Okahulluruoho eli hulluruoho (Datura stramonium) on koisokasvien heimoon (Solanaceae) ja hulluruohojen (Datura) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Hulluruoho on erittäin myrkyllinen ja haisee pahalta jo matkan päähän. Kasvin alkaloideilla on myös lääkekäyttöä.[2]
Hulluruohon sinipunakukkainen muoto (var. tatula).Raaka siemenkota.Avautuva siemenkota.
Hulluruoho kasvattaa 20–120 cm korkean putkimaisesti haaroittuvan pystyn varren. Tummanvihreät lehdet ovat miehen kämmenen kokoisia, ohuita, leveänpuikeita, suippoja ja terävästi isohampaisia. Ne muistuttavat jossain määrin vaahteranlehtiä. Kukinto on viuhko ja kukintoperät ovat varren kanssa yhdiskasvuisia. Yksittäin lehtihangoissa olevat kukat ovat valkoiset tai joskus sinipunaiset, hennot ja hieman torvimaiset. Kukan verhiö on lieriömäinen ja särmikäs. Teriö on 5–10 cm pitkä, suppilomainen ja laiteeltaan poimumainen. Hulluruoho kukkii Suomessa heinä–syyskuussa. Hedelmä on piikikäs, iso, ulkoisesti hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) hedelmää muistuttava nelilokeroinen kota. Verhiön tyvi säilyy renkaana kodan alla.[3] Kypsyttyään kota aukeaa paljastaen mustat, litteät ja soikiomaiset siemenet, joita on noin 300. Siemenet itävät noin seitsemässä viikossa.
Ruotsinkielinen (spikklubba, naulanuija) ja englanninkielinen nimi (thornapple, piikkiomena) viittaavat piikikkääseen hedelmään. Amerikassa hulluruohoa nimitetään "paholaisen omenaksi" (Devil's Apple).[2]
Levinneisyys
Hulluruoho esiintyy kaikissa maanosissa yleisenä rikkaruohokasvina.[4] Alun perin se on kotoisin Pohjois-Amerikasta[3], mistä se on levinnyt lähes joka puolelle maailmaa lämpimille ja lauhkeille alueille. Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa lähinnä Yhdysvaltain keski- ja itäosissa. Euroopassa laji on levinnyt mantereen etelä-, keski- ja itäosiin. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Fennoskandian keskiosissa, Baltiassa ja Keski-Venäjällä. Hulluruoho on levinnyt myös laajalle alueelle Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään, Turkkiin sekä Keski- ja Itä-Aasiaan. Sitä tavataan myös Etelä-Amerikassa, Etelä- ja Keski-Afrikassa, Intiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[5]
Suomessa hulluruohoa kasvaa melko harvinaisena lähinnä Etelä-Suomessa sekä Pohjanlahden rannikkokaupungeissa Kemin korkeudelle saakka.[6]
Elinympäristö
Suomessa hulluruoho on vanha tulokaslaji, joka on tullut maahan painolastikasvina purjelaivojen painolastimaan mukana ja siemenlasteissa. Siksi sen tyypillisiä elinympäristöjä ovat satama-alueet, lastauspaikat, jouto- ja täyttömaat, kaatopaikat sekä puutarhat.[3] Esimerkiksi 1980-luvulla hulluruohoa ilmaantui Helsinkiin Herttoniemen satama-alueelle Pohjois-Amerikasta tuotujen, margariinin ja ruokaöljyn raaka-aineeksi tarkoitettujen auringonkukansiementen mukana.[7]
Käyttö
Hulluruoho on vanha rohdoskasvi, jonka lehtiä ja siemeniä on käytetty erilaisina valmisteina lääkkeinä. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa sitä on aikanaan käytetty muun muassa kipulääkkeenä, astmaan ja kouristusten laukaisuun. Hulluruoho sisältää lukuisia antikolinergisiä tropaanialkaloideja kuten hyoskyamiinia, skopolamiinia ja atropiinia.[2][4] Suomesta vanhimmat todisteet hulluruohon viljelystä ovat Helsingin Kaisaniemestä, josta vanhan puutarhan paikalta on löytynyt 1700-luvulta säilyneitä siemeniä.[8] Ennen kuin muun muassa Kaisaniemessä tehtiin uusia makrofossiililöytöjä siemenistä, oli kasvin viljelystä Suomessa kirjallisia viitteitä vasta 1800-luvulta.[9][10]
Noitavainojen aikaan kasvia pidettiin osoituksena noitavoimista, ja pelkästään sen kasvaminen pihalla saattoi johtaa tuomioon, vaikka hulluruoho on yleinen kasvi lähes kaikkialla Euroopassa.[2]
Osalla sen alkaloideista on yhä lääkkeellistä käyttöä, minkä lisäksi sitä käytetään jonkin verran päihteenä. Hulluruohoa nauttinut henkilö voi esimerkiksi kokea poikkeuksellisen voimakkaita ja todentuntuisia aistiharhoja ja luulla niitä todeksi (ns. deliriumtila). Suurin osa kasvia käyttäneistä kertoo hallusinaatioidensa olleen myös äärimmäisen epämiellyttäviä ja äärimmäisen pelottavia.
Muitakin hulluruohoja ja koisokasveja käytetään päihteinä ja lääkkeinä.[11] Tämä ei kuitenkaan ole suositeltavaa, koska riski saada myrkyllisestä kasvista hengenvaarallinen yliannostus on erittäin suuri. Kasvin alkaloidipitoisuus riippuu monista tekijöistä. Pitoisuudet vaihtelevat sekä kasveittain että saman kasvin eri osien välillä.lähde?
Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.
Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.
Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.
Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla.
Sekundaariset ryhmät
Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.
Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.
Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.
Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit.
Tertiääriset ryhmät
Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.
Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.
Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.
Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen.
Kvartääriryhmä
Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.
