Joki on padottu neljästä kohtaa raakavesivarastoksi, mutta vedenotto on sittemmin loppunut. Ruskonjokilaakso edustaa pitkään jatkuneen ihmistoiminnan muovaamaa jokivarsimaisemaa ja sillä on merkitystä myös virkistyskäytössä. Lisäksi Haunisten altaan ympäristö on suosittua ulkoilualuetta.[2]
Raisionjoki on noin 20 kilometriä pitkä ja Raisionjoen vesistöalueen pinta-ala on 132 km² ja sen järvisyys on vain 0,4 % eli noin 0,5 km². Raisionjoen vesistöalue rajoittuu Aurajoen ja Hirvijoen vesistöalueisiin. Vesistöalueen korkeimmat kohdat ovat hieman yli 90 metrissä alueen koillisosassa. Suurin osa vesistöalueesta on alle 50 metrin korkeudella, matalimpien kohtien sijaitessa eteläosassa.[1] Raisionjokeen laskee useita sivu-uomia, suurin niistä on Ruskolla Turun Moision suunnalta virtaava Vähäjoki.[2] Valuma-alueella on vain yksi järvi, 38 hehtaarin laajuinen tekojärvi Haunisten allas.[2][3] Lisäksi Raisionjoki on padottu neljästä kohtaa.[2]
Vähän yli 50 % vesistöalueesta on metsämaata ja suota. Lähes 50 % vesistöalueesta on rakennettua ja maatalousaluetta, ja ne sijoittuvat pääosin jokilaaksoihin. Vesistöalue sijaitsee viiden kunnan alueella, ja merkittävimmät taajama-alueet joen varrella ovat Raisio, Rusko ja Vahto.[1] Vesistöalueella asuu noin 16 000 ihmistä.[4] Peltoalueet jokiuoman varrella ovat keskittyneet alaville savikoille joista useat viettävät kohti uomaa ja joki kuuluukin savimaiden jokityyppiin. Vesistöalueen pohjoisosaan on muovautunut soranoton seurauksena harjulaakso jossa on tullut esiin pohjavesiesiintymiä.[2]
Raisionjoen vesistöalueella on kolme vedenkorkeuden ja yksi virtaaman mittausasema, jotka ovat käytössä koko ajan.[1] Vesistöalueella ei ole tehty merkittäviä tulvarakenteita- tai suojelutoimenpiteitä.[5]
Vesistön tila
Raisionjoki luokitellaan ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja sinileväkukinnat ovat yleisiä. Savisameassa joessa on suuria virtaaman vaihteluita jotka lisäävät eroosiota ja siten joen runsasta ravinnekuormaa, kuten kaltevilta peltorinteiltä valuva kiintoaineskin.[2]
Säännöstelyä vedenottoa varten
Raision-Naantalin vesilaitos käytti Raisionjokea raakavesilähteenä. Vesilaitos on padonnut neljä kohtaa joesta raakaveden riittävyyden varmistamiseksi. Lisäksi se siirsi vettä Raisionjoesta raakavesivarastoonsa 38 hehtaarin tekojärvi Haunisten altaaseen.[3][6] Sittemmin Raisionjoki on jäänyt varavesilähteeksi, kun on siirrytty käyttämään Turun Seudun Vesi Oy:ntekopohjavettä.[7]
Vesilaitoksen patoja Raisionjoessa ovat seuraavat: Hintsan pato ja allas; Myllypato ja allas; Hintsan–Lähteenmäen pato ja allas; Merttelän pato ja allas.[8]
Ennallistaminen
Hankkeessa vuosina 2022–2023 Raisionjokea ollaan ennallistamassa.[9] Huhkon pato muutettiin pohjapadoksi vuonna 2021 ja varustettiin kalaportaalla.[10] Kesällä 2022 Myllypatoa ja Hintsan patoa oltiin purkamassa.[11]
Historiallinen Raisionjoki
Arkeologisten tutkimusten mukaan joen vesi oli rautakauden lopulla noin 5–6 metriä korkeammalla kuin nykyisin, ja joki muodosti pitkälle sisämaahan työntyvän merenlahden. Joki oli tuolloin tärkeä kulkureitti, josta saatiin kalaa ja vesilintuja. Sitä pitkin voitiin purjehtia aina Knuuttilan linnasmäelle Raision Ihalaan asti. Rantaniityt olivat tärkeitä maanviljelykselle.[12] Ruskonjokilaakso edustaakin pitkään jatkuneen ihmistoiminnan muovaamaa jokivarsimaisemaa.[2]
Lähteet
Tulvariskien alustava arviointi Paimion- ja Aurajoen vesistöalueilla ja Raisionjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella. (Diaarinro: VARELY/54/07.02/2011) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 1.4.2011. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.1.2014).
↑Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”3. Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit, 3.2. Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin” s. 19.
Koski, Joni: Raisionjoki on paratiisi keskellä kylää. Rannikkoseutu, 17.9.2010, nro 72, s. 8 ja 9. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.10.2010.[vanhentunut linkki]
Högmander, Jutta: Vain harva tuntee Raisionjoen salat. Turun Sanomat, 25.7.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
.JPG)
