Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Rub al-Khali Arabian eteläosissa.
Rub al-Khali tai Iso Arabian aavikko (arab.الربع الخالي, Ar-Rub‘ al-Khālī ’Tyhjä neljännes’)[1] on suuri hiekka-aavikkoArabian niemimaalla. Se sijaitsee pääosin Saudi-Arabiassa, mutta ulottuu myös Jemeniin, Omaniin ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Se on kuivuutensa ja kuumuutensa takia ihmisille äärimmäisen epäystävällinen paikka jopa aavikoksikin. Siellä on rautayhdisteiden ruosteenpunaiseksi värjäämää kvartsipitoista hiekkaa valtavina harjanteina, dyyneinä. Aavikko on 650 kilometriä leveä ja 1 200 kilometriä pitkä ja noin 650 000 neliökilometrin laajuinen.
Rub al-Khalissa on jopa yli 330 m korkeita dyynejä. Kaakossa on suolasoita ja kuivuneita suolajärviä. Rub al-Khalin luoteisosassa alavammalla alueella on joitain vesikuoppia. Idässä on Omanin alueella Umm al-Samimin juoksuhiekka-alue, jonka lähellä on suolasoita. Al-Samim tunnetaankin paikallisten keskuudessa "myrkkyjen tai vaikeuksien äitinä". Rub al-Khali on täysin asumaton ja paljolti tutkimaton, mutta se näkyy satelliittikuvassa selvästi ympäristöstään erottuvana alueena. Ensimmäiset länsimaiset tutkimusmatkailijat Bertram Thomas ja St. John Philby matkasivat Rub al-Khalin aavikolla vuosina 1931–1932 ja nykyään aavikolle tehdään GPS:n opastuksen avulla turistimatkoja.
Rub al-Khali on noin 650 000 neliökilometrin laajuinen alue, ja sen leveys on noin 650 kilometriä ja pituus 1 200 kilometriä. Noin 80 prosenttia aavikosta sijaitsee Saudi-Arabiassa, jonka alasta se käsittää noin neljänneksen. Rub al-Khalin itäiset osat ulottuvat Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, eteläiset osat Omaniin ja lounaiset osat Jemeniin.[2] Aavikko nousee länsiosissaan yli 600 metriin, kun idässä korkeus laskee alle 200 metriin. Itäosissa on lisäksi hiekka-aavikon lisäksi muun muassa suolapannuja.[3]
Rub al-Khali voidaan dyynityyppiensä perusteella jakaa viiteen alueeseen. Aavikon koillisosissa on erityisesti barkaanidyynejä, jotka voivat kohota jopa 150–200 metriä korkeiksi. Niiden välissä on usein kosteita suolapannuja. Tähtidyynejä on varsinkin Rub al-Khali eteläisissä ja itäisissä osissa. Keskiosissa on kupolidyynejä, joista tunnetuimmat ovat Al Hibakin, Al Hawayahin ja Al Gama’eerin hiekkakukkulat. Rub al-Khalin läntisillä alueilla on paljon pitkiä, rinnakkaisia käärmedyynejä. Lisäksi aavikolla on myös hiekkakenttiä.[2]
Rub al-Khalia ympäröi enimmäkseen kivikkoaavikko. Arabian pohjoisosissa on myös suuri Nafudin (Nefudin) autiomaa. Rub al-Khalia ja Nafudia yhdistää pitkä ja kapeahko al-Dahnan ("Pikku-Nafud") autiomaa, joka on ympäristöään alempana oleva hiekan täyttämä allas. Rub al-Khali rajoittuu pohjoisessa Najdin ylänköön ja etelässä Hadramautin vuoristoihin ja kukkuloihin, sekä lännessä Asirin vuoriin. Idässä on kiviaavikkoa ja kuivasavannin niukkaa kasvillisuutta. Reunoilla olevilla puoliaavikoilla kasvaa marunaa, saksaulia, tamariskia ja akaasiaa.
Ilmasto
Rub al-Khali on hyperaridi aavikko, ja suurimmassa osassa sitä sataa alle 50 millimetriä vuodessa. Sen pohjoisosassa ja länsiosassa sadanta on noin 30–40 millimetriä, kun taas eteläisellä alueella sadanta on vain 16 millimetriä. Sade tulee yleensä helmi- ja maaliskuussa.[4] Ilman lämpötila voi nousta kesällä jopa 60 asteeseen, ja yleisesti se on yli 50 astetta. Talvella puolestaan voi olla öisin ja varhain aamulla pakkasta.[5]
Ilman kosteus on 10 % tienoilla. Ilmasto luokitellaan Köppenin luokituksessa luokkaan BWh ja BSh ja tämä aavikko on trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen rajoilla.
Rub al-Khalissa tuulee talvella idästä/koillisesta (pohjoisesta), kesällä lännestä (luoteesta/lounaasta). Nämä ovat hiekkamyrskyjen pääsuunnat ja pitkien hiekkaharjanteiden suunnat. Tuulen suunta vaihtelee monsuuni-ilmiön takia.
Rub al-Khalissa elää hiekkagaselleja, valkokeihäsantilooppeja, hiekkakissoja ja kierteishäntäisiä sisiliskoja. Šakaalit ja hunajamäyrät ovat kuolleet sukupuuttoon. Eläimet suojautuvat paahtavalta kuumuudelta hiekkaan.
Rub al-Khali ja ihminen
Rub al-Khali on lähes asumaton ja isolta osaltaan myös tutkimaton alue.[3] Rub al-Khalissa on Udala-rubin keidas ja Naifa. Aavikon reunoilla ovat Aba Sa’udin ja Sulayilin pikkukaupungit.
Alueella on suuria öljyesiintymiä.[3]Saudi Aramcon geologit alkoivat tutkia Rub al-Khalia, kun aivan sen pohjoispuolelta oli vuonna 1948 löydetty maailman suurin öljykenttä, Ghawar. Rub al-Khalista löytyi vuonna 1968 Shaybahin öljykenttä. Sinne alettiin vuonna 1995 kehittää öljynporausta, ja alueelle vedettiin muun muassa 386 kilometrin pituinen tie aavikon halki.[8]
Uruq Bani Ma'arid, Rub’al-Khalin länsiosat kattava suojelualue, on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2023.[9]
Lähteet
Desert Studies 2012. Saudi Geological Survey. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
Edgell, H. Stewart: Arabian Deserts. Dordrect, Alankomaat: Springer, 2006. ISBN 978-1-4020-3969-0Google-kirjat (viitattu 23.9.2020). (englanniksi)
Rubʿ al-KhaliEncyclopædia Britannica. 28.3.2020. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 23.9.2020. (englanniksi)
