Mick Taylor

Mick Taylor
Henkilötiedot
Syntynyt	17. tammikuuta 1949 (ikä 75)
Muusikko
Taiteilijanimi	Little Mick
Aktiivisena	1965–
Tyylilajit	blues rock, rock
Soittimet	kitara
Yhtyeet	John Mayall's Bluesbreakers, The Rolling Stones
Levy-yhtiöt	Columbia Records, Decca Records, Atlantic Records, EMI, Virgin Records, CBS Records ja Rolling Stones Records
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Michael Kevin Taylor (17. tammikuuta 1949 Welwyn Garden City, Hertfordshire) on brittiläinen muusikko.^[1] Taylorin yhtyeitä ovat olleet muun muassa John Mayall & the Bluesbreakers (1966–69) ja The Rolling Stones, jossa hän soitti toista kitaraa Brian Jonesin jälkeen vuodesta 1969 vuoteen 1974.^[2] Hän joutui ensimmäiseen tulikokeeseen Rolling Stonesin kanssa kaksi päivää Brian Jonesin kuoleman jälkeen, soittaessaan Lontoon Hyde Parkissa 250 000 ihmiselle ilmaiskonsertissa. Keith Richardsin sanojen mukaan Taylor oli virtuoosimainen kitaristi, mutta aina yhtä haluton pelleilemään, toisin kuin seuraajansa Ron Wood. Hän liittyi yhtyeeseen terveysintoilijana ja lähti heroiinikoukussa. Hänen viimeiseksi levytyksekseen Rolling Stonesin kanssa jäi albumi It´s Only Rock´n Roll.

The Rolling Stonesin jälkeen Taylor on tehnyt sooloalbumeja ja soittanut muun muassa Bob Dylanin levyillä.

Taylor käyttää usein Gibson Les Paul -kitaroita. Hän on käyttänyt myös Gibson SG, Gibson ES-335, Gibson Firebird, Fender Stratocaster ja Fender Telecaster -kitaroita.^[3][4][5]

Taylor palasi The Rolling Stonesin keikoille vuonna 2012 yhtyeen viettäessä 50-vuotisjuhlaa maailmankiertueen merkeissä. Taylor jatkoi keikkavierailuja Stonesien riveissä myös seuraavana vuonna.

• Mick Taylor (1979)
• Stranger in This Town (1990)
• Too Hot for Snakes (1991) (Carla Olson & Mick Taylor)
• Arthur’s Club-Geneve (1995) (Mick Taylor & Snowy White)
• A Stone’s Throw (2000)
• Coastin’ Home aka Live at the 14 Below (1995) (uudelleenjulkaistu vuonna 2000)

• Let It Bleed (1969)
• Get Yer Ya-Ya’s Out! (1970) (Live)
• Sticky Fingers (1971)
• Exile on Main St. (1972)
• Goats Head Soup (1973)
• It’s Only Rock ’n’ Roll (1974)
• Brussels Affair (2011), Vuonna 1973 äänitetty livealbumi.