Vuodet 1996–1999 Anttila oli Euroopan parlamentin jäsen. Hän on ollut myös eduskunnan ensimmäinen varapuhemies 1995–1996, 1999–2003 ja 2006–2007. Forssan kaupunginvaltuustossa Anttila on ollut vuodesta 1977. Vuosina 1994–2000 hän oli keskustan varapuheenjohtaja.[2]
Sirkka-Liisa Anttila on Suomen pitkäaikaisin naiskansanedustaja. Häntä ennen pisimpään kansanedustajana toiminut nainen oli Miina Sillanpää, jonka ennätyksen Anttila ohitti joulupäivänä vuonna 2016.[3][4] Anttila sai ministerin arvonimen vuonna 2019.[5][6]
Anttila valmistui ylioppilaaksi vuonna 1963. Hän suoritti hallintonotaarin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 1967 ja terveydenhuoltohallinnon kurssin vuonna 1969.[2]
Vuosina 1963–1964 Anttila työskenteli opettajan sijaisena Marttilan kirkonkylän kansakoulussa ja vuonna 1965 Loimaan verotoimistossa toimistoapulaisena. Vuosina 1969–1972 hän oli Lounais-Hämeen B-mielisairaalan ylilääkärin sihteeri ja varastonhoitaja. Ennen politiikkaan siirtymistä hän työskenteli myös Kankaanpään ammatillisen kurssikeskuksen talouspäällikkönä (1972–1973), Urjalan kunnan toimistosihteerinä (1973–1974) ja Forssan terveyskeskuksen apulaisosastopäällikkönä (1974–1982).[2]
Kansanedustajana ja Euroopan parlamentin jäsenenä
Anttila valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1983 vaaleissa. Hän oli kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuoteen 1996 saakka, jolloin hänet valittiin Euroopan parlamenttiin. Hänen paikkansa kansanedustajana sai Juha Rehula.[2]
Anttila toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuodet 1996–1999. Hän kuului Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmään (ELDR). Hän oli jäsenenä maataloutta ja maaseudun kehittämistä käsittelevässä valiokunnassa sekä varajäsenenä muun muassa talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevässä valiokunnassa ja naisten oikeuksien valiokunnassa.[7]
Anttila valittiin eduskuntaan jälleen vuoden 1999 vaaleissa. Hän on ollut eduskunnan ensimmäinen varapuhemies vuosina 1995–1996, 1999–2003 ja 2006–2007.[2]
Maa- ja metsätalousministerinä Anttila teetti vuonna 2008 selvityksen siitä, miten maanviljelijöiden tukihakemusten monimutkaisuutta voitaisiin yksinkertaistaa.[10]
Vuonna 2006 Anttila perusti työryhmän selvittämään, kuka hyötyy ruoan hinnan muita EU-maita nopeammasta noususta Suomessa, eli onko ruoan hinnannousu siirtynyt tuottajille, teollisuudelle, kaupalle vai kuluttajille. Selvitys valmistui vuonna 2009, mutta sen tuloksia ei Anttilan vaatimuksesta julkaistu.[11]
Vuonna 2009 Anttila otti kantaa saimaannorpan suojeluun ja vastusti lajin uhanalaisuudesta huolimatta verkkokalastuksen kieltämistä Saimaalla. Anttilan mukaan kieltojen noudattamista on vaikeaa valvoa ja suojelun tulisi perustua vapaaehtoisiin sopimuspohjaisiin rajoituksiin.[12][13]
Vuonna 1986 Anttila oli yksi allekirjoittajista kirkolliskokouksen käsittelyyn tulleessa aloitteessa, joka käsitteli naispappeutta, jonka kirkolliskokous kyseisenä vuonna hyväksyi.[15]
Ulkopolitiikassa
Vuonna 2008 maatalousministerinä Anttila katsoi, että puutulleista on neuvoteltava kahden kesken Venäjän kanssa, jos EU ei pysty asiaa ratkaisemaan.[16] Vuonna 2010 Anttila esitti, että Venäjän Suomelle asettamia elintarvikkeiden tuontikieltoja koskeva asia pitää hoitaa kahdenkeskisesti, koska EU:lla ei ole siihen kunnollisia välineitä.[17] Vuonna 2015 Anttila kritisoi suomalaista mediaa Venäjän vastaisesta propagandasta Ukrainan-kriisin uutisoinnissa. Hänestä vain yhtä osapuolta syyllistettiin ja kaivettiin esiin Putinin tekemisiä.[18] Vuonna 2016 ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä ollut Anttila katsoi Ulkopoliittisen instituutin maalailevan poliittisin tarkoitusperin uhkakuvaa Venäjästä riskinä ja että se ei edistä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden suotuisaa kehitystä. Hän esitti, että Suomen on pidettävä yllä kahdenvälisiä yhteyksiä Venäjän kanssa ilman ”eurooppalaista ankkuria”.[19]
Yksityiselämä
Anttilan puoliso on vuodesta 1967 ollut maanviljelijä Risto Anttila. Heillä on kaksi tytärtä.[2]
Vuonna 1965 Anttila tuomittiin perättömästä lausumasta veljensä oikeudenkäynnin yhteydessä. Hän sai puolen vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen.[20]
1Susanna Haapoja kuoli 30. toukokuuta 2009, hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Hautala.
2Matti Vanhanen luopui kansanedustajuudesta ja siirtyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi 2010. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Seppo Särkiniemi.
2Markku Uusipaavalniemi erosi keskustan eduskuntaryhmästä 2010 ja liittyi perussuomalaisiin.
1Mari Kiviniemi valittiin OECD:n apulaispääsihteeriksi heinäkuussa 2014, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Terhi Peltokorpi.
2Laila Koskela erosi perussuomalaisista marraskuussa 2014 ja liittyi keskustan eduskuntaryhmään.
1 Paavo Väyrynen päätti jatkaa Euroopan parlamentissa, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikko Kärnä. Väyrynen palasi eduskuntaan 2018, mutta ei liittynyt keskustan eduskuntaryhmään. 2 Olli Rehn siirtyi Suomen Pankin johtokuntaan, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Paula Lehtomäki. Lehtomäki päätti kuitenkin jatkaa valtiosihteerinä, jolloin hänen tilalleen nousi Pekka Puska. 3 Elsi Katainen siirtyi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Eero Reijonen. 4 Mirja Vehkaperä siirtyi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Eija Nivala. Nivala kuitenkin valittiin Ylivieskan kirkkoherraksi, jolloin hänen tilalleen nousi Hanna-Leena Mattila.
