Saari sijaitsee vajaat 50 kilometriä päiväntasaajan eteläpuolella. Sen ympärillä on koralliriutta. Jarviksella ei ole satamaa, mutta sen läheltä on kartoitettu joitakin soveliaita ankkurointipaikkoja. Rantaviivalla on kaksi veneille sopivaa maihinlaskupaikkaa, joista toinen on merkitty kummelilla. Saaren keskiosissa on kuivunut laguuni, josta louhittiin guanoa noin 20 vuoden ajan 1800-luvulla.
Jarviksella sateet ovat vähäisiä, eikä siellä ole makean veden varantoa. Kasvillisuus on lähinnä matalaa varvikkoa ja heinikkoa. Saarella pesii meri- ja rantalintuja. Saari on kansallinen villieläinten suojelualue ja sitä hallinnoi US Fish and Wildlife Service.
Saaren löysi brittiläinen laiva Eliza Francis 21. elokuuta 1821. Yhdysvallat otti saaren hallintaansa vuonna 1858 ja perusti sinne guanolouhoksen. Guanon loputtua 1879 amerikkalaiset lähtivät saarelta. Uusiseelantilaiset ja brittiläiset yrittivät käynnistää jonkinlaista toimintaa saarella, mutta luopuivat yrityksistään vähin äänin. Yhdysvaltalaiset palasivat vuonna 1936, mutta evakuoivat pienen siirtokuntansa toisen maailmansodan takia 1942. Toisen maailmansodan alussa japanilainen sukellusvene pintautui saaren länsirannikolla ja pommitti kansitykeillään paikalle saapuneita uudisasukkaita, jotka luulivat amerikkalaisen sukellusveneen tulleen noutamaan heidät. Iskusta ei seurannut kuolonuhreja. 7. helmikuuta 1942 USCGC Taney evakuoi saaren väestön turvaan japanilaisten hyökkäyksiltä. Myöhemmin japanilaiset pommittivat saaren pohjoisosassa sijaitsevaa laskeutumisaluetta synnyttäen näkyviä kraattereita alueelle[1].
Lähteet
↑History of Jarvis Island"World War Two" section of article. 25.1.2007. Shell holes were later noted in the aircraft landing area.
.svg)