Stefanus VII oli paavina tammikuulta 928 helmikuulle 931.[1] Hänen aikakauttaan kutsuttiin pornokratiseksi. Hän oli roomalaista syntyperää, ja hänet valittiin paaviksi harmittomana tilapäisratkaisuna, kun todellista valtaa käyttänyt Marusia odotti oman poikansa (myöhemmin Johannes XI) varttumista paaviksi kelvolliseen ikään.[2] Stefanuksen hallintokaudesta ei ole juurikaan tietoja; hän vahvisti joidenkin uskonnollisten laitosten erivapauksia Ranskassa ja Italiassa. On mahdollista, että hän sai surmansa salamurhaajan käsissä.
Stefanuksen paaviuden aitous on hiukan kyseenalaista. Samoin kuin Leo VI, hän tuli valituksi, kun tätä edeltänyt Johannes X oli vielä elossa vankilassaan.
Lähteet
Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2