Helluntai

Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle ja kristillisen kirkon perustamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä.^[1][2] Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (viimeksi vuonna 1818, seuraavan kerran 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta (1943 ja 2038). Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher (suom. "pyhät päivät").^[3]

Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muisto­juhlana.^[2] Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai.

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen.^[4] Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä.^[5] Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työ­paikoilla kuitenkaan vaikuta työaikajärjestelyihin.

Helluntaipäivä on seitsemäs sunnuntai pääsiäisestä, joka taas määräytyy vanhojen pääsiäissääntöjen mukaan. Joissakin maissa helluntai on kaksipäiväinen juhla.

Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi^[2], jotka Raamatun mukaan tapahtuivat šavuot-juhlan päivänä, kymmenen päivää Kristuksen taivaaseen­astumisen jälkeen.^[6]

Helluntai on erityisen tärkeä juhla helluntailaisuudessa. Ortodoksit nimittävät varsinaista helluntaipäivää Pyhän Kolminaisuuden päiväksi ja sitä seuraavaa maanantaita (toista helluntaipäivää) Pyhän Hengen päiväksi.^[7][4]

Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntaina ja helluntaimaanantai on yleinen vapaapäivä monissa maissa, mukaan lukien Andorra, Itävalta, Belgia, Benin, Kypros, Tanska, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Islanti, Liechtenstein, Luxemburg, Alankomaat, Norja, Romania (vuodesta 2008), Senegal, (suurin osa Sveitsiä, Togo ja Ukraina. Se on myös yleinen vapaapäivä Kataloniassa, jossa se tunnetaan nimellä la Segona Pasqua (toinen pääsiäinen).

• Suomessa helluntaimaanantai oli yleinen vapaapäivä vuoteen 1972 saakka.
• Ruotsissa helluntaimaanantai (Annandag Pingst) korvattiin Ruotsin kansallispäivällä 6. kesäkuuta hallituksen päätöksellä 15. joulukuuta 2004.
• Italiassa ja Maltalla se ei ole enää yleinen vapaapäivä.
• Irlannissa se oli yleinen vapaapäivävuoteen 1973 saakka, jolloin se korvattiin Early Summer Holidaylla kesäkuun ensimmäisenä maanantaina.
• Yhdistyneessä kuningaskunnassa päivä tunnetaan nimellä Whit Monday jossa se oli pyhäpäivä vuoteen 1967 asti, jolloin se korvattiin keväällä toukokuun viimeisenä maanantaina.
• Ranskassa Journée de solidarité envers les personnes âgées -aloitteen täytäntöönpanoon saatujen reaktioiden seurauksena helluntaimaanantai on palautettu tavalliseksi (ei työpäiväksi) 3. toukokuuta 2005.

Useissa maissa myös seuraava maanantai, toinen helluntaipäivä, on pyhäpäivä.^selvennä

Ruotsissa ennen vuotta 1774 myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä.

Myöhemmin, vuosina 1973–1991, Suomessa vietettiin pyhäpäivänä varsinaisen helluntaipäivän lisäksi myös edeltävää lauantaita, jonka nimi oli tuolloin helluntain valmistuspäivä.^[8]

Ensimmäisestä kristillisestä helluntaista kerrotaan Raamatussa Apostolien tekojen toisessa luvussa:

»Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.^[9]»

Samassa Apostolien tekojen luvussa kerrotaan myös, että Jerusalemiin oli tuolloin saapunut suuri joukko juutalaisia pyhiinvaeltajia eri maista, ja he hämmästelivät sitä, kuinka oppimattomat galilealaiset saattoivat puhua heidän kaikkien kotimaidensa kieliä. Jotkut epäilivät apostolien olleen juovuksissa, mutta Pietari kumosi tämän väitteen pitämällä saarnan, jossa hän selitti erään Joelin kirjassa olleen profetian^[10] nyt toteutuneen. Tämän saarnan vaikutuksesta noin 3 000 henkeä otti vastaan kasteen ja liittyi ensimmäiseen kristilliseen seurakuntaan.^[11]

On erilaisia näkemyksiä siitä tapahtuiko Pyhän Hengen vuodatus yläsalissa vaiko juutalaisten temppelissä.^[12]

Entisajan nuoriso lauloi, leikki ja tanssi helluntain aikaan.^[13] Parisuhdetta kesäksi etsivien parissa pidettiin otollisena, että heila löytyi helluntaihin mennessä: ”jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä.”^[14]

Helluntaisunnuntaita edeltävänä lauantaina on Etelä- ja Lounais-Suomessa poltettu helavalkeita. Kuuluisin kansanperinteen kevätjuhla on Sääksmäen Ritvalan helkajuhla. Helkajuhlassa neidot kulkevat kylän teitä laulaen kalevalamittaisia lauluja, helkavirsiä.^[15]

Yksi juhlan osa oli helluntaisauna. Koivun lehdet ovat tulleet esiin ja uusilla vastoilla voi vihtoa. ”Helluntaina, lauantaina, uusi vihta vihdotaan.” Saunominen oli myös naimaonnen nostattamissauna, puhutaan lemmensaunasta eli neidiskylvyistä. Pohjoisessa naimattomat tytöt saattoivat sanoa: ”en joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille.” Voitiin myös kehaista: ”heilani on kuin helluntai”.^[16][17]

Vanhassa suomalaisessa uskonnossa kyläyhteisö järjesti keväällä vakkajuhlat. Ukon vakat -nimistä juhlaa on voitu viettää arvioiden mukaan 25. toukokuuta.^[18]

• Vispilänkauppa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helluntai Wikimedia Commonsissa