Kun Blackmore ja Lord kasasivat Deep Purplea vuonna 1968 (tuolloin vielä nimellä Roundabout), he kutsuivat vanhan soittokumppaninsa mukaan yhtyeeseen. Deep Purplen ensisingle ”Hush” menestyi Yhdysvalloissa kohoten top-5:een ja yhtye keikkaili ahkerasti Amerikassa vuonna 1968. Tämän lisäksi Deep Purple levytti vajaan vuoden aikana kolme studioalbumia, joista ensimmäinen, Shades of Deep Purple, menestyi parhaiten Amerikassa. Kotimaassaan Britanniassa Deep Purple ei saanut vielä tuolloin minkäänlaista menestystä. Vuoden 1969 heinäkuussa Simper erotettiin Deep Purplesta yhdessä laulaja Rod Evansin kanssa. Simper ja Evans eivät sopineet Lordin ja Blackmoren hard rock -visioon ja Simperin bassonsoittoa pidettiin liian vanhanaikaisena[2]. Evans tyytyi kohtaloonsa, koska oli jo aiemmin aikonut lähteä yhtyeestä, mutta Simper oli katkera salamyhkäisestä erottamisestaan ja haastoi yhtyeen myöhemmin oikeuteen maksamattomien korvausten takia.[3]
Deep Purplen jälkeen Simper liittyi Marsha Huntin kiertueyhtyeeseen ja esiintyi muun muassa Wightsaaren festivaaleilla vuonna 1969. Sen jälkeen Simper ja yhtyeen muut muusikot perustivat Warhorse-yhtyeen[4]. Progressiivista heavy rockia soittanut Warhorse levytti kaksi albumia (Warhorse (1970), Red Sea (1972)) Vertigolle. Yhtye ei kuitenkaan saanut suurta menestystä ja se hajosi vuonna 1974. Simperin muita yhtyeitä 1970- ja 1980-luvuilla olivat muun muassa Dynamite, Flying Fox ja Fandango, joka julkaisi pari albumia. 1990-luvulla hän oli mukana Quartermass II -yhtyeessä, joka oli jatkoa 1970-luvulla vaikuttaneelle Quartermass-yhtyeelle.
Viime vuosina Nick Simper on soittanut The Good Old Boys -nimisessä vanhaa rock ’n’ rollia soittavassa projektiyhtyeessä ja hän on myös esiintynyt itävaltalaisen The Nasty Habits -yhtyeen kanssa soittaen Deep Purplen ensimmäisen kokoonpanon kappaleita.
