Panni (ruots. spann) oli Ruotsissa ja Suomessa keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella käytössä ollut tilavuusmitta, jota käytettiin viljan määrän mittaamiseen ennen tynnyrin tuloa käyttöön. Yksi panni vastasi puolta tynnyriä eli 20 Tukholman linnan maksukappaa. Tukholman panni oli 1500-luvulla 47 litraa.[1][2]
Veronkantopanni oli Tukholman pannia suurempi vastaten 1 1/2 Tukholman pannia eli se oli 30 Tukholman linnankappaa. Veronkantomittana pannin koko kasvoi valtakunnan keskustasta syrjäalueille siirryttäessä. Pannin suuruus oli eri maakunnissa eri kokoinen.[1] Vuonna 1638 annetun asetuksen mukaan yksi panni oli 1/2 tynnyriä eli 72 litraa, vuodesta 1665 lähtien yksi panni oli 73 1/4 litraa.[2]
Panninmaa
Panninmaa oli maatilan suuruutta kuvaava mittaluku, jota paikoin käytettiin verolukunakin. Varsinais-Suomessa yksi panninmaa tarkoitti sen suuruista peltoalaa, jonka kylvämiseen tarvittiin kahden pannin suuruinen viljamäärä, ja lisäksi sen kokoinen niitty, josta saatiin neljä kuormaa heiniä.[1]
Maakaupoissa yksi panninmaa tarkoitti sellaista alaa peltoa, jonka puolikkaaseen ensimmäisenä vuonna kylvettiin kaksi pannia viljaa ja toisena vuonna toiseen puolikkaaseen kaksi pannia viljaa. Tähän aikaan oli käytössä vuoroviljely, jossa pelto lepäsi joka toisen vuoden. Veropanninmaa oli sen suuruinen pinta-ala, joka käsitti neljä panninalaa peltoa ja neljän heinäkuorman alan niittyä. Yhden savun koko oli 16 panninmaata. Savu vastasi yhtä vanhaa manttaalia ja Suomessa myöhemmin 1/4 manttaalia. Eri maakunnissa panninmaan koko oli erilainen eri aikoina.[1] Myöhemmin yksi panni oli 1/2 tynnyrinalaa eli 2 468 neliömetriä.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1915
- ↑ a b c Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963
