Kalevan kisat on vuosittain järjestettävä yleisurheilun Suomen-mestaruuskilpailu, jonka pitopaikkakunta vaihtelee.
Ensimmäiset yleisurheilun suomenmestaruuskilpailut pidettiin Tampereella vuonna 1907. Sitä ennen vuosina 1902–1906 oli yleisurheilun saralla käyty niin sanottuja urheilukuninkuuskilpailuja. Naiset saivat omat viralliset SM-kilpailunsa vuonna 1945, vaikka olivat jo vuosina 1913–1923 kilpailleet 100 metrillä ja 4 × 100 metrin viestissä. Aluksi naiset kilpailivat eri aikaan kuin miehet. Vuodesta 1959 lähtien naiset ja miehet ovat kilpailleet samoissa Kalevan kisoissa.
Yleisurheilun SM-kilpailujen järjestävä organisaatio oli aluksi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto (SVUL). Sen vuoksi sääntöihin kirjattiin, että Kalevan maljasta kilpailevat SVUL:n jäsenseurat, mikä johti siihen, että ainakaan vuosina 1950–1954 Työväen Urheiluliiton (TUL) seuroja ei laskettu mukaan Kalevan malja -pisteisiin. Yksilötasolla TUL:n urheilijat saivat osallistua SM-kisoihin. TUL on osallistunut Kalevan Kisoihin 1940-luvulta lähtien.
Vuonna 1909 Henkivakuutusyhtiö Kalevan henkilökunta lahjoitti kisoihin kiertopalkinnon, Kalevan maljan.[1] Maljasta kilpailevat yleisurheiluseurat ja Kalevan kisoissa parhaiten menestynyt yleisurheiluseura saa sen vuodeksi omakseen. Malja oli ensimmäisen kerran palkintona vuoden 1910 SM-kisoissa. Vuosina 1920–1926 Kalevan maljan pisteitä sai yleisurheilun lisäksi myös kilpapyöräilystä, voimistelusta ja hiihdosta. Vuonna 1920 mukana oli myös paini ja vuosina 1921–1926 mäenlasku.
Maljasta johtuen yleisurheilun SM-kilpailuja kutsuttiin vuodesta 1910 lähtien epävirallisesti Kalevan-otteluksi. Vuonna 1915Porissa järjestettyjen kisojen yhteydessä Suomen Urheilulehti uutisoi kisoista otsikolla Kalevan kisat, jota alettiin käyttää epävirallisesti kisojen nimenä. Vuonna 1937Viipurissa järjestettyjen kisojen yhteydessä Suomen Urheiluliitto (SUL) lopulta virallisti yleisurheilun suomenmestaruuskilpailujen nimeksi Kalevan kisat. SUL:n puheenjohtajana toimi tuolloin Urho Kaleva Kekkonen. Kisanimikkeen takana sanotaan olleen silloinen SUL:n yleisurheilun ylivalmentaja Armas Valste.[2]
Nykyisin Kalevan maljan pisteisiin lasketaan Kalevan kisojen lisäksi myös muita SM-kilpailuja.
If Urheilijapalkinto ja Uusi Sampo -malja
Vuonna 1990 Kalevan Kisoissa alettiin jakaa Uusi Sampo -maljaa. Se oli vahinkovakuutusyhtiö Sammon lahjoittama kiertopalkinto, joka annettiin kisojen parhaalle urheilijalle. Maljan ovat saaneet muun muassa Seppo Räty, Sari Essayah, Mika Halvari, Arsi Harju ja Tero Pitkämäki.
Vuonna 2009 Uusi Sampo -palkinnon korvasi vakuutusyhtiö If:n kiertopalkinto If Urheilijapalkinto.[3] Palkinnon ovat saaneet Tommi Evilä (2009), Tero Pitkämäki (2010 ja 2013), Ari Mannio (2011), Antti Ruuskanen (2012) ja ensimmäisenä naisena Minna Nikkanen (2014).[4]
SM-kilpailujen painoarvo Kalevan malja -kilpailussa
Kalevan maljan pistelasku on vaihdellut historian saatossa. Viimeisin merkittävä muutos tapahtui vuosina 2002–2005, jolloin Kalevan maljasta kilpailtiin ainoastaan Kalevan kisoissa kerätyillä pisteillä. Vuonna 2006 palattiin vanhaan käytäntöön, jossa pistelaskussa ovat mukana kaikki SUL:n viralliset mestaruuskilpailut lukuun ottamatta hallikisoja.
Eri lähteissä on poikkeavia tuloksia, esimerkiksi vuoden 1934 voittajaksi mainitaan useissa paikoissa Helsingin Poliisi-Voimailijat, kun todellinen voittaja oli Helsingin Kisa-Veikot.[5]
Naisten mestaruuksista oli kisattu jo vuosina 1913–1923, yleensä SM-viestien yhteydessä. Tuolloin lajeina olivat 100 metriä ja 4×100 metrin viestijuoksu. Vuodesta 1959 lähtien Kalevan kisat ovat olleet yhteiset sekä naisille että miehille.
Hannus, Matti; Laitinen, Esa; & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat Kalevan malja - Vuosisata yleisurheilun Suomen mestaruuksia. Suomen Urheiluliitto: Gummerus, 2002. ISBN 951-96491-5-8
↑Martiskainen, Seppo (toim.): ”Kotimainen kilpailutoiminta, Kalevan kisat”, Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 199-203. (Matti Hannus (kirj.)) Helsinki: SUL Julkaisut Oy/Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1 fi