Haarlan vanhemmat olivat maanviljelijä ja kauppias Elis Achates Harberg ja Edla Aurora Arvelin. Hän pääsi ylioppilaaksi Tampereen Reaalilyseosta vuonna 1910 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1915[1] ja maisteriksi 1920. Haarla toimi Karkkilan yhteiskoulun johtajana 1916−1917, Jyväskylän kauppakoulun vt. johtajana 1917−1918 ja Parikkalan yhteiskoulun johtajana 1918−1919, Helsingin vanhan suomalaisen yhteiskoulun vt. opettajana 1920−1921 ja Helsingin Maanviljelyslyseon eli sittemmin Lapinpuiston yhteislyseon opettajana vuodesta 1920 ja johtajana 1921−1924. Työväen akatemian opettaja Haarla oli vuodesta 1929. Hän toimitti aikakauslehteäUltra 1922 ja Näyttämö 1923−1925 ja toimi useiden lehtien teatteri- ja kirjallisuusarvostelijana. Hän kuului myös Suomen Näytelmäkirjailijaliiton johtokuntaan ja toimi liiton puheenjohtajana 1923–1933.[3]
Lauri Haarla oli ensin naimisissa vuodesta 1918 Tyyne Armida Lörpyksen kanssa, josta hän erosi.lähde? Vuodesta 1930 hän oli naimisissa Tyyne Elina Kosusen eli näyttelijä Tyyne Haarlan kanssa, joka oli Emil Erik Junton leski. Jälkimmäisestä avioliitosta syntyi poika, näyttelijä ja teatteriohjaaja Saulo Haarla.[4]
Haarla kirjoitti historiallisia näytelmiä ja romaaneita, joista osalla oli yhtymäkohtia hänen veljensä omistamaan Laukon kartanoon. Häntä pidetään yhtenä suomen ensimmäisistä varsinaisista ekspressionisteista.
Haarla aloitti uransa vuonna 1919 sisällissota-aiheisella runokokoelmalla Saarretun näkyjä. Pian hän kuitenkin siirtyi kirjoittamaan näytelmiä. Taruaiheisissa näytelmissä Hanuumanin tytär ja Lemmin poika näkyy saksalaisesta ekspressionismista saadut vaikutteet, ja Haarla kehitteleekin niissä dekoratiivista ja rytmillistä kerrontaansa. Seuraavassa kuudessa vuodessa hän kirjoitti sarjan yhteiskunnallisia sekä historiallisia aiheita käsitteleviä näytelmiä. Yksi näistä teoksista on Juudas, jota pidetään Aamulehden mukaan yhtenä hänen parhaista töistään. Juudaksessa Haarla käsittelee Kustaa III:n ja Anjalan liiton aikoja.[6]
Haarlan esikoisromaani Syylliset ja syyttömät julkaistiin vuonna 1929. Kirja kuvaa suomalaisen yhteiskunnan kehitystä 1900-luvun alusta sisällissotaan.[6] Seuraavana vuonna ilmestyi liike-elämästä kertova Halveksittu mies, josta Jorma Nortimo myöhemmin ohjasi varauksellisen vastaanoton saaneen elokuvasovituksen.[7]Halveksitun miehen jälkeen Haarlan tuotannossa alkoivat taas näkyä historialliset aiheet.[6] Hän teki runsaasti taustatyötä romaaniensa eteen ja käytti siihen paljon aikaa. Kirjoittaessaan Ritvalan ilovalkeita hän vieraili paikan päällä tutustumassa kertomuksensa miljööseen.[8] Haarlan viimeiseksi teokseksi jäi Portinsärkijä, romaani nuoresta Yrjö Maunu Sprengtportenista.
Teoksia
Saarretun näkyjä : runoelmia. WSOY 1919
Sophonisbe : murhenäytelmä. WSOY 1919
Onni maallinen : murhenäytelmä. WSOY 1921
Hanuumanin tytär : 3-näytöksinen apinakomedia. Daimon, Helsinki 1922
Lemmin poika : 3-näytöksinen murhenäytelmä. Daimon, Helsinki 1922, 2. painos Gummerus 1930,
Synti : nelinäytöksinen draama. Otava 1923 (ilmestyi saksan kielellä nimellä Sünde : drama in 4 Akten (Verlag Theodor Müller, Nordhausen 1926))
Uskottomuus : 3 näytöksinen draama. Otava 1924
Nuorten tuomio : yksinäytöksinen draama. Otava 1925 (ilmestyi viron kielellä nimellä Noorte kohus : ühevaatuslik draama (Tavet Mutsu, Tallinn 1928))
Pyhä Yrjänä eli runous, rakkaus ja raha : kolminäytöksinen huvinäytelmä. Otava 1926
Ihmisten kapina : 3-näytöksinen draama. K.K:n juhlaohjelmakirjasia n:o 8. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, Helsinki 1927
Juudas : nelinäytöksinen draama. Otava 1927
Töykänän aurinko : yksinäytöksinen farssi. K.K:n juhlaohjelmakirjasia n:o 9. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, Helsinki 1927
Kurkien taru : romaani 1400-luvulta. Otava 1938, 2. osa 1939, 3. osa 1940 (ilmestyi saksan kielellä nimellä Die Kurki-Saga : ein Roman aus dem 15. Jahrhundert (Rupert Verlag, Leipzig 1940), tšekin kielellä nimellä Hořici peřeje : sága rodu kuru (Nakladatelstvi ELK, Praha 1942), hollanniksi nimellä Tot in het vierde geslacht : een roman uit de vijftiende eeuw : de grote gedachte (N.V. Gebr. Zomer en Keuning's Uitgeversmij, Wageningen 1948))
Sukeltaja : viisinäytöksinen draama. Otava 1938
Idän laumoja päin : yksinäytöksinen näytelmä suomalaisvenäläisestä sodasta vv. 1939-40. Otava 1940
Herra Benediktus ja hänen iloinen lukkarinsa : romaani. Otava 1941, 2. painos 1942
Kunnian mies: kolminäytöksinen draama. Otava 1941
Liian vähän poikia: romaani. Otava 1942
Kurkien taru romaani 1400-luvulta. Otava 1943 (Haarlan laatima lyhennetty versio kolmena osana ilmestyneestä Kurkien taru-romaanin ensimmäisestä painoksesta)
Valitut teokset; johdannon kirj. Unto Kupiainen. Otava 1955, 2. painos 1956, 3. painos 1957, 4. painos 1959, 5. painos 1961 (sisältää teokset Herra Benediktus ja hänen iloinen lukkarinsa ja Portinsärkijä)
