Roger Corman syntyi Detroitissa 1926. Hänen vahempansa olivat William ja Anne Corman, ja hänellä oli 18 kuukautta nuorempi pikkuveli. William Corman oli insinööri, ja Rogerkin päätyi opiskelemaan alaa.[2]
Corman palasi sodan jälkeen Stanfordin ja valmistui 1947 tuotantotaloudesta. Hän työskenteli valmistumisensa jälkeen vain neljä päivää sähköinsinöörinä ja jätti sen jälkeen tekniikan alan. Hän sai paikan 20th Century Foxilta kuriirina ja työskenteli sitten käsikirjoituslukijana. Hän kuitenkin halusi käsikirjoittaa, tuottaa tai ohjata ja päätyi siksi opiskelemaan englanninkielistä kirjallisuutta Oxfordin yliopistoon.[2]
Corman vietti puoli vuotta Oxfordissa ja sitten puoli vuotta Pariisissa.[2] Corman oli omien sanojensa mukaan vuosina 1951–1953 ”pummi”. Hän teki joitain pieniä töitä ja oli myös pätkiä työttömänä.[5]
Corman kirjoitti tarinan, jonka hän myi Allied Artistsille. Tarinasta tehty elokuva Kohtalokas hetki ei tyydyttänyt Cormania, joka päätti alkaa tuottaa itse elokuvia. Hänen ensimmäinen oma elokuvansa vuonna 1954 tehty Monster From the Ocean Floor, joka kertoo ihmisiä syövästä hirviöstä, joka syntyi ydinkokeen seurauksena. Hän keräsi sitä varten rahaa ystäviltään.[2] Sen tuotantotavasta tuli Cormanin uralle tunnusmerkillinen, sillä kuvaukset toteutettiin mahdollisimman halvalla ja nopeasti, usein jopa alle viikossa.[3]
Ohjaajaksi AIP:lle
Corman sai ensimmäisen elokuvansa jälkeen sopimuksen Samuel Z. Arkoffin American Releasing Corporation eli tulevan American International Picturesin kanssa.[2][3] Cormanin ensimmäinen elokuva Arkoffin yritykselle oli 5 revolveria länteen (1955), ja seuraavien 15 vuoden aikana hän sekä ohjasi että tuotti useimmat elokuvansa.[2]
Corman tuotti tai ohjasi vuosina 1955–1960 AIP:lle yli 30 elokuvaa. Kaikkien budjetti oli alle satatuhatta dollaria, ja niiden tuotanto kesti korkeintaan kaksi viikkoa. Hänen elokuviaan olivat muun muassa westernThe Gunslinger, tieteiskauhuelokuvat The Day the World Ended ja The Undead sekä nuorisoelokuvat Carnival Rock ja Rock All Night.[5]
Corman ohjasi 1960-luvulla myös muitakin kuin kauhuelokuvia. Kiihotus (1962) kuvasi rotusuhteita, ja sen pääosassa oli William Shatner etelävaltiolaisena rasistina. Helvetin jengi (1966) on puolestaan moottoripyöräelokuva ja Chicagon verilöyly (1967) kuvasi varsin historiallisesti vuoden 1929 ystävänpäivän verilöylyä. Jack Nicholsonin käsikirjoittama Trippi (1967) kertoo puolestaan Peter Fondan näyttelemästä mainosohjaajasta, joka saa LSD-kokeilun jälkeen surrealistisia näkyjä.[3]
Corman alkoi 1960-luvun lopulla uupua ohjaustyöhön, ja hänen viimeinen ohjauksensa 20 vuoteen oli vuonna 1970 ilmestynyt Punainen parooni. Hän perusti vaimonsa Julien ja veljensä Genen kanssa New World Picturesin.[2] Sen ensimmäinen elokuva oli The Student Nurses (1970), joka kuvattiin kolmessa viikossa ja jonka budjetti oli 150 000 dollaria. Elokuva tuotti yli miljoona dollaria.[3]
Corman myi 1983 New Worldin 16,5 miljoonalla dollarilla ja perusti Concorde-New Horizonsin. Hän piti kuitenkin kaupassa New Worldin arvokkaan elokuvakirjaston. Corman jatkoi edelleen tuottamista, mutta Concordella hän ei enää päässyt aiempien elokuviensa menestykseen. Hän kuitenkin onnistui murtautumaan uuteen vuokravideomarkkinalle laajan elokuvavalikoimansa ansiosta.[2][5] Concorde teki 2005 Buena Vista Home Entertainmentin kanssa sopimuksen Cormanin tuottamien elokuvien levitysoikeudesta. Sopimuksen kesto oli 12 vuotta, ja siihen kuului yli 400 elokuvaa. Shout Factoryn kanssa Corman teki puolestaan 2010 sopimuksen 50 Cormanin elokuvasta, ja yhdessä he julkaisivat Roger Corman’s Cult Classics -sarjaa.[5]
Corman ohjasi viimeisen elokuvansa vuonna 1990, mutta Frankensteinin arvoitus oli kauhufanien keskuudessa pettymys, eikä Corman enää palannut ohjaamaan.[5] Hän kuitenkin jatkoi ahkerasti tuottajana, ja tuotti muun muassa Syfy-kanavalle tarkoituksellisen kliseiset hirviöelokuvat Sharktopus (2010), Piranhaconda (2012) ja CobraGator (2016).[2]
