Keisarinna Sorghaghtani Beki valtaistuimella, 1300-luvun alku Rashid al-Din, Jami al-Tawarikh.Keisarinna Sorghaghtani Beki valtaistuimella puolisonsa Tolui-kaanin kanssa ja hoviväkeä, 1300-luvun alku Rashid al-Din, Jami al-Tawarikh.
Sorghaghtani Beki, Sorqoqtani (n. 1190 –1252) oli syntyisin kereiitti prinsessa, josta tuli Mongolivaltakunnan keisarinna vuosiksi 1227-1229.
Sorghaghtani Beki yksi kereiittien prinssi Jaka Ganbun kolmesta tyttärestä. Heistä Begtütmiš Fuji naitettiin Jotši-kaanille ja Ibaqa Beki naitettiin tämän isälle Tsingis-kaanille.[1]
Avioliitto ja perhe
Hänen aviomiehensä Tolui-kaani oli Tšingis-kaanin nuorin poika, joka kuoli noin 40-vuotiaana. Heille syntyi neljä poikaa, joista tuli Möngke-kaani, Kublai-kaani, Hülegü-kaani ja suurkaaniutta tavoitellut Ariq Böke (1219–1266). Aviomiehen maat Pohjois-Kiinassa ja heimoaseman säilytti leskeksi jäänyt Sorghaghtani.[1]
Aviopuolisot olivat toistensa vastakohtia: Tolui oli taitava ja karski upseeri, mutta sivistymätön ja pahasti alkoholisoitunut. Hän oli lähes aina sotaretkillä, joten aika perheen parissa oli varsin rajallista. Sorghaghtani huolehti lasten kasvatuksesta. Hän oli lempeä ja sivistynyt nainen, joka panosti lastensa koulutukseen. Käytännöllisten ja teoreettisten sotilastaitojen lisäksi lapset opiskelivat ainakin historiaa ja valtio-oppia. Sorghaghtani oli itse nestoriolainen kristitty, mutta tutustutti lapsensa myös filosofiaan, kuten buddhalaisuuteen ja kungfutselaisuuteen.[2]
Kuten useimmat sen ajan mongolien naiset, Sorghaghtani käytti suurta valtaa kotona. Mongolinaisilla oli paljon enemmän oikeuksia kuin monissa muissa tuolloisissa kulttuureissa, koska miehet olivat usein poissa ja he olivat yksin vastuussa kodista.[1] Vaikka hän itse oli lukutaidoton, hän ymmärsi lukutaidon arvon tällaisen kaukaisen valtakunnan johtamisessa. Jokainen hänen pojistaan ​​oppi eri kielen eri alueilla. Hänen poikansa, kuten isoisänsä Tšingis-kaanikin olivat kaikki hyvin suvaitsevaisia ​​uskonnollisissa asioissa, ja Mongoli-imperiumi julisti valtion käsitteen uskonnon yläpuolelle samalla kun se tuki kaikkia sen ajan suuria uskontoja.[3]
Leskeys
Sorghaghtanin aviomies Tolui-kaani, jonka apanage-läänityksiin kuuluivat Itä-Mongolia, osa Irania ja Pohjois-Kiinaa, kuoli 41-vuotiaana vuonna 1232. Ögödei-kaani antoi leskelle pysyvän oikeuden käsitellä edesmenneen aviomiehensä omaisuutta. Mongolien salainen historia viittaa siihen, että Ögödei on saattanut kuunnella Sorghaghtanin neuvoja useissa asioissa, ja piti tätä aina suuressa arvossa. Ögödei nimitti hänet johtamaan imperiumin hallintoa, eli hänellä oli keskeinen rooli Tšingis-kaanin valloittamien maiden säilyttämisessä.[4][5]
Sorghaghtani on voinut varoittaa tulevan Kultaisen ordan johtajaa Batu-kaania tuolloisen suurkaaniGüyükin suunnitelmista hyökätä Batun kimppuun. Güyük kuitenkin ehti kuolla ennen kuin tällainen sotaretki ehti alkaa, mutta Batu-kaani saattoi osoittaa kiitollisuutensa tukemalla Sorghaghtanin poikaa Möngkea, joka valittiin Güyükin seuraajaksi.[1]
Ögedei yritti yhdistää valtakuntansa Sorghaghtanin kanssa ja ehdotti avioliittoa, josta tämä kieltäytyi. Sen jälkeen Ögödei ehdotti, että Sorghaghtan menisi naimisiin hänen poikansa Güyükin kanssa, mutta hän kieltäytyi väittäen, että hänen neljä poikaansa tarvitsivat hänen huomiotaan.[6] Tämä päätös osoittautui myöhemmin yhdeksi tärkeimmistä Mongoli-imperiumin muodostumisessa, sillä kaikista Sorghaghtanin neljästä pojasta tuli johtajia omalla oikeudellaan.[7]
