National Maritime Museum on Britannian kansallinen merimuseoLontoonGreenwichissä, Englannissa.[2] Se on maailman suurin merimuseo[3] ja yksi Britannian suosituimmista nähtävyyksistä – museon vuotuinen kävijämäärä on 1–2 miljoonaa henkilöä.[2]
Tutustuminen National Maritime Museumin perusnäyttelyihin on ilmaista. Näyttelytiloja on neljässä kerroksessa, ja niissä esitellään eri teemoin Britannian merenkulun historiaa. Lapsille on omat näyttelytilat, joissa he voivat perehtyä aihepiiriin leikin keinoin. Museon kellarikerroksessa järjestetään maksullisia erikoisnäyttelyitä.[3]
Museo omistaa yli 2,5 miljoonaa esinettä, joista valtaosa on paperisia dokumentteja, kuten lokikirjoja, julkisia asiakirjoja ja valokuvia. Kokoelmiin kuuluu myös 3 300 pienoismallia, 4 000 öljyvärimaalausta ja 5 000 navigointivälinettä sekä kolikoita, mitaleja, lippuja, univormuja ja aseita.[2][6] Museossa on näytteillä muun muassa amiraali Nelsonin univormu,[7]William Turnerin suurin maalaus Trafalgarin taistelu (1805)[8] ja taiteilija Yinka Shonibaren tekemä pullolaiva, joka esittää HMS Victoryä.[9]
Historia
National Maritime Museumin päärakennus toimi alun perin kouluna, jossa opetettiin merimiesten lapsia. Se on läntisempi kahdesta lisäsiivestä, jotka rakennettiin koulua varten vuosina 1807–1816 Queen’s Housen molemmin puolin ja yhdistettiin siihen avoimilla pylväskäytävillä. Arkkitehti Daniel Asher Alexander suunnitteli uusklassisen laajennuksen Queen’s Housen tyyliin sopivaksi. Koulun länsisiipeä laajennettiin 1862 ja siihen lisättiin 1873 voimistelusali, joka toimii nykyisin museon Neptunus-keskushallina. Alueen itäreunalla oli huoltorakennuksia, joissa oppilaat opettelivat leipomaan, ompelemaan vaatteita ja pesemään pyykkiä.[2]
Amiraali Nelsonin univormu.
Valmistelut merimuseon perustamiseksi aloitettiin 1927. Perustamisen mahdollisti lahjoitus, jonka teki skotlantilainen laivanvarustaja ja merihistoriallisen seuran jäsen James Caird. Kirjailija Rudyard Kipling ehdotti museolle nimeä National Maritime Museum. Koulu muutti Greenwichistä Suffolkiin 1933, ja museo perustettiin parlamentin asetuksella seuraavana vuonna. Caird maksoi rakennuksen muutostöistä aiheutuvat kulut, ja Greenwichin sairaalan meriaiheinen esine- ja maalauskokoelma siirrettiin museon hallintaan. Kuningas Yrjö VI avasi merimuseon ja Queen’s Housen virallisesti 27. huhtikuuta 1937. Toisen maailmansodan aikana museon arvokkaimmat esineet siirrettiin muualle turvaan, ja rakennukset säilyivät täpärästi pommituksilta. Ne avattiin yleisölle uudelleen 1947.[2]
Vuosina 1995–1999 museon sisäpihan ylle rakennettiin Euroopan suurin itsekantava lasikatto, jonka suunnittelusta vastasi Rick Matherin arkkitehtitoimisto. Samalla museoon luotiin kymmenen uutta näyttelyhallia. Vuonna 2011 valmistui Sammy Oferin lahjoittama moderni siipi, jonka myötä museo sai lisää näyttelytilaa sekä uuden sisäänkäynnin, kahvion ja kirjaston.[2]
Vuonna 1985 museossa järjestettiin laaja suomalaista merenkulkua esitellyt näyttely Sea Finland.
.JPG)
_National_Maritime_Museum_London.jpg)
