Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) johdossa toimiessaan Kanerva oli tämän sekä keskustapuolueeseen että Neuvostoliittoon suhteita rakentaneen järjestön puheenjohtaja. Hän kuului liiton vasemmistosiipeen. Kokoomusnuorissa käytiin tuolloin sisäisiä kiistoja siitä, tulisiko Kanervan johtaman KNL:n liittyä Suomen Rauhanpuolustajiin. Kanervan linjaa vastassa oli tuolloin toisen kokoomuslaisen nuorisopoliitikon Ben Zyskowiczin "maltillisen oikeiston" oppositio, joka sai lopulta kiistassa voiton, eikä jäsenyys toteutunut.[8]
1975–2007: Kansanedustaja, liikenneministeri, työministeri ja varapuhemies
Ilkka Kanerva nousi eduskuntaan Kansallisen kokoomuksen kansanedustajaksi 27-vuotiaana vuonna 1975. Eduskunnassa nähtiin nuoremman polven nousu suurten ikäluokkien astuessa hallitseviin asemiin. Vuonna 1987 kokoomus nousi hallitukseen 21 vuoden tauon jälkeen ja Kanerva nimitettiin ministeriksiHarri Holkerinhallitukseen. Vuoteen 1990 Kanerva toimi ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Holkerin hallituksen vallan aikana hän hoiti ministerintehtäviä lisäksi myös valtiovarainministeriössä, jossa hänen vastuualueenaan oli hallinnon kehittäminen. Holkerin hallituksen liikenneministerinä Kanerva toimi vuosina 1990–1991.
Keskustalaisen Esko Ahon hallituksen noustua valtaan 1990-luvun alun laman aikaan hän toimi työministerinä vastaten samalla myös hallinnon kehittämisestä. Näiden ministerikausiensa päätyttyä Kanerva toimi Suomen Pankkia ohjaavan eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtajana vuosina 1995–2003.
Kanerva oli kolmesti ehdokkaana Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Kun eduskunnan pankkivaltuusto oli lokakuussa 2001 päättänyt kahden uuden jäsenen nimittämisestä Suomen Pankin johtokuntaan, Lipposen hallitus esitti uusiksi jäseniksi Kanervaa ja Keskustan Esko Ahoa. Presidentti Tarja Halonen kuitenkin sivuutti sekä Kanervan että Ahon ja nimitti ainoaksi uudeksi johtokunnan jäseneksi Leonian konsernijohtajan Pentti Hakkaraisen. Halosen ratkaisu synnytti runsaasti keskustelua siitä, pitäisikö Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimittäminen siirtää eduskunnan pankkivaltuustolle.[9]
Kokoomuksen jäätyä Matti Vanhasen I hallituksesta oppositioon Kanerva valittiin eduskunnan 2. varapuhemieheksi. Hän hoiti tehtävää koko vaalikauden 2003–2007.
Vanhasen toisen hallituksen aikana ulkopoliittiset painotukset muuttuivat. Pääministeri Vanhanen, puolustusministeri Jyri Häkämies ja Kanerva vierailivat nopeaan tahtiin Yhdysvalloissa tapaamassa virkaveljiään, Kanerva kahteen kertaan. Kanerva tapasi Yhdysvaltain ulkoministerin Condoleezza Ricen Washingtonissa ensimmäisen kerran 11. kesäkuuta2007[10] ja uudelleen helmikuussa 2008.[11] Entinen Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs Richard Müller arvosteli ankarasti Suomen poliittisen johdon onnistumista sekä sisällön että esitystavan osalta ja piti vierailuja lähinnä imagonrakennuksena.[12]
Vuonna 2008 Suomi toimi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJin puheenjohtajamaana ja ulkoministeri Ilkka Kanerva ETYJin puheenjohtajana. Tehtävä oli hankala, sillä järjestön toiminnan arvioitiin olevan vaikeuksissa.[13][14] Kanerva ei onnistunut sopimaan Venäjän presidentinvaalien tarkkailusta syntynyttä kiistaa, eivätkä ETYJin vaalitarkkailijat lähteneet Venäjälle.[15] ETYJin arvovalta rapisi myös vaalitarkkailun vuoksi Georgian ja Armenian presidentinvaalien aikana. ODIHR tunnusti vaalit rehellisiksi, vaikka maiden oppositio oli eri mieltä ja protestoi epärehellisinä pitämiään vaalituloksia vastaan kuukausia. Protestit päättyivät ainakin Armeniassa verilöylyyn hallituksen puuttuessa mielenosoituksiin.
Kanervan ulkoministerikauden tärkeinlähde? ulkopoliittinen linjaus oli hallituksen ja tasavallan presidentti Tarja Halosen päätös Suomen liittämisestä Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin maaliskuussa 2008.[16] Tasavallan presidentti ei hakenut avointa konfliktia hallituksen kanssa, vaikka onkin aiemmin kritisoinut lähentymistä Natoon.[17]
Kanerva joutui eroamaan ulkoministerin tehtävistä tekstiviestikohun seurauksena huhtikuun alussa 2008.[18] Häntä seurasi tehtävässä Alexander Stubb.[19]
2008–2022: Kansanedustaja
Ilkka Kanerva ETYJ:n vaalitarkkailijana Kiovassa 2019.
Kanerva ohitti 16. syyskuuta 2017 Johannes Virolaisen pisimpään eduskunnassa istuneena poliitikkona. Hänellä tuli täyteen 15 331 päivää kansanedustajana.[3]
Eduskuntavaaleissa 2019 Kanerva keräsi kaikkiaan 7 448 ääntä ja tuli valituksi jatkokaudelle eduskuntaan.[21] Hän toimi kuolemaansa saakka eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana ja puhemiesneuvoston jäsenenä (kummassakin edellisen vaalikauden alusta 9.6.2015 lukien).[2]
Muu julkinen toiminta
Ilkka Kanerva puhuu Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana Suomen joukkueen mitalikahvitilaisuudessa Budapestin EM-kilpailuissa 1998.
Alkuvuodesta 2008 Johanna Tukiainen vuosi Kanervan lähettämien tekstiviestien sisällön julkisuuteen. Tekstiviestikohun myötä valtiovarainministeri ja kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen ilmoitti 1. huhtikuuta 2008, ettei Kanerva voi enää jatkaa ulkoasiainministerin tehtävässä.[28] Kanerva erosi virastaan kolme päivää myöhemmin 4. huhtikuuta 2008 ja hänen seuraajakseen ulkoministeriksi nimitettiin Alexander Stubb.[29]
Muut kohut
Vuonna 2001 nousi kohu Kanervan suhteesta Jasmin Mäntylään,[30] ja vuonna 2005 Kanerva, silloinen eduskunnan varapuhemies, lähetti lukuisia tekstiviestejä Marika Fingerroosille.[31] Hän lähetti viestejä myös valokuvamalleille Anne-Mari Bergille ja Linda Sonntagille sekä vaatesuunnittelija Olivia Kortelaiselle.[32] Bergille Kanerva tarjosi lisäksi töitä yleisurheilun MM-kilpailujen palkintojenjaossa. Samana vuonna Ilkka Kanerva toi seuralaisekseen Linnan itsenäisyyspäivän juhliin ensi kertaa Elina Kiikon.[33] Kevään 2008 Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu johti Kanervan eroon ulkoministerin tehtävästä.
Toukokuussa 2010 uutisoitiin, että Kanerva oli lähettänyt noin sata tekstiviestiä baarissa tapaamalleen parikymppiselle helsinkiläisnaiselle.[34] Kesäkuussa 2010 7 päivää -lehti kertoi Kanervan lähetelleen vihjaileviksi tulkittuja Facebook-viestejä 16-vuotiaalle tytölle. Kanerva kertoi hakeutuneensa ammattiauttajan pariin toimintansa johdosta ja esitti julkisen anteeksipyynnön henkilöille, joita oli jollain tavalla loukannut.[35][36]
Lahjussyyte
Ilkka Kanerva sai vuoden 2012 tammikuussa syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hovioikeus vapautti Kanervan kaikista syytteistä 2013. Syyttäjä haki valituslupaa tuomioon, mutta sitä ei myönnetty, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jää voimaan. Lahjussyyte liittyi vuonna 2008 pidettyyn Kanervan 60-vuotisjuhlaan, jota Nova Kiinteistökehitys tuki 17 000 eurolla, nämä rahat Kanerva oli myöhemmin palauttanut. Ilkka Kanerva toimi Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen puheenjohtajana ja syytteen mukaan Kanerva olisi siinä asemassa voinut vaikuttaa kauppakeskusten sijoittamiseen maakunnassa. Syytteessä epäiltiin Kanervan saaneen huomattavia etuja suuria kauppakeskuksia Varsinais-Suomeen suunnitelleilta yhtiöiltä. Näitä yhtiöitä edustaneet Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki saivat syytteen lahjuksen antamisesta. Syyttäjän laskelmien mukaan Kanervan saama rikoshyöty olisi ollut yhteensä yli 50 000 euroa, josta osa olisi ollut vaalitukea ja osa tukea syntymäpäiväjuhlaan.[37]Eduskuntavaaleissa 2007 Sukarin ja Kakkosen Kehittyvien maakuntien Suomi rahoitti Kanervan kampanjaa 10 000 eurolla.[38]
Oikeudenkäynti alkoi valmisteluistunnolla 9. kesäkuuta 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Valtakunnansyyttäjä vaati Kanervalle vähintään kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta joko tahallaan tai tuottamuksellisesti sekä rikoshyödyn korvaamista valtiolle. Liikemiehille vaaditut tuomiot vaihtelivat seitsemästä kuukaudesta yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden pituisiin vankeusrangaistuksiin. Sekä Kanerva että muut syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Heidän mukaansa kyse ei ollut lahjonnasta vaan sallitusta poliittisen toiminnan tukemisesta.[39]
Kanerva tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja menettämään julkiset luottamustehtävänsä törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kyösti Kakkosen syyte hylättiin ja Sukari sai ehdollisen tuomion. Muiden syytettyjen osalla jutussa oli myös muita syytteitä, jotka koskivat Nova-yhtiöiden konkurssirikoksia, mahdollista lahjontaa Rovaniemen moottorikelkkatehdashankkeessa ja Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen epäselvyyksiä.[40] Hän valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen,[41] joka vapautti Kanervan kaikista syytteistä 27. kesäkuuta 2013.[42] Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa tuomioihin, mutta korkein oikeus hylkäsi hakemuksen.[43]
Yksityiselämä
Kanerva on haudattu synnyinpaikkakunnalleen Lokalahden hautausmaalle.
Kanervan ensimmäinen puoliso oli Karin, josta hän erosi 1985.[33] Kanervalla oli ensimmäisestä avioliitostaan kaksi tytärtä,[2] joista Julia osallistui vuoden 1992 Miss Suomi -kilpailuihin.[44].
Vuodesta 1999 Kanerva seurusteli Turussa asuvan Elina Kiikon kanssa.[45] He kihlautuivat toukokuussa 2011,[46] ja avioituivat toukokuussa 2019.[47] Avioliitto päättyi Kanervan kuolemaan.
Ilkka Kanervan yksityiselämä nousi usein näyttäviin lehtiotsikoihin saakka. Kanervalla oli naistenmiehen maine, ja hän tunsi useita naispuolisia julkisuuden henkilöitä.[48][49] 1980-luvun lopulla Kanerva seurusteli laulaja Paula Koivuniemen kanssa,[50] minkä arvellaan vaikuttaneen siihen, että häntä ei valittu Kokoomuksen puheenjohtajaksi.[33] Kun Kanerva oli työministeri, hänen suhteensa mallitoimiston johtajan Laila Snellmanin, toimittaja Pauliina Lunnan ja Katriina Wuoriston kanssa herättivät huomiota, kun työttömyys maassa nousi samaan aikaan ennätyslukemiin.[33] Vuonna 1994 työministeri Kanerva valittiinkin Suomen turhimmaksi julkkikseksi.[33]
Taiteilija Maija Tuurna on kertonut, että Kanerva lähestyi häntä romanttisessa mielessä 1990-luvun lopulla ja Kanerva lupasi ostaa Tuurnan tauluja eduskuntaan.[33] Maaliskuussa 2008 Kanerva sanoi, että ei muistanut Tuurnaa, mutta pyysi silti anteeksi, jos oli tätä loukannut. Myöhemmin Tuurna kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että otsikot olivat liioiteltuja.[51] Kesäkuussa 2011 7 päivää -lehti kertoi Ilkka Kanervan seurustelleen tai olleen ”hyvä ystävä” yhdeksän vuotta brasilialaisen Valeria de Sousa-Karhuvaaran kanssa.[52]
Kanerva jäi sairauslomalle vuoden 2022 alkupuolella, ja vielä päivää ennen kuolemaansa hän ilmoitti sairauslomansa jatkuvan toistaiseksi.[53] Kanerva kuoli vakavaan sairauteen kotonaan Turussa 14. huhtikuuta 2022.[54][55] Kanerva salasi sairautensa laadun jopa lähipiiriltään, mutta iltapäivälehtien mukaan kyse oli syövästä.[56]
Ilkka Kanerva on haudattu UudenkaupunginLokalahden vanhalle hautausmaalle.[57] Hautajaiset pidettiin Kanervan omasta toivomuksesta vain hänen lähimpien sukulaistensa ja ystäviensä kesken.[58] Kanervan muistomerkki paljastettiin Lokalahden kirkon edustalla 14. huhtikuuta 2024. Kohtaaminen-nimisen kivestä ja teräksestä valmistetun muistomerkin on suunnitellut vehmaalainen kuvanveistäjä Jarkko Roth.[59]
Lähteet
↑Hämäläinen, Unto: Ilkka Kanerva liikkui urastaan valtaosan politiikan huipun tuntumassa. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 16.4.2022, s. A 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2022.
↑Vesikansa, Jarkko: Presidentti Halonen: "Ei perustetta liittyä Natoon". Suomen Kuvalehti, 22.11.2007, nro 47. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2015.
Heikkilä, Markku: Ike - Unohtumaton Ilkka Kanerva. Helsinki: Readme.fi, 2023. ISBN 9789523736238
Talvitie, Eveliina: Moniottelija Ilkka Kanerva. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31859-0
Vares, Vesa: ”Kanerva, Ilkka (1948–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 763–766. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2Teoksen verkkoversio.
↑ abOlli-Pekka Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anne Holmlund.
↑Seppo Kanerva erosi kokoomuksesta ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään joulukuussa 2002.
↑ abVille Itälä valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kesäkuussa 2004, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jouko Laxell.
↑ abMarjo Matikainen-Kallström aloitti kansanedustajana heinäkuussa 2004 istuttuaan kautensa loppuun Euroopan parlamentissa. Hänen varaedustajanaan eduskunnassa toimi Tapani Mäkinen.
↑Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
↑ abJari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
↑ abJukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
1 Veera Ruoho erosi perussuomalaisista ja liittyi kokoomuksen eduskuntaryhmään kesäkuussa 2017. 2 Alexander Stubb siirtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2017. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pia Kauma. 3 Outi Mäkelä siirtyi Nurmijärven kunnanjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mia Laiho. 4 Sanna Lauslahti siirtyi Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Raija Vahasalo. 5 Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta huhtikuussa 2018. 6 Kaj Turunen siirtyi kokoomuksen eduskuntaryhmään sinisestä eduskuntaryhmästä huhtikuussa 2018.
