Mykeneläinen kreikka oli kehittynyt varhaisemmasta niin kutsutusta alkukreikasta, joka ajoitetaan 2000-luvun eaa. loppupuolelle ja 1000-luvun eaa. alkuun. Se oli puolestaan eriytynyt indoeurooppalaisesta kantakielestä.
Mykeneläistä kreikkaa kirjoitettiin lineaari-B-kirjoituksena tunnetulla kirjoitusjärjestelmällä. Se perustui varhaisempaan minolaisen kulttuurin käyttämään lineaari-A-kirjoitukseen. Varhaisimpien lineaari-B-taulujen ajoitusten perusteella sitä on puhuttu viimeistään 1400-luvulla eaa. Se oli näin varhaisinta tunnettua kirjoitettua kreikkaa. Sen käyttö ainakin kirjoitetussa muodossaan jatkui 1100-luvulle eaa. saakka. Mykeneläinen kreikka edeltää kreikkalaisella kirjaimistolla kirjoitettua klassista kreikkaa yli 400 vuodella.
Mykeneläisen kreikan aikana kreikan kieli oli selvästi jo hajaantunut eri murteisiin. Päämurteita oli kolme tai neljä, ja ne vastasivat pääpiirteissään myöhempiä klassisen kreikan murteita: akhaialainen (mykeneläinen, kyproslainen, arkadialainen), joonialainen (attikalainen, länsijoonialainen, keskijoonialainen, itäjoonialainen), aiolialainen (boiotialainen, thessalialainen, lesboslainen) sekä länsikreikkalainen (luoteinen eli delfoilainen, elealainen jne. sekä varsinainen länsikreikkalainen eli lakonialainen, argolislainen, kreetalainen jne.).[1]
Näin kirjoituksista tunnettu mykeneläinen kreikka oli itse asiassa vain yksi aikakauden murteista. Tämä voidaan päätellä siitä, että mykeneläisessä kreikassa on havaittavissa joitakin piirteitä, joita kaikissa myöhemmissä klassisen kreikan murteissa ei ollut. Näin mykeneläinen kreikka ei voinut olla kaikkien klassisen kreikan murteiden yhteinen edeltäjä.[2][1]
Mykeneläinen kreikka tunnetaan vasta vuodesta 1952. Lineaari-B-tekstejä oli jo löytynyt 1900-luvun alussa, mutta pitkään niitä ei pystytty lukemaan, eikä alun perin edes ollut varmuutta siitä, mistä kielestä oli kyse. Yleinen oletus oli, että kyse olisi lineaari-A-tekstien tapaan minolaisten käyttämästä, ei-indoeurooppalaisesta kielestä (nk. minolainen kieli). Vasta kun Michael Ventris ja John Chadwick onnistuivat kirjoituksen tulkitsemisessa, kävi ilmi, että kyse oli varhaisesta kreikan kielen muodosta.[3]
Tekstien luonteesta johtuen tiedot kielestä jäävät kuitenkin rajallisiksi. Suurin osa teksteistä on pelkkiä luetteloita palatsien tai temppeleiden varastoissa olleista tavaroista, eikä niissä esiinny juuri lainkaan esimerkiksi verbejä. Kaunokirjallisuutta tai muita proosatekstejä ei tunneta lainkaan.
Piirteitä
Mykeneläinen kreikka ja muinaiskreikka
Mykeneläinen kreikka on huomattavasti arkaaisempi kuin klassisen antiikin aikana puhuttu klassinen kreikka. Esimerkiksi seuraavat indoeurooppalaisen kantakielen äänteet, jotka myöhemmin katosivat kreikasta tai korvautuivat jollakin muulla äänteellä, ovat vielä tallella:
Labiovelaari /q/: vrt. mykeneläisen kreikan qa-si-reu, muinaiskreikan basileus.
/w/-äänne (digamma): vrt. mykeneläisen kreikan we-ke, muinaiskreikan erge.
Muoto-opin osalta esimerkiksi o-deklinaation yksikön genetiivin pääte -o-jo (-oio).
Sanaston osalta esimerkiksi mykeneläisen kreikan wa-na-ka, Homeroksella anaks (”aatelisherra”).
Ortografia
Lineaari-B-kirjoitus on ensisijaisesti tavukirjoitus. Siihen kuuluu noin 90 erilaista tavumerkkiä, joiden rinnalla käytettiin noin 160 logogrammia eli merkkiä, jotka tarkoittavat jotakin sanaa. Tämä minolaisesta lineaari-A:sta kehitetty kirjoitusjärjestelmä ei oikeastaan sopinut kovin hyvin kreikan kieleen, koska sillä voitiin kirjoittaa vain sellaisia tavuja, jotka koostuivat yhdestä konsonantista ja yhdestä vokaalista tai pelkästä vokaalista. Kahden tai useamman peräkkäisen konsonantin kirjoittaminen oli mahdotonta, samoin sanan lopussa olevien konsonanttien kirjoittaminen. Niinpä monien sanojen kohdalla jouduttiin jättämään joitakin konsonantteja pois tai lisäämään ylimääräisiä vokaaleja. Esimerkiksi tallia tarkoittava sana *stathmos kirjoitettiin ta-to-mo. Lisäksi ei tehty eroa äänteiden /r/ ja /l/ eikä kaikkien soinnillisten (esimerkiksi /b/), soinnittomien (esimerkiksi /p/) ja aspiroitujen (esimerkiksi /pʰ/) klusiilien välillä. Vokaalipituuksien ja diftongien merkitseminen oli sekin vaikeaa, ja myös näissä tapauksissa äänteitä piti jättää pois.[4]
Kirjoitusjärjestelmän epätarkkuus vaikeuttaa tekstien tulkintaa. Esimerkiksi tavut pa-te voidaan tulkita joko *pantes (”kaikki”) tai *pater (”isä”).
Säilyneiden tekstien luonteen vuoksi mykeneläisestä kreikasta tunnetaan vain vähän kokonaisia lauseita. Eräs esimerkki tällaisesta on:[5]
näin näki (miehen nimi) kun kuningas teki (miehen nimi) (virka)
”Näin Phugegwrins näki, kun kuningas teki Augewasta damokoroksen.”
Lähteet
Bakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 197. (Blackwell companions to the ancient world) Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3
Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
Viitteet
↑ abBakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 171–174. (Blackwell companions to the ancient world) Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3
↑Clackson, J.: ”The genesis of Greek”. Teoksessa Christidis 2007, s. 185–192.
Bartoněk, Antonin: Handbuch des mykenischen Griechisch. Universitätsverlag C. Winter, 2003. ISBN 3-8253-1435-9
Chadwick, John: The Decipherment of Linear B. Cambridge University Press, 1958, 2. p. 1990. ISBN 0-521-39830-4
Duhoux, Yves & Davies, Anna Morpurgo (eds.): A companion to Linear B. Mycenaean Greek texts and their world. Louvain: Peeters, 2008. ISBN 978-90-429-1848-1
Ventris, Michael: Evidence for Greek Dialect in the Mycenaean Archives. Journal of Hellenic Studies, 1953, 77. vsk, s. 84–.
Ventris, Michael & Chadwick, John: Documents in Mycenaean Greek. Cambridge University Press, 1956, 2. p. 1974. ISBN 0-521-08558-6
_NAMA_Tablette_7671.jpg)