Po Chü-i

Kiinalaisin merkein:	白居易
Pinyin:	Bó Jūyì tai Bái Jūyì
Wade-Giles:	Po Chü-i tai Pai Chü-i

Po Chü-i (28. helmikuuta 772 – 846) oli Tang-dynastian aikainen kiinalainen runoilija. Pinyin-järjestelmän mukaan Bái Jūyì.

Po Chü-i syntyi isovanhempiensa kodissa Henanin maakunnassa sijaitsevassa Xinzhengin kaupungissa, joka tuolloin oli vielä pieni maalaiskaupunki.

Po’n isä oli ammatiltaan virkamies, ja joutui viettämään suurimman osan ajastaan kaukana suvun ja perheen kotiseudulta. Tästä syystä Po joutui nähtävästi viettämään suurimman osan lapsuudestaan sukulaistensa hoivissa. Lapsuudessaan Po’n tiedetään asuneen ainakin Xinzhengin lähipaikkakunnilla, ja noin kymmenvuotiaana pikkukaupungissa lähellä Tang-dynastian mahtavaa pääkaupunkia Chang'ania.

700-luvun loppupuoli oli Pohjois-Kiinassa rauhatonta, lukuisten sotilaskapinoiden leimaamaa aikaa. Vuoden 781 kapinan seurauksena hovi joutui pakenemaan Chang'anista. Vuonna 785 katovuotta seurasi alueella vakava nälänhätä. Nuori Po lähetettiin turvaan Jangtsejoen alajuoksulle, nykyisen Xuzhoun kaupungin tienoille. Po’n virkamiesisä kuoli vuonna 794.

Vuonna 800 Po suoritti sukunsa ensimmäisenä valtion hallintoviranomaiselta vaadittavan kolmannen asteen virkatutkinnon (pinyin: kējǔ, Wade-Giles:chin-shish) ja jatkotutkinnon vuonna 802. Tutkintojen välillä Po vietti jonkin aikaa buddhalaisluostarissa erään munkin oppilaana.

Po aloitti uransa keisarillisen palatsin kirjastossa. Vuonna 807 hän sai nimityksen Hanlin-akatemiaan, johon hyväksyttiin ainoastaan arvostetuimmat oppineet. Akatemian jäsenet keskittyivät hovista tuleviin kirjanpitotehtäviin ja kirjallisiin toimeksiantoihin; toisaalta akatemian vastuulla oli myös Kungfutsen klassikoiden tulkinnan valvonta. 808 Po meni naimisiin Yang-sukuisen naisen kanssa. Avioliitto kesti Po’n kuolemaan saakka.

Po’n äiti kuoli vuonna 811, jolloin tämä vetäytyi viettämään suruaikaa lapsuutensa maisemiin. Suruajan jälkeen Po’n paluu hovivirkaan kuitenkin epäonnistui. Syynä oli pääasiassa hänen kovasanainen arvostelunsa muun muassa palatsieunukkien vallankäyttöä ja keisarillisen armeijan harjoittamaa elintarvikkeiden takavarikointioikeutta vastaan. Seurauksena Po käytännössä karkotettiin palatsista ja siirrettiin provinssikäskynhaltijan virkaan 815 seuraavien viiden vuoden ajaksi.

Palatsieunukkien valtaannousu 820 päätti Po’n lyhyen oleskelun pääkaupungissa, ja hän otti uudelleen vastaan käskynhaltijan viran. Po toimi peräkkäin sekä käskynhaltijana että kruununprinssin adjutanttina useilla paikkakunnilla aina vuoteen 827. Lyhyen hovissa oleskelun jälkeen Po otti vastaan Luoyangin kaupunginjohtajan viran, mikä käytännössä tarkoitti Henanin maaherran tehtäviä, ja hoiti sitä vuoteen 833, jolloin hän jättäytyi kruununprinssin henkilökohtaiseksi neuvonantajaksi.

Vuonna 839 Po sairastui halvaukseen, minkä seurauksena hänen vasen jalkansa lamaantui. Omien sanojensa mukaan Po olisi halunnut siirtyä eläkkeelle mahdollisimman varhain, mutta ainaiset rahahuoliensa vuoksi hän oli pakotettu työskentelemään pitkään. Kun Po oli jo ohittanut vuodella asemassaan olevan virkamiehen eläköitymisiän, hän pääsi lopulta vetäytymään eläkkeelle. Eläkkeenä hän sai vain puolet vankilahallinnon varajohtajan palkasta – työstä jota hän oli hoitanut vain kerran vuonna 828.

Po Chü-i kuoli elokuussa 846 Luoyangissa.

Po Chü-in tiedetään kirjoittaneen elämänsä aikana noin 2 800 runoa. Hänen tuotannostaan on julkaistu suomeksi Pertti Niemisen suomennosvalikoima Korotan ääneni ja laulan, jonka runot on poimittu kronologisessa järjestyksessä Po’n koko elämän varrelta.

Po’n runoille on tyypillistä muodon ja kielen yksinkertaisuus. Hänen sanotaan poistaneen runoistaan kaiken, mitä hänen palveluskuntansa ei ymmärtänyt. Toinen näkyvä piirre Po’n runoissa on niiden vahva elämäkerrallinen aines – runoja voidaan Pertti Niemisen sanoin pitää päiväkirjana, joka muodostuu sarjasta suuria taideteoksia.

Po aloitti runoilijana jo nuoruusiässään. Vanhimmat Po’n säilyneistä runoista on luultavasti sepitetty kirjoittajan ollessa noin kymmenvuotias. Usein lähtöön ja ystävien kuolemaan liittyvät aiheet Po’n varhaisissa runoissa heijastavat selvästi runoilijan lapsuus- ja nuoruusvuosien levotonta elinpiiriä.

Omana aikanaan Po nousi ensi kertaa kuuluisuuteen tunnelmallisten kertovien runoelmiensa (kuten Laulu luutusta) ansiosta. Sittemmin Pon suosio on pysynyt Kiinassa jatkuvasti korkealla, tuskin vähiten hänen runoutensa selkeyden ja elävyyden ansiosta. Po’n eleetön, maalauksellinen tyyli on vaikuttanut hänen kotimaansa kirjallisuuden ohella myöhemmin vahvasti myös Japanin kirjallisuuteen.

Yhteiskunnallisessa mielessä Po osoitti poikkeuksellisen vahvaa sosiaalista omaatuntoa. Hän arvosteli runoissaan voimakkaasti palatsieunukkien vallankäyttöä, hovinaisten elämäntapoja ja keisarillisen sotaväen oikeutta verottaa kansalaisia mielensä mukaan. Virkamiehenä Po pyrki ajamaan kansan asemaa helpottavia verouudistuksia ja ehdotti muun muassa talonpoikien ruoskinnan muuttamista laittomaksi. Po’n mielipiteet ajoivat hänet lopulta epäsuosioon ja karkotukseen pääkaupungista.

Po on tunnettu myös satiirisesta runoudestaan, jota edestaa muun muassa tunnettu runo Vanha miilunpolttaja. Satiirikkona Po vastusti filosofiseen taolaiseen perinteeseen sotkeutuneita taikauskoisia aineksia ja kansanmagiaa, kuten esimerkiksi ”pitkän iän pillereinä” kaupattuja humpuukituotteita.

Valtaosan Po’n tuotannosta muodostavat kuitenkin hänen omaelämäkerralliset runonsa. Po kuvaa elämäänsä virkamiehenä, ja lukuisia erilaisia ihmisiä ja paikkoja, joihin hän elämänsä varrella tutustui. Monet runot käsittelevät lämpimästi Po’n perhettä, palveluskuntaa ja ystäviä, joille hän lähetti myös lukuisia runomuotoisia kirjeitä. Ehkä koskettavimmat Po’n runoista käsittelevät runoilijan omia, yksityisiä tuntemuksia kaipuun ja ikävän sekä ikääntymisen ja vastoinkäymisten herättämien raskaiden tuntemusten edessä.

Po Chü-i jatkoi kirjoittamista läpi koko elämänsä – suomennoskokoelman päättävä runo ”Laulan vanhuudesta perhettä katsellessani” on syntynyt Po’n kuolinsyksynä.

Länsimaissa Po’n runous tuli laajemmin tunnetuksi vasta Arthur Waleyn käännösten ansiosta modernismin aikakaudella, jolloin monet länsimaiset runoilijat (kuten Ezra Pound ja T. S. Eliot) omaksuivat runsaasti vaikutteita vanhasta itämaisesta runoudesta.

• Chinnery, J.D.: Po Chü-i. Teoksessa D.R. Dudley & D.M. Lang (eds.): The Penguin Companion to Literature IV – Classical, Byzantine, Oriental & African Literature. Penguin, 1969.
• Nieminen, Pertti: Johdannoksi. Teoksessa Po Chü-i: Korotan ääneni ja laulan. (Suomentanut Pertti Nieminen) Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02058-7

• Waley, Arthur (1948): The Life And Times of Po Chü-I, 772-846 A.D. Kessinger, 2009.