Rautakausi oli esihistorian aikakausi, jolloin pääasiallinen materiaali aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli rauta. Raudan pelkistämisen taito keksittiin Välimeren itäpuolella noin vuonna 1500 eaa., ja se levisi Eurooppaan noin 1200 eaa. Suomen rautakauden katsotaan alkaneen noin vuonna 500 eaa. Rautakautta edelsi pronssikausi ja sitä seurasi keskiaika.[2]
Maapallolla esiintyvästä meteoriittiraudasta valmistettiin yksinkertaisia rautaesineitä Egyptissä jo 3000-luvulla eaa. Laajamittaisen raudantuotannon edellytys oli kuitenkin rautamalmiin sisältyvän rautaoksidin pelkistäminen eli raudan ja hapen erottaminen toisistaan. Prosessi vaatii huomattavasti tehokkaamman uunin kuin kuparin sulattaminen ja tästä syystä raudanvalmistus saattoi alkaa vasta kun metallurginen osaaminen oli kehittynyt riittävästi helpompien metallien parissa.[2]
Kemijärveltä löydetty koristeltu rautakautinen suksi.[3] Sukseen on kaiverrettu muun muassa käpälikkö.
Vanhin löydetty rautaesine on noin 6 000 vuotta vanha. Pieniä määriä rautaa alettiin pelkistää Lähi-idässä ja Indusjoen laaksossa 3000–2000 eaa. Rautaa pidettiin mahdollisesti seremoniametallina, joka oli kultaakin kalliimpaa. Jotkut taas pitivät rautaa kuparin kuonametallina. Heettiläiset alkoivat tuottaa rautaa järjestelmällisesti noin 1300 eaa. Intiassa alkoi 1800 eaa. kehittyä oma rautakulttuurinsa, joka tuotti 200 eaa. korkealuokkaista hiiliterästä. Raudan käsittelytaito levisi laajalle Lähi-idässä vuoteen 1200 eaa. mennessä, vaikka pronssia käytettiinkin yhä raudan ohella. lähde?
Eurooppaan raudan käsittelytaito saapui 1000 eaa. ja se levisi hitaasti länteen. Suomeen raudan käsittelytaito levisi vuoteen 500 eaa. mennessä. Rautaa käyttivät myös Tšernogorovkan ja Novotšerkasskin kulttuurit noin 900 eaa. Kaukasuksen pohjoispuolisilla alueilla. Sieltä rautateknologia kulkeutui länteen suuntautuneessa kansainvaelluksessa noin 800 eaa. Hallstattin keskieurooppalaiseen kulttuuriin, joka kukoisti 800–450 eaa. Pohjois-Euroopan kulttuuri- ja kauppayhteydet Välimeren tienoille heikkenivät huomattavasti tämän jälkeen, minkä arvellaan johtuneen kelttiläisen La Tènen kulttuurin vahvistumisesta.lähde?
Rautakauden katsotaan alkaneen Suomessa noin 500-luvulla eaa. ja päättyneen 1200- tai 1300-luvuilla.[5] Ensimmäiset rautaiset esineet kulkeutuivat Suomeen noin 800–400-luvuilla eaa. Esineitä saapui Suomeen kahdesta suunnasta, rannikolle Skandinaviasta tai muualta Itämeren alueelta ja sisämaahan ja Pohjois-Suomeen Ananjino-kulttuurin alueelta Euroopan-puoleisen Venäjän itäosasta, jonne yhteydet olivat muodostuneet jo myöhäis-pronssikaudella. Nämä varhaisimmat Suomeen kulkeutuneet esineet olivat pääasiassa kirveitä, veitsiä, keihäänkärkiä, sirppejä ja myöhemmin myös viikatteita sekä erilaisia koruja.[6]
Varhaisimmat merkit Suomessa paikallisesta raudan tuotannosta ovat 300–200-luvuilla eaa. Todisteina tästä on Pohjois- ja Itä-Suomesta löydetyt raudan pelkistysuunit. Samanlaisia uuneja tunnetaan myös Itä-Karjalasta. Vastaavia uuneja ei tunneta rannikkoseudulta, mutta joiltain niin sanotun esiroomalaisen rautakauden asuinpaikoilta ja röykkiöhaudoista on löytynyt rautakuonaa joka voi viitata myös raudan tuotantoon. Ananjino-kulttuurin pronssikirveet säilyttivät suosionsa pitkälle esiroomalaisen rautakauden puolelle, mikä viittaa raudan käytön yleistymisen hitauteen.[6]
Rautakauden kulttuuri jatkoikin pitkään pronssikautisia perinteitä, joille oli ominaista jakautuminen sisämaan itäiseen ja rannikon läntiseen kulttuuripiiriin. Rannikon ihmiset asuivat pääosin yksittäistaloissa tai muutaman talon ryhmissä. Elinkeinoina olivat maanviljelys, metsästys ja kalastus, pienessä määrin myös kaupankäynti. Viljelykasveina olivat muun muassa ohra, spelttivehnä, ruis, kaura ja nauris. Aura oli alkeellinen koukkuaura. Kotieläiminä pidettiin nautoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Talot olivat 10–20 metrin mittaisia pystypaalujen varaan rakennettuja hallitaloja, joiden seinät olivat savella tilkittyä oksapunosta tai turvetta.lähde?
Röykkiöhautoja tehtiin edelleen roomalaisajallakin. Kansainvaellusajalla sekä merovingiajalla 200–800 jaa. hautalöytöjen määrä kasvoi. Noin vuonna 500 kuoppahautaus alkoi yleistyä Suomessa röykkiö- ja kalmistohautauksen rinnalla. Vuoden 800 jälkeen hautalöydöissä alkavat näkyä kauppa- ja kulttuuriyhteydet viikinkiajan kulttuuripiireihin idässä ja lännessä.lähde?
Rautakauden jako Suomessa
Suomessa rautakausi jaetaan seuraaviin vaiheisiin:
