RDS-2 (ven. РДС-2 - Reaktivnyi Dvigatel Spetsialnyi-2) on Neuvostoliiton kehittämä taktinen ydinase, joka oli yksinomaan lentokoneesta pudotettava. Vuonna 1951 käyttöön tullut ydinpommi[1] voitiin pudottaa vain Tupolev Tu-4 "Bull" -tyypin raskaasta pommikoneesta. RDS-2:n räjähdysvoima oli 38,3 kilotonnia, halkaisija 1,25 metriä ja sen omamassa oli 3 200 kilogrammaa.[2] Aseeseen oli laadittu useita muotoiluja sekä parannuksia, joten se poikkesi RDS-1:stä. Pommin sytytykseen kehiteltiin parempia turvajärjestelyjä. Pommityyppi oli ensimmäinen lajiaan tuotantomaassaan, eli se oli täysin Neuvostoliiton oman asekehittelyn tulosta. Koeräjäytys tehtiin 30 metriä korkeasta tornista ja se laukaistiin 24. syyskuuta 1951. Maatukikohdasta tehdyn laukaisun sijasta, tämä koeräjäytys tehtiin radiosignaalilla, kohteen yllä lentävästä lentokoneesta.[3]
RDS-2:n pääkehittelijät olivat Juli Hariton sekä Igor Kurtshatov.[4] Tämä pommi erosi sitä seuranneesta RDS-3Marija-pommista siten, että tämä käytti fissiilinä eli räjähtävänä ainesosana yksinomaan plutoniumia. Pommin kokoonpanoon liittyi ns. Kypärä-rakenne: eli levitoiva kaasupatja (Levitated Pit) - mikä sijoitettuna kahden eri fissiilin kerroksen välissä. RDS-3:n fissiili ainesosa koostui 25% plutoniumista sekä 75% korkearikasteisesta U-235:stä.[5]
