Kråkholma (ruots. Kråkholmen) on kaupunginosa Pietarsaaressa. Virallisesti kaupunginosan ja alueen nimi on Itänummi (ruots. Östermalm), josta pieni osa kantaa nimitystä Kråkholma.
Kråkholman demografia ja maantiede
Kråkholma on perinteisesti ollut suomenkielistä aluetta. Kråkholma koostuu lähinnä omakotitaloista, mutta esimerkiksi Kråkholmantien puolestavälistä löytyy myös rypäs kuusikerroksisia kerrostaloja. Myös pienempiä kerrostaloja löytyy Ahlströminkadun varrelta.
Kråkholma rajautuu maantieteellisesti laajan tulkinnan mukaan Pohjanlahdentien, Ristikaritien, Pohjantien ja Iidmanninkadun sisäpuolelle. Vielä laajempi näkemys venyttää Kråkholman etelärajan jopa Kolpintielle asti, sulkien silloin sisälleen myös Malmin Sairaalan. Kaupunginosan pääväylä on koko alueen halkova Syvälahdenkatu, joka vie Kråkholman eteläosista alueen pohjoisrajoille saakka. Selkein rajaus asuinalueelle tulee museovirastolta, joka rajaa alueen noin yhdentoista korttelin suuruiseksi. Siihen sisältyy silloin Ristikarintien, Kråkholmantien ja Mäntykankaan tien loppupätkät sekä Hiekkatie kokonaisuudessaan. Talouksia tähän museoviraston Kråkholmaan mahtuu noin neljäkymmentä.
Historiallista Kråkholman asuinaluetta suunnitellessa haluttiin hyödyntää 1700-luvulta peräisin olevaa maankäyttöä. Tästä hyvä esimerkki on Mäntykankaankadun ja Hiekkatien kohtauspaikka. Alue oli aikoinaan Schaumanin sellutehtaan insinööreille ja virkamiehille suunniteltu korkeatasoinen asuinalue ja rakennettiin suurilta osin 1960-luvulla. Arkkitehti Egil Nordin suunnitteli rakennukset kortteleihin 28–38 sekä asemakaavamuutoksen kortteleihin 7 ja 15. Alueella oli mäntypuusto sekä tiluksia ympäröivät 1700-luvulta peräisin olevat kivimuurit. Katuverkoston muotoilu sai vaikutteita Kreikasta.[1]
Palvelut Kråkholman alueella ovat vähenneet lähes olemattomiin. Ahlströminkadulta löytyy vielä yksi ruokakauppa, K-market. Kråkholman ja Lontoon kaupunginosan jakavan Pohjanlahdentien varrelta löytyy rauta- ja rakennusalan liikkeitä.
Kråkholman väki
Kråkholmassa on 2000-luvulla ollut käynnissä sukupolvenvaihdos, kun alkuperäisasukkaita on iän myötä hakeutunut palveluiden äärelle lähemmäksi keskustaa. Alueelle on viime aikoina muuttanut paljon uutta väkeä, ja vuoden 2009 aikana suurta osaa alueen omakotitaloista alettiin kytkeä kaupungin kaukolämpöverkkoon.
Kråkholman suomenkieliset lapset kävivät perinteisesti peruskoulunsa Ristikarilla kun taas ruotsinkieliset lapset hakeutuivat Lagmannin koululle.
Kråkholma on tullut myös tunnetuksi Eremenkon jalkapalloveljesten kasvuympäristönä. Heidän isänsä Alexei Eremenko Senior toi perheen Pietarsaaren 1990-luvun alussa, ja he asettuivat alkuaikoina asumaan Kråkholman sydämeen, Kråkholmantien kerrostaloihin. Veljeksistä vanhin, Alexei Eremenko Junior pelaa tätä nykyä Ukrainan SJK joukkueessa, kun taas keskimmäinen veljeksistä, Roman Eremenko pelaa ammatikseen CSKA Moskovassa. Kumpikin esiintyy tätä nykyä myös Suomen jalkapallomaajoukkueessa.
Kråkholma kuvina
-
Kråkholma, lounaasta
-
Kråkholma, luoteesta
-
Kråkholma, kaakosta
-
Rantalan kioski 2009
-
Irman kauppa 2009
-
Kråkholman kerrostalot
-
Syvälahdenkatu
-
Kråkholman puisto
Kuuluisia kråkholmalaisia
- Jack Björklund, stand-up-koomikko
- Eetee alias Eetu Vanhatupa, hiphop-artisti (mm. Speakers of the speech, Second Class Citizens, Avaintekijät)
- Alexei Eremenko Junior, keskikenttämies/hyökkääjä, SJK
- Alexei Eremenko Senior, jalkapallovalmentaja, Jaro-legenda
- Roman Eremenko, keskikenttämies, CSKA Moskova
- Antti Koivukangas, Ylen urheilutoimittaja
- Tommi Liimatta, muusikko (Absoluuttinen Nollapiste), kirjailija (mm. Jeppis)
- Vesa Mars, jalkapalloilija, yritysjohtaja
- Juha Muje, näyttelijä (Seitsemän veljestä, Raid, Kujanjuoksu)
- Heidi Storbacka, artisti, laulunopettaja, kuoronjohtaja (Laiska-Jaakko 2009)
- Niklas Storbacka, ex-liigapelaaja (FF Jaro), toimitusjohtaja (FF Jaro Osakeyhtiö 2009–2015)
- Jarmo Viinanen, suomalainen diplomaatti, entinen presidentin kansliapäällikkö
Lähteet
- ↑ Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman: Pietarsaaren historia osa IV, s. 115-116. Pietarsaaren kaupunki, 2002. ISBN 951-95104-9-4
Aiheesta muualla