Juan Vicente Gómez (24. heinäkuuta 1857 – 17. joulukuuta 1935) oli Venezuelan caudillo vuosina 1908–1935. Hän hallitsi maata omina tiluksinaan ja hyötyi merkittävästi öljylöydöistä.
La Mulerassa Estado Táchirassa Länsi-Andeilla syntynyt intiaanitaustainen ja lähes lukutaidoton Gómez liittyi Cipriano Castron armeijaan 1899 ja hänestä tuli valtaan nousseen Castron neuvonantaja, varapresidentti ja armeijan komentaja. Vuonna 1908 hän kaappasi vallan entiseltä komentajaltaan tämän ollessa hoidettavana Euroopassa ja julistautui presidentiksi.[1]
Kongressi nimitti Gómezin presidentiksi virallisesti kaudelle 1910-1914. Vuonna 1913 hän päätti jatkaa kauttaan vielä seitsemällä vuodella. Kaikkiaan valtakausia oli kolme, 1915–1921, 1922–1929 ja 1931–1935.[2] Vuosina 1929-1931 presidenttinä oli muodollisesti Gómezin suosittelema Juan Bautista Pérez.[3]
Gómez pani Venezuelan talouden raiteille, houkutteli ulkomaisia sijoituksia ja aloitti laajan rautatieverkon ja teiden rakennusohjelman. Vuonna 1918 Maracaibojärven alueelta löydettiin öljyä, jolla hän maksoi maan ulkomaanvelan ja saavutti ulkovaltojen luottamuksen.
Vastustajansa Gómez piti tehokkaasti aisoissa salaisen poliisin avulla. Venezuelan armeijasta tuli maanosan parhaiten varustettu.
Gómez keräsi suuren omaisuuden ja hän oli kuollessaan luultavasti Etelä-Amerikan rikkain mies.[1] Hän ei mennyt naimisiin, mutta sai 60–80 lasta, jotka asetti johtaviin asemiin.[4]
Julman vallankäyttönsä vuoksi Gómez ei ollut kotimaassaan läheskään yhtä suosittu kuin ulkomailla, ja hänen kuoltuaan Caracasissa juhlittiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Gomez Andien tyranni, Seura, 07.07.1937, nro 27, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Karjapaimenesta presidentiksi, Hakkapeliitta, 22.11.1938, nro 47, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.svg){kind=small}
