvan taudin että kokonaiset kylät menehtyvät siihen.

Purske (engl. Erumpent) on iso ja väkivahva, mutta harvinainen afrikkalainen taikaeläin. Se painaa jopa tonnin ja sitä voisi kaukaa luulla sarvikuonoksi. Sillä on paksu loitsuja ja kirouksia hylkivä nahka, köysimäinen pitkä häntä ja terävä kierteinen sarvi kuonossa. Purskeet synnyttävät vain yhden vasikan kerrallaan.

Purske ei ärsyynny helposti hyökkäämään, mutta jos niin käy, seuraukset ovat kamalia: sen sarvi lävistää jopa paksua metallia ja sisältää tappavaa nestettä, joka räjäyttää kaiken mihin sitä on ruiskutettu. Irrallinenkin sarvi on äärimmäisen herkästi räjähtävä ja sitä täytyy käsitellä varoen.

Purskeiden harvinaisuus johtuu siitä, että urokset tapaavat räjäytellä toisiaan kosintamenojen aikana. Purskeiden sarvia, häntiä, nahkaa ja räjäytysnestettä käytetään eri taikatarkoituksiin; ne ovat B-luokan kauppatavaraa eli tarkkaan valvottuja. Afrikkalaiset noidat ja velhot kohtelevat pursketta äärimmäisen varovasti.

Salakaupassa Ksenofilius Lovekivalle myyty Purskeen sarvi, jota hän väittää ruttusarvisen niistaisikin sarveksi, on tärkeässä osassa teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Ksenofiliuksen yrittäessä napata Harry Potterin, jotta kuolonsyöjät vapauttaisivat hänen vangitun tyttärensä Lunan, hänen tainnutusloitsunsa osui vahingossa Purskeen sarveen, jolloin se räjäytti huomattavan osan talosta ilmaan, jolloin Harry ja muut pääsivät pakenemaan.

Vuohi muistuttaa Harry Potter -kirjasarjassa tavallista vuohta. Niitä pidetään kotieläiminä ja hoidetaan tavalliseen tapaan. Vuohi on myös yksi Sianpään pubi-isännän suojeliuksen muoto. Taikaeläimeksi vuohen tekee sen vatsasta löytyvä kivi, besoaari, joka pelastaa useimmilta myrkyiltä.^[30]

Sarjan basiliski ei ole kukon ja käärmeen yhdistelmä, kuten vanhojen tarujen basiliski- Yhteistä niille kuitenkin on tappava tai jähmettävä katse. Harry Potter -sarjassa jättimäisen käärmeen kaltaiseksi kasvava basiliski syntyy rupikonnan hautomasta kananmunasta.^[31] Käärmeen tavoin se luo nahkansa^[32]. Basiliski kasvaa jättimäisiin mittoihin ja on hyvin pitkäikäinen. Basiliski kuolee, jos se kuulee kukon kiekuvan. ^[33]

Kirjojen maailmassa kerrotun tarinan mukaan Salazar Luihuinen rakennutti Tylypahkaan salaisen kammion, josta muut kolme perustajajäsentä eivät tienneet mitään. Velhoväki uskoo, että kammiossa on jonkinlainen hirviö, jota vain käärmeiden kieltä taitava, todellinen Luihuisen perillinen voisi hallita.^[34]

Luihuisen hirviö on basiliski. Se on väriltään kirkkaan myrkynvihreä ja ruumiiltaan kookas kuin paksu tammen runko. Basiliskilla on tylppä pää, keltaiset mulkosilmät, haarainen kieli sekä pitkät ja kapeat, kimaltavat myrkkyhampaat, jotka kaareutuvat kuin sapelit. Kita venyy riittävän suureksi hotkaisemaan koulupojan kokonaisena.^[35]

Luihuisen perillinen Tom Valedro alias lordi Voldemort avasi kammion ollessaan viidennellä luokalla ja yritti murhata basiliskin avulla Tylypahkaan hyväksyttyjä jästisyntyisiä oppilaita. Käärmeen onnistui tappaa tyttö, joka tunnetaan nykyään kummituksena nimeltä Murjottava Myrtti. Ginny Weasley avaa kammion 50 vuotta myöhemmin kirjassa Harry Potter ja salaisuuksien kammio ollessaan Voldemortin vallassa tämän kouluaikaisen päiväkirjan (joka osoittautui myöhemmin hirnyrkiksi) kautta. Käärme ei onnistu tappamaan ketään, mutta neljä oppilasta, aave ja kissa kangistuvat. Harry Potter tappaa basiliskin kirjan lopussa.

Suoraan basiliskin silmiin katsominen tappaa ja sen silmien näkeminen vaikkapa lätäkön pinnan tai kameran linssin kautta jähmettää.^[36] Myös sen hampaiden myrkky tappaa nopeasti ja aiheuttaa kipua tunkeutuessaan elimistöön.^[37] Ainoa tunnettu vastalääke siihen on feeniksin kyynel. Kangistumisesta taas toipuu alruunan mehun avulla. Basiliskin hampaiden myrkky kykenee tuhoamaan myös erittäin vahvoja taikaesineitä, kuten hirnyrkkejä.^[38]

Lohikäärmeet ovat hyvin voimakkaita lentokykyisiä ja suunnatonta matelijaa muistuttavia taikaeläimiä, joita ei hurjan luonteensa vuoksi voi kesyttää. Niiden kasvattaminen lemmikeiksi on ollut kiellettyä vuoden 1709 noitasapatista asti, muun muassa siksi, että taikamaailma voisi elää rauhassa jästeiltä.^[39]. Nämä lohikäärmeet ovat kaikki siivekkäitä ja lentokykyisiä. Yhtä myrkkyhampaista lajia lukuun ottamatta ne kaikki myös syöksevät tulta.

Kirjasarjan Britanniassa esiintyy kahta lajia villilohikäärmeitä, walesinvihreä ja hebridienmusta, joiden olemassaolon salaamisessa taikaministeriöllä on melkoinen työ. Ainakin walesinvihreä tuntuisi olevan herkkä loitsuille: Fleur Delacour onnistuu turnajaisissa nukuttamaan sellaisen loitsullaan. Kolmas brittiläisen vaikutusalueen lohikäärme on Antipodien opaalisilmä, jonka aluetta ovat Uusi Seelanti ja Australia.

Romaniassa esiintyy villilohikäärmelaji nimeltä pitkäsarvi, samoin kuin ilmeisesti Norjassa, sillä yksi laji on nimeltään norjalainen röpelöniska^[40].

Kiinassa elää lohikäärme nimeltä pallosalama. Kirjassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat oletetaan että Pyhän Yrjön kohtaama lohikäärme olisi ollut juuri kiinalainen pallosalama.^[41] Viktor Krum kohtaa turnajaisissa pallosalaman ja voittaa sen satuttamalla sitä sidekalvontulehduskirouksella silmiin.

Ruotsalainen ruttukuono on toinen pohjoismainen lohikäärme. Kirjoissa se on sinihopeinen, viehättäväksi mainittu, elokuvassa siitä nähdään vain vilahdus elävästä pienoismallista, jolloin näyttää että sillä on vihreänsinertävät siivet. Ruttukuonon nahka on suosittua taikakäsineiden ja suoja-asujen materiaalia. Yksi sellainen tavataan kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari.

Norjalaisen röpelöniskan muna on musta. Hagrid voittaa sellaisen pokerissa tuntematonta vastaan ja hautoo munasta poikasen kirjastosta löytyvän vanhan opaskirjan mukaan. Muna pidetään tulessa, sillä emotkin puhaltelevat niitä hautoessaan. Poikasta ruokitaan puolen tunnin välein ämpärillisellä konjakkia ja kananverta.^[42]

Norjalainen röpelöniska on kuoriutuessaan musta ja sen piikkiset siivet ovat luiperoon vartaloon verrattuna valtavan suuret. Sillä on pitkä kuono ja laajat sieraimet, sarvenalut ja ulkonevat oranssit silmät. Jo vastakuoriutunut röpelöniska saa aivastaessaan aikaan kipunoita ja näykkii terävillä hampaillaan.^[43] Viikossa vastasyntynyt kasvaa pituudeltaan kolminkertaiseksi, toisen viikon päästä ruuaksi tarvitaan laatikkokaupalla rotanraatoja ja sen purema aiheuttaa ikävän ja syvän tulehduksen.^[44]

Unkarilainen sarvipyrstö on kokomusta, kookas ja pitkiä, jopa viisitoistametrisiä tulenlieskoja syöksevä liskomainen lohikäärme, jolla on erityisen vaarallinen useilla piikeillä varustettu pitkä pyrstö. Sarvipyrstöä pidetään vaarallisimpana Vanhan maailman lohikäärmeenä.

Vain pienikokoinen perulainen kyyhammas on joidenkin asiantuntijoiden mukaan vielä sarvipyrstöäkin vaarallisempi: se metsästää erityisesti ihmisiä päästyään näiden makuun ja sen purema on tappavan myrkyllinen. Kyyhammas on lohikäärmeistä lentäjänä ehdottomasti nopein. Laji on muista poiketen ns. kylmä lohikäärme eli se ei syökse tulta vaan luottaa lentonopeuteensa ja myrkkyhampaisiinsa. 1800-luvun lopussa Kansainvälinen Velholiitto joutui lähettämään metsästysretkikunnan pienentämään hengenvaarallisen suureksi kasvanutta kyyhammaskantaa ^[44][45]

Suurin lohikäärmelaji on ukrainalainen rautamaha. Se on myös harvinaisin, muun muassa Irvetassa on ainakin yksi sellainen Lestrangen holvin vartijana. Maahiset ovat opettaneet sen pelkäämään kalistimien ääntä, jonka kuullessaan lohikäärme väistyy sivuun.

Lohikäärmeen verellä on monia käyttötarkoituksia, niistä Albus Dumbledore on keksinyt 12.^[46] Lohikäärmeen sydänjuuri on voimakasta taika-ainetta ja sitä käytetään taikasauvojen ytimissä.

Nagini-niminen isokokoinen käärme on Lordi Voldemortin uskollinen lemmikki ja hirnyrkki. Elokuvassa Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset paljastuu, että Nagini oli ennen ihminen, nuori mustatukkainen tyttö, joka oli kirosanos, joka pystyi muuttumaan käärmeeksi ja jonka muutos tulisi jonain päivänä jäämään pysyväksi. Nagini oli alun perin kotoisin Indonesiasta ja esiintyi velhojen järjestämässä Arcanus-sirkuksessa Pariisissa. Nagini pakeni Valion kanssa sirkuksesta ja auttoi Valiota etsimään tietoa Valion oikeasta äidistä. He löysivät palvelijan, joka oli lähettänyt Valion adoptoitavaksi Amerikkaan. Gellert Grindelwaldin kätyriksi paljastunut Grimmson kuitenkin saapui paikalle ja tappoi palvelijan vangittuaan Naginin seinään. Myöhemmin Nagini oli läsnä Valion kanssa Père-Lachaisen hautausmaalla, jossa Lestrangen perheen hautaholvi sijaitsee. Nagini yritti saada Valion puolelleen, mutta Valio liittyi Grindelwaldin joukkoihin. Myöhemmin Nagini lähti Tylypahkaan tapaamaan Dumbledorea yhdessä muiden taistelusta selvinneiden kanssa. Naginin ihmishahmoa esitti elokuvassa Claudia Kim.

Myöhemmin Naginin verikirous aiheutti hänen muuttumisen pysyvästi käärmeeksi. Voldemort ilmeisesti kohtasi Naginin myöhemmin Albaniassa, ja Naginista tuli Voldemortin lemmikkikäärme. Voldemort myöhemmin teki Naginista seitsemännen ja viimeisen hirnyrkkinsä tappamalla Bertha Jorkinsin. Voldemort käytti Naginin myrkkyä ainesosana juomaan, joka antoi hänelle väliaikaisen ruumiin. Nagini oli myöhemmin läsnä Valedron talossa, jossa Voldemort ja Peter Piskuilan piileskelivät, ja Nagini havaitsi jästi Frank Brycen, joka salakuunteli heitä ja ilmoitti hänestä Voldemortille, joka tappoi Brycen. Nagini oli läsnä hautausmaalla, jossa Voldemort sai myöhemmin ruumiinsa takaisin. Voldemort lupasi Naginille Harry Potterin ruumiin ateriaksi, mutta Harry pakeni paikalta.

Viidennessä kirjassa Nagini hyökkäsi taikaministeriöön Salaperäisyyksien osastolle ja haavoitti kuolettavasti Arthur Weasleyta, mutta Harryn nähtyä näyn tapahtumasta Arthur saatiin pelastettua ajoissa.

Kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Nagini oli läsnä Malfoyden kartanossa ja söi Amore Burbagen ruumiin Voldemortin tapettua hänet. Myöhemmin Godrickin Notkossa Nagini oli naamioitunut Bathilda Bagshotiksi ja hyökkäsi Harry Potterin kimppuun, mutta Hermione auttoi Harrya pakenemaan. Kun Voldemort sai tietää Harryn etsivän hirnyrkkejä, hän sulki Naginin suojakuplan sisälle. Myöhemmin Rääkyvässä Röttelössä Nagini tappaa raatelemalla Severus Kalkaroksen Voldemortin käskystä. Myöhemmin Tylypahkan taistelun lopussa Neville Longbottom surmaa Naginin katkaisemalla tämän pään Godric Rohkelikon miekalla ja heikentää siten sen isäntää, jonka seurauksena Harry saa mahdollisuuden peitota Voldemortin.

Rupikonnia pidetään lemmikkeinä ja ne ovat olleet aikaisemmin sellaisina hyvinkin suosittuja.^[16] Ainakin jotkut yksilöt karkailevat innokkaasti omistajiltaan, kuten esimerkiksi Neville Longbottomin Trevor.^[47]

Haisku on musta, pörröinen ja pitkäkuonoinen koloja kaivava otus, muistuttaen ulkoisesti kontiaista. Se on mielistynyt kaikkeen kiiltävään, joten maahiset käyttävät sitä usein apunaan aarteenetsinnässä. Haisku on lempeä ja rohkea, mutta ei sovellu lemmikiksi sillä se hajottaa kaiken etsiessään kiiltäviä esineitä.

Teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta Lee Jordan vie haiskun inhotun rehtorin, Dolores Pimennon, huoneeseen, jolloin haiskut hajottavat kaikki paikat ja yrittävät jyrsiä sormukset Pimennon sormista. ^[48]

Hutsu (engl. Doxy) eli pureva keiju on pienikokoinen kylmässä ilmastossa viihtyvä taikaotus. Sillä on kiiltävät kalvomaiset siivet ja kaksi paria käsiä ja jalkoja, se on kauttaaltaan mustan karvan peitossa ja sillä on terävät myrkylliset hampaat. Hutsun purema on vaarallinen ja sen hoitamiseen tarvitaan vastamyrkkyä. Hutsut esiintyvät erityisesti tyhjillään olevissa taloissa, muun muassa Kalmanhanaukio 12:n verhot suorastaan kuhisivat niitä. Otus on kuitenkin helppo torjua tarkoitukseen valmistetulla tainnuttavalla sumutteella.

Hutsu munii kerralla viisisataa munaa ja hautaa ne. Munat kuorituvat kolmen - neljän viikon kuluttua. Fred ja George Weasley keräävät Kalmanhanaukio 12:n siivouksen yhteydessä joukoittain tainnutettuja hutsuja ja niiden munia pinnauspurtaviaan varten. Munat eivät ilmeisesti ole terveellisiä, sillä Cormack McLaggen joutuu viidennen kirjan alussa sairasosastolle syömällä vedonlyönnin vuoksi paunan verran hutsun munia.

Ilkiöt ovat lentäviä ilkeäluonteisia pikkuotuksia. Vastapyydetyt cornwallilaiset ilkiöt ovat väriltään sähkönsinisiä ja noin 8 tuumaa pitkiä. Niiden naama on suippo ja ääni niin kimakka, että se muistuttaa kinastelevia undulaatteja.^[49] Ilkiöt eivät ole ihmisille vaarallisia.

Ilköt ilmeilevät irvistellen ja toimivat asuintiloissa vapautettuina nimensä mukaisesti aiheuttaen lyhyessä ajassa paljon tuhoa irtaimistolle. Niiden yhteistyö vaikuttaa järjestäytymättömältä, mutta ne pysyvät yhdessä ripustamaan koulupojan kattokruunuun. Lajiin tutustutaan pimeyden voimia vastaan suojautumisen tunnilla, jonne Gilderoy Lockhart tuo ne harjoitusvastustajiksi.^[49]

Britteinsaarilla esiintyvä monimuotoinen vesieläinlaji, joka mieluiten esiintyy hevosena jonka harja ja häntä ovat osmankäämiä. Se metsästää varomattomia olentoja houkuttelemalla ne selkäänsä ja viemällä veden alle, jolloin kelppi syö ne lukuun ottamatta sisälmyksiä jotka saavat nousta pintaan. Kelpin voi suitsia asetusloitsulla jolloin siitä tulee nöyrä ja myöntyväinen. Maailman suurin kelppi piileksii Loch Nessissä ja esiintyy mieluiten merikäärmeenä, joskin velhotarkkailijat näkivät sen muuttuvan saukoksi ja luikkivan tiehensä, kun jästit havaitsivat sen.

Kreikkalainen peto, jolla on leijonan pää, vuohen ruumis ja lohikäärmeen takaraajat ja pyrstö. Erittäin pahansisuinen, hengenvaarallinen ja mahdoton kesyttää. Kimeeran munat ovat A-luokan eli korkeimmassa kauppakiellossa.

Kotitonttu (engl. House-Elf) on taikoja osaava tonttu. Kotitontut ovat rikkaissa velhoperheissä palkatta työskenteleviä kodinhoitoapulaisia. Kotitontut palvelevat samaa sukua koko elämänsä ajan. Tonttu voi myös vapautua työstään, jos joku perheenjäsenistä antaa sille oikean, kunnollisen vaatekappaleen, sillä kotitontun tuntomerkki ja orjuuden symboli ovat sen käyttämät rääsyt, esimerkiksi tyynyliina tai astiapyyhe. Vapautus on kuitenkin tontulle erittäin nolo asia, sillä silloin se on ikään kuin "pettänyt" palveltavansa. Kotitontut ovat yleensä nöyriä ja kaltoin kohdeltuja, sillä useimmat velhot eivät kunnioita niitä ollenkaan. Hermione Granger on perustanut järjestön kotitonttujen olojen parantamiseksi. Sen nimi on Samat Yhteiset Lait Kotitontuillekin -Yhdistys eli S.Y.L.K.Y. (engl. Society for the Promotion of Elfish Welfare; S.P.E.W.) eikä siinä ole kuin muutama jäsen. Tylypahkassa työskentelee noin sata kotitonttua, joille rehtori Albus Dumbledore on luvannut maksaa palkkaa. Toistaiseksi ainoa palkkaa vaatinut kotitonttu on ollut Dobby, minkä vuoksi Winky häpeää tätä yli kaiken. Vanha kotitonttu Oljo palveli ennen Mustan sukutalossa, mutta teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi se siirtyy Harryn omistukseen. Harry ei kuitenkaan tarvinnut sitä ja lähetti sen töihin Tylypahkaan. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Oljo saa uuden ja merkittävän osan tapahtumien kulussa.

Dobby (28. kesäkuuta – maaliskuu 1998)^[50] on Tylypahkan kotitonttu. Hän oli ennen orjana Malfoyn perheessä, mutta Harry narrasi Lucius Malfoyn vapauttamaan Dobbyn teoksessa Harry Potter ja salaisuuksien kammio.

Vapaana tonttuna Dobby saa palkkaa ja käyttää vaatteita, toisin kuin kotitonttujen eli palvelijoiden pitäisi tehdä. Muut Tylypahkan tontut halveksivat häntä sen vuoksi. Koska Dobby vapautui parittoman sukan avulla, hän on erityisen ihastunut paripuoliin sukkiin. Dobby saa niitä joululahjaksi tavattoman paljon ja lahjoittaa niitä myös Harrylle; sukkiin on yleensä kudottu huispausaiheisia kuvioita.

Dobby on Harryn ystävä, vaikka hän yritti vasten Harryn tahtoa teoksessa Harry Potter ja salaisuuksien kammio estää tätä palaamasta takaisin kouluun, koska salaisuuksien kammio avattiin. Tämän Dobby teki pelastaakseen Harryn, mutta samalla hän oli viedä Harrylta vahingossa hengen. Kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Harry lähettää Dobbyn ja Oljon vakoilemaan ja varjostamaan Draco Malfoyta^[51].

Dobby menehtyy teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Bellatrix Lestrangen heittämästä hopeatikarista auttaessaan Harrya ja hänen ystäviään pakenemaan Malfoyn kartanosta.

Dobbyn viimeiset sanat olivat "Harry Potter", ja hänen hautakivessään lukee:

» Tässä lepää Dobby, Vapaa kotitonttu»

Harry syytti itseään Dobbyn kuolemasta ja katumustyönään kaivoi hänen hautansa lapiolla, käyttämättä taikuutta; tosin hauta peitettiin taikakeinoin ja Harry kaiversi tekstin kiveen sauvansa avulla. Dobbyn kuolemasta lähtien Harry ymmärsi, että surun avulla hän saattoi sulkea ajatuksensa Voldemortilta, koska pimeyden velho ei ymmärtänyt tuota suurta ja voimakasta mahtia.^[52]

Hokey oli Hepzibah Smithin kotitonttu.^[53] Hokey tuomittiin Azkabaniin emäntänsä myrkyttämisestä, vaikka syyllinen oli todellisuudessa ollut nuori Tom Valedro.^[54] Dumbledore onnistui houkuttelemaan totuuden esiin Hokeyn mielestä viime hetkellä ennen tämän kuolemaa.

Oljo (engl. Kreacher) on Mustan suvun kotitonttu, jota Sirius Musta sorti, koska Oljo muistutti Siriusta tämän kuolleesta perheestä, jota Sirius inhosi. Siriuksen kuoltua Harry perii Oljon.

Oljo valehteli Harrylle, ettei Sirius ollut Kalmanhanaukio 12:ssa. Sirius kuitenkin oli yläkerrassa hoivaamassa Oljon satuttamaa Hiinokkaa.^[55] Oljo olisi oikeasti kuulunut Bellatrix Lestrangelle, ellei Sirius olisi testamentissaan luovuttanut kaikkea itselleen kuuluvaa Harrylle.

Harry ei kuitenkaan tee Oljolla mitään, joten hän käskee Oljon mennä töihin Tylypahkaan. Oljo antaa Harrylle matoja joululahjaksi, mikä kuvaa hyvin Oljon tunteita Harrya kohtaan.^[56] Tylypahkassa Harry laittaa Oljon ja Dobbyn varjostamaan ja vakoilemaan Draco Malfoyta. Oljo ei kuitenkaan mieluusti tottele Harrya, vaan toistelee jatkuvasti, kuinka paljon mieluummin hän olisi Draco Malfoyn kotitonttu.^[51] Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Oljo kiintyy Harryyn ja on hänelle paljon lojaalimpi, koska Harry antaa Oljolle väärän hirnyrkin, joka oli kuulunut Regulus Mustalle ja yleensäkin kohtelee Oljoa hyvin lempeästi. Lisäksi Oljo auttaa Harrya, Hermionea ja Ronia hirnyrkkien etsimisessä.

Lopussa Oljo johtaa Tylypahkan kotitontut taistelemaan Voldemortia vastaan huutamalla medaljonki kaulassaan: "Taisteluun, taisteluun, Regulus Mustan puolesta!"

Winky oli Bartemius Kyyryn kotitonttu, mutta hänet erotettiin, koska hän ei ollut totellut isäntäänsä. Winky erotettiin huispauksen MM-kisoissa, kun Kyyry huomasi tontun olevan yksikseen metsässä Harryn taikasauva kädessä Voldemortin merkin, Pimeän piirron, alla. Winky oli ollut aukiolla Bartemius Kyyry nuoremman kanssa, joka oli loihtinut pimeän piirron taivaalle. Bartemius Kyyry nuorempi oli lordi Voldemortin uskollisimpia kuolonsyöjiä.

Winky sai uuden työpaikan Tylypahkan keittiöstä. Hän tuli riippuvaiseksi kermakaljasta yrittäessään lohduttaa itseään potkujen jälkeen.

Kuutamolla on äärettömän arka olento, joka kömpii kolostaan vain täydenkuun aikaan. Sen ruumis on sileä ja vaaleanharmaa, sillä on pyöreät ulkonevat silmät päälaella ja neljä honteloa raajaa, joissa on valtavat lättäjalat. Kuutamollat nousevat takaraajoilleen ja tanssivat mutkikkaita tansseja syrjäseudulla. Tanssien uskotaan olevan kosintamenoja.

Limpit elävät vedessä ja ne muistuttavat pallomaista kalaa jolla on pitkät räpyläjalat.Se elää syvissä järvissä,joiden pohjalla se etsii ruokaa,mieluiten merietanoita.

Metsinkäiset ovat noin 15 sentin pituisia, ne ovat pukeutuneet punaiseen liiviin ja niillä on kädessään pieni kultainen tai vihreä lamppu. Irlannin huispausjoukkueen maskottina on metsinkäisiä. Metsinkäiset saattavat joskus heitellä isoja kultarahoja, jotka kuitenkin haihtuvat tyhjään parissa tunnissa.

Mörkö on hahmonvaihtaja ja on sen takia erityisen tuhoisa. Se muuttuu aina siksi, mitä kukin eniten pelkää, eikä ole tiedossa miltä mörkö näyttää ollessaan yksin. Jos ihmisiä on monta, mörkö ei tiedä kenen peloksi muuttua ja saattaa mennä sekaisin. Siksi ne kannattaa aina hävittää jonkun kanssa. Naurretavus-loitsu pakottaa mörön vaihtamaan muotoa. Lopulta mörön kuitenkin tuhoaa nauru. Möröt viihtyvät pimeissä ja suljetuissa paikoissa. Kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki Professori Remus Lupin esittelee kolmannen luokan oppilaileen mörön ja opettaa heitä tuhoamaan sen.

Narksu on Ksenofilius Lovekivan keksimä näkymätön taikaolento, joka kiusaa ihmisiä. Luna puhuu siitä jatkuvasti mutta koskaan ei kukaan onnistu todistamaan otuksen olemassaoloa.

Ruttusarvinen niistaisikki (engl. Crumple-Horned Snorkacks) on Luna Lovekivan isän Ksenofiliuksen keksimä taikaolento. Ron käyttää otuksesta nimimuunnelmaa Yttypäinen niiskikki.

Lovekivojen mukaan niistaisikki asuu Ruotsissa. Se on hyvin arka ja vaikeasti tavoitettava, ulkomuodoltaan vaaleanpunaista virtahepoa muistuttava, mutta paljon pienempi. Päässä sillä on kierteinen sarvi, jonka se pudottaa hätätilassa. Sarvi on itsestään uudistuva, myös irronneena. Otuksen kutsuminen onnistuu parhaiten hyräilemällä valssia.

Lopulta Luna joutuu tunnustamaan, että hänen isänsä on keksinyt otuksen omasta päästään.

Rikkokiri on Ksenofilius Lovekivan keksimä näkymätön taikaolento, joka kiusaa ihmisiä. Luna puhuu siitä jatkuvasti mutta koskaan ei kukaan onnistu todistamaan otuksen olemassaoloa.

• Rowling, J. K.: Harry Potter ja viisasten kivi. ((Harry Potter and the philosopher’s stone, 1997.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1998.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. ((Harry Potter and the chamber of secrets, 1998.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1999.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki. ((Harry Potter and the prisoner of Azkaban, 1999.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2000.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. ((Harry Potter and the goblet of fire, 2000.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2001.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. ((Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2004.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. ((Harry Potter and the half-blood prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2006.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. ((Harry Potter and the deathly hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta) Tammi, 2008.
• Scamander, Lisko, alias Rowling, J. K.: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. ((Fantastics beasts and where to find them, 2001.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2001. ISBN 951-31-2167-4