Strateginen raskas pommikone Tupolev Tu-4 pudotti 18. lokakuuta 1951 Neuvostoliiton ydinkoe nro 3:n.
RDS-3 Marija (ven.РДС-3 Мари́я, Reaktivnyi Dvigatel Spetsialnyi-3) on Neuvostoliitossa kehitelty taktinen ydinase. Se ylitti voimakkuudessaan, mikä oli 41.2 kilotonnia, niin RDS-1:n] (22 kT) kuin RDS-2:n (38.3 kT). RDS-3 käytti uudenlaista, levitoivaa rakennetta (ns. Levitated Pit), kuten RDS-2. Siinä sisempi rakenne oli plutoniumia ja ulompi rakenne Uraani-235:ttä: suhteessa 1/3 eli 25% / 75%. Ase oli uudemman järjestelyn myötä edellistä 100 kg kevyempi. Räjähtävien fissiilien ainesosien välissä oli levitoiva eli kelluva kaasupatja. Pommi räjäytettiin imploosiolla.[1]
Asetta testattiin Neuvostoliiton ensimmäisessä ydinaseen ilmapudotuksessa, kun pommi pudotettiin 1951 Tupolev Tu-4 -pommikoneesta. Tämä tehtiin SemipalatinskissäKazakstanissa.[2] Koeräjäytys kuvattiin 7,5 kilometrin päästä ja aseen aiheuttama valoilmiö kantautui 170 kilometrin päähän - samoin kuten räjäytyksen äänikin. Räjäytyskorkeus oli 380 - 400 metriä maanpinnasta.[3] RDS-3 hyväksyttiin 1953 Neuvostoliiton asearsenaaliin. 3 100 kilogrammaa painava ydinase oli myös asennettavissa Tupolev Tu-16:een. Asetta seurasi pian kevyempänä ja monikäyttöisempänä RDS-4Tatjana.[4]
