Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.
Erityisen suuri kalastajan, linnustajan tai muun pyytäjän saalis on voinut olla marras, kuoleman ennusmerkki. Eräässä uskomuksessa marras on jättiläiskala, kalojen kuningas. Martaan saaneelle kalastajalle saalis on kuitenkin ennustanut kuolemaa.
Etymologia
Marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Se on saattanut lainautua suomeen indoiranilaisen kantakielen sanasta *mr̥tás, joka taas polveutuu indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *mr̥tós, jonka juuri on kuolemaa tarkoittava *mer-. Juuresta ovat kehittyneet muiden muassa latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englanninmortal (kuolevainen), ranskanmort (kuolema), mortel (kuolevainen), mourir (kuolla) ja espanjanmortal (kuolevainen), morir (kuolla) ja muerte (kuolema).
