Ivar Johannes Heinrich Alexander Hinz (22. elokuuta1898Viipuri – 25. helmikuuta1953) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat liikemies Johannes Hinz ja Anna Duncker. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Martta Rokan kanssa.[1][2]
Hinz kävi neljä luokkaa Viipurin ruotsalaista lyseota.[1][2]
Jääkärikausi
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.
Hinz liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 20. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 19. huhtikuuta pataljoona 1. komppaniaan ja suoritti Libaussa järjestetyn sotakoulun B-kurssin vuonna 1917.[1][2]
Hinz saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan muonitusupseeriksi 8. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 lähettiupseeriksi 4. Jääkärirykmenttiin ja edelleen 30. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Jääkäriprikaatin esikuntaan. Hinz otti osaa sisällissodassa taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Hinz palveli sisällissodan jälkeen lähettiupseerina 2. Jääkäriprikaatin esikunnasta muodostetussa 2. Divisioonan esikunnassa, josta hänet siirrettiin 24. huhtikuuta 1919 komppanianpäälliköksi Viipurin vartiopataljoonaan, josta muodostettiin myöhemmin Viipurin paikallispataljoona. Hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1921 II Polkupyöräpataljoonaan, missä hänet määrättiin ensin 2. komppanian päälliköksi ja 16. helmikuuta 1921 alkaen nuoremmaksi upseeriksi. Autopataljoonaan hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi. Armeijasta hän erosi 22. helmikuuta 1922 ja siirtyi myyjäksi Systema Oy:lle Helsinkiin, josta hänet siirrettiin saman yrityksen Vaasan konttorin johtajaksi Vaasaan vuonna 1923. Hän palveli konttorin johtajana vuoteen 1931 saakka, kunnes hänestä tuli Systeman omistaja ja johtaja 15. syyskuuta 1931 alkaen. Hän toimi myös Vaasan katsastusalueen moottoriajoneuvojen katsastusmiehenä 1. syyskuuta 1926 lähtien.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Hinz osallistui talvisotaan 5. Kuljetusjoukkojen esikunnan päällikkönä ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Päämajan alaisen 8. Kuljetusjoukkojen esikunnan päälliköksi, joka oli vuodesta 1942 alkaen alistettu Esikunta-Roille, josta hän siirtyi juuri ennen sodan päättymistä Vaasan liikennepiirin päälliköksi. Sotien jälkeen hän palasi Vaasaan katsastusmieheksi. Hänet haudattiin Vaasaan.[2]
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
.svg){kind=small}
