Robert Åke Nilsson (s. 10. tammikuuta 1985 Calgary, Alberta, Kanada) on uransa päättänyt ruotsalainen jääkiekkoilija, joka pelasi NHL:ssä vuosina 2006–2010 yhteensä 252 ottelua tehopistein 37+81=118. Nilsson pelasi uransa viimeiset viisi vuotta Sveitsissä ZSC Lionsin joukkueessa.
Nilsson ilmoitti uransa lopettamisesta joulukuussa 2019. Toipuminen kaksi vuotta aiemmin koetusta aivotärähdyksestä oli tuolloin edelleen kesken ja merkittävä syy lopettamispäätöksen taustalla.
Ura
Nilssonin isä on NHL:ssä ja WHA:ssa yhteensä yli 700 ottelua pelannut Kent Nilsson. Robert Nilsson syntyi Kanadassa, kun Kent pelasi Calgary Flamesissä. Robert ja hänen nuorempi veljensä Anders pelasivat juniorijääkiekkoa sveitsiläisen Kloten Flyersin junioreissa, kun heidän isänsä pelasi Klotenissa. Robert Nilsson siirtyi myöhemmin kotimaahansa ja Leksands IF:ään. Hän jakoi kaudella 2000–2001 J20 SuperElitin pistepörssin voiton joukkuetoverinsa Daniel Hermanssonin sekä AIK:n Peter Kumpulaisen kanssa. He kaikki tekivät 36 pistettä, mutta Nilsson voitti syöttöpörssin 25 syötöllään. Keväällä 2002 hän voitti J20 SuperElitin hopeaa.[1]
Nilsson pelasi ensimmäiset aikuisten pelinsä kaudella 2001–2002. Hän pelasi Leksandissa 14 Allsvenskanin ottelua tehopistein 1+4=5. Joukkue nousi keväällä 2002 Elitserieniin. Nilsson pelasi kaudella 2002–2003 ensimmäisen kokonaisen kautensa Leksandissa ja teki 41 ottelussa tehopisteet 8+13=21.[1] Nilsson rikkoi Elitserienin 17-vuotiaiden piste-ennätyksen, joka oli Markus Näslundin hallussa.[2][3] Nilsson oli ehdolla Elitserienin vuoden tulokkaaksi, mutta palkinto annettiin Modon Tobias Enströmille.
New York Islanders varasi Nilssonin ensimmäisellä kierroksella 15. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa vuonna 2003. Hän oli varaustilaisuuden ensimmäinen ruotsalaisvaraus. Kauden 2003–2004 lopulla Nilsson siirtyi Leksandista Sveitsin Nationalliga A:n Fribourg-Gottéroniin.[4] Nilsson palasi kaudeksi 2004–2005 Ruotsiin ja pelasi kautensa lähinnä Djurgårdens IF:ssä. Nilsson pelasi kauden aikana myös yhteensä kymmenen ottelun verran sarjatasoa alempana Hammarby IF:n ja Almtuna IS:n joukkueissa.[1]
Elokuussa 2005 Nilsson teki kolmivuotisen tulokassopimuksen New York Islandersin kanssa. Hän pelasi kaudella 2005–2006 53 NHL-ottelua tehopistein 6+14=20.[1] Nilsson pelasi tulokaskaudellaan samassa ketjussa Aleksei Jašinin ja Sean Bergenheimin kanssa. Nilsson ei pelannut kaudella 2006–2007 otteluakaan Islandersista, vaan pelasi alkukauden AHL-joukkue Bridgeport Sound Tigersissä, kunnes Islanders myi hänet helmikuussa 2007 Ryan O'Marran ja ensimmäisen kierroksen varausvuoron kanssa Edmonton Oilersiin, josta seura sai vaihdossa Ryan Smythin. Nilsson pelasi Edmontonissakin loppukauden enimmäkseen farmijoukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa, mutta hän pelasi myös neljä NHL-ottelua tehden niissä yhden maalin. Kaudella 2007–2008 Nilsson pelasi pisteiden valossa parhaimman kautensa NHL:ssä ja teki 71 ottelussa tehopisteet 10+31=41.[5] Hän oli Edmontonin sisäisen pistepörssin kuudes ja syöttöpörssin kolmas.[4]
Huhtikuussa 2008 Nilsson teki Edmontonin kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen,[1] joka oli arvoltaan 5,5 miljoonaa dollaria. Hän ansaitsi kaudella 2008–2009 1,5 miljoonaa dollaria ja kaudella 2009–2010 kaksi miljoonaa dollaria.[6] Nilsson teki kaudella 2008–2009 tehopisteet 9+20=29 ja kaudella 2009–2010 pisteet 11+16=27, jolloin hän teki yhden kauden maaliennätyksensä.[4] Edmonton kuitenkin osti Nilssonin sopimuksen ulos kahden kauden jälkeen kesäkuussa 2010 ja hän siirtyi kaudeksi 2010–2011 kaksivuotisella sopimuksella KHL-joukkue Salavat Julajev Ufaan.[1] Ufa voitti keväällä 2011 Gagarin Cupin.
Nilsson aloitti vielä 2011–2012 Ufassa, mutta hän siirtyi lokakuussa toiseen KHL-seuraan, Torpedo Nižni Novgorodiin.[7] Hän pelasi Nižni Novgorodissa lopulta hieman reilun kauden, jonka aikana teki 44 pistettä 65 ottelussa.[8] Nilsson sai aivotärähdyksen 2012–2013 alkupuoliskolla ja joukkue purki hänen sopimuksensa. Tammikuussa 2013 Nilsson teki sopimuksen Sveitsin pääsarjassa pelaavan ZSC Lionsin kanssa. [9]
Nilsson pelasi ZSC Lionsin paidassa viiden kauden aikana 190 ottelua tehoin 54+147=201.[1] Nilssonilla oli sopimus Lionsin kanssa myös kaudesta 2018–2019, muttei kyennyt pelaamaan aivotärähdyksen jälkioireiden vuoksi. Joulukuussa 2019 hän ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa ja keskittyvänsä toipumiseen.[10]
Maajoukkue
Nilsson kuului ikäkausimaajoukkueiden vakionimiin ja pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2003, 2004 ja 2005 sekä alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2001 ja 2002. Nilsson pelasi aikuisten MM-kilpailuissa vuosina 2008 ja 2011, joista jälkimmäisessä turnauksessa Ruotsi voitti hopeaa. Hän antoi turnauksessa kuusi maalisyöttöä.[1]
Perhe
Nilsson on naimisissa entisen joukkuekaverinsa Nikolai Habibulinin tyttären Sashan kanssa.[11] Nilssonin pikkuveli Anders on pelannut jääkiekkoa puolustajana Ruotsin alasarjoissa. Heidän serkkunsa Niklas Persson on Ruotsin maajoukkuepelaaja.[1]
Tilastot
Lähteet
Viitteet
