14. helmikuuta Innocentius valittiin pikaisesti kuolleen Honorius II:n seuraajaksi. Hänen oppositionsa valitsi kohta Pietro Pierleonin vastapaaviAnacletus II:ksi. Innocentius ei pystynyt pitämään asemiaan Roomassa, vaan lähti Pisan ja Genovan kautta Ranskaan, jossa Bernhard Clairvauxlainen varmisti hänelle papiston ja hovin tuen. Samana vuonna lokakuussa SaksanLothar II ja tämän piispat hyväksyivät hänet kirkolliskokouksessa Würzburgissa. Tammikuussa 1131 hän keskusteli hyvässä hengessä Englannin kuninkaan Henrik I:n kanssa. Elokuussa 1132 Lothar lähti sotilaineen Italiaan tarkoituksenaan sekä vastapaavin syrjäyttäminen, että oma kruunaamisensa keisariksi. Kruunajaiset pidettiin Lateraanikirkossa 4. heinäkuuta1133, mutta muuten sotaretki osoittautui hedelmättömäksi. Myöskään vuoden 1136 sotaretki ei lopettanut paavien välistä kiistaa, joka ratkesi vasta Anacletus II:n kuolemaan 25. tammikuuta1138. Rauha palautui kirkkoon lopulta toisessa lateraanikonsiilissa1139.
Paavin viimeiset vuodet olivat tulosten puolesta yhtä köyhiä kuin ensimmäisetkin. Hänen työnsä Rooman puolesta lähes kumoutui Rooman ja Tivolin välisessä riidassa, johon Innocentius II sekaantui. Roomalaisten tavoitteena oli alistaa Tivoli määräysvaltaansa, mutta paavi ei tähän suostunut. Lopulta roomalaiset karkottivat hänet kaupungista, joka julistautui tasavallaksi ja sen senaattia johti patriisi Giordano Pierleoni. Lisäksi hän oli riidoissa Ranskan kuninkaan Ludvig VII:n kanssa. Tämän kaiken kaaoksen keskellä hän lopulta menehtyi syyskuussa vuonna 1143.[2]
Lähteet
Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä? (Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2
