Tämä artikkeli käsittelee Kiinan 56 virallisesti tunnustettua kansallisuutta, joista 55 on vähemmistökansoja.[1][2] Tämän lisäksi Kiinassa on monia muita etnisiä ryhmiä (suurimpien joukossa esimerkiksi longjiat ja äynut), joilla ei ole vastaavaa tunnustetun vähemmistökansallisuuden asemaa.
Pian perustamisensa jälkeen Kansantasavalta järjesti laajan tutkimuksen erilaisista etnisistä ryhmistä Kiinassa. Tutkimuksen kuluessa lähes 400 ryhmää ilmoittautui vähemmistökansaksi. Näistä poistettiin päällekkäiset ilmoittautumiset ja lopullinen tulkinta päätyi 55 vähemmistökansaan. Jaottelu on osittain mielivaltainen: toisinaan samaan kansaan luetaan toisistaan etnisesti ja kielellisesti jyrkästi eroavia ryhmiä, toisinaan taas esimerkiksi uskonto on riittänyt erottamaan tietyn väestöryhmän omaksi ”kansakseen”. Kansantasavalta on muodostanut lukuisia autonomisia alueita näille vähemmistökansoille, minkä lisäksi vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei pääsääntöisesti koske niitä ja vähemmistökansoille on varattu kiintiöitä yliopistojen ja muiden oppilaitosten opiskelupaikoista.
Kiinan kommunistihallinnon ensimmäisessä väestönlaskennassa vuonna 1953 rekisteröitiin yli 400 eri etnisten ryhmien nimeä. Osa näistä oli etnisten ryhmien omankielisiä eri nimityksiä samalle ryhmälle ja osa eri tavoin kiinaksi käännettyjä nimiä. Etnisten ryhmien määrä päätettiinkin kartoittaa tarkemmin. Tätä toteuttamaan perustettiin etnisten asioiden komissio, joiden tutkijoiden tarkoituksena oli määritellä maan etnisten ryhmien todellinen määrä. Kulttuurivallankumoukseen mennessä oltiin virallisten vähemmistöjen listalle lisätty 54 vähemmistöä. Viimeisin ja näin 55 lisäys, jinot, tehtiin vuonna 1978.[3] Monella yhdeksi ryhmäksi luokitellulla vähemmistöllä ei kuitenkaan ole yhtenäistä kansallista identiteettiä. Kiinan ulkopuolella suuri osa tutkijoista jakaakin virallisesti tunnustetut vähemmistöt edelleen useisiin satoihin eri ryhmiin.[4]
Väkiluku
Kiinan ollessa maailman väestöltään suurin valtio, ovat myös sen etniset ryhmät kooltaan suuria. Han-kiinalaiset ovat maailman etnisistä ryhmistä väkirikkaimpia, ja myös Kiinan suuremmat etniset vähemmistöt sisältävät useampia miljoonia henkilöitä. Toisaalta pienemmät ryhmät käsittävät vain muutamia tuhansia henkilöitä. Vuoden 2000 väestönlaskennassa Kiinan eri etnisiin ryhmiin kuului yhteensä noin 106,43 miljoonaa henkilöä. Vähemmistöjen väestömäärä oli noussut 2 07-kertaiseksi sitten vuodesta 1953. Han-kiinalaisten määrä oli samaan aikaan kasvanut 1,01-kertaiseksi. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien määrä kasvaa siis suhteessa huomattavasti han-kiinalaisia nopeammin. Vuoden 2000 väestönlaskennan tietojen mukaan 55:tä vähemmistöstä 38:n lukumäärä kasvoi nopeasti tai huomattavan nopeasti. Vauhdikkaimmin kasvoi gelaoiden (8,8 %), tujioiden (7,78 %) ja lhobien (5,72 %) määrä. Kolmen etnisen ryhmän, venäläisten, uzbekkien ja tataarien määrä sitä vastoin pieneni.[5]
Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7(englanniksi)
Zheng Qian: China's Ethnic Groups and Religions. Cengage Learning, 2010. ISBN 981-4319-76-7(englanniksi)
Viitteet
↑ abcRongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 349-350. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1(englanniksi)
