Talvisodan täydennyslento-osastot olivat Suomen ilmavoimien joukkoyksikköjä, jotka vastasivat reservistä palaavalle lentohenkilöstölle annetusta jatkokoulutuksesta talvisodassa. Annetun koulutuksen tavoitteena oli henkilöstön rintamavalmius. Yksiköt kouluttivat satoja henkilöitä ilmavoimien ohjaajiksi, tähystäjiksi ja konekivääriampujiksi. Koulutustoiminta toteutettiin talvisodassa kolmessa täydennyslentorykmentissä ja yhdessä täydennyslentolaivueessa, jotka jatkoivat koulutustoimintaa myös välirauhan aikana.
Liikekannallepanosuunnitelmiin kuului vuodesta 1935 alkaen ainakin kahden koulutuslaivueen perustaminen jokaiselle ilmavoimien lentoasemalle. Mahdollisen sotatilan päättyessä laivueet olisi myös lakkautettu. Vuoden 1938 alussa ilmavoimat siirtyi kiinteistä lentoasemista liikkuvaan rykmenttijakoon. Liikekannallepanon koulutuslaivuesuunnitelma pysyi kuitenkin hyvin samanlaisena, lentoasemien sijasta kaikkiin rykmentteihin perustettaisiin kaksi koulutuslaivuetta, joiden tehtävänä olisi reservistä tulevien lentäjien tietojen ja taitojen saattaminen rintamalaivueiden vaatimusten tasolle.[1]
Talvisota
Talvisodan liikekannallepanossa, eli ylimääräisissä harjoituksissa (YH) perustettiin 9. lokakuuta 1939 kaikkiin ilmavoimien lentorykmentteihin täydennyslentorykmentit, jotka nimettiin lentorykmenttien mukaisesti täydennyslentorykmenteiksi 1, 2 ja 4. Lisäksi erilliseen lentolaivueeseen perustettiin koulutuslaivue.[1]
T-LentoR-1 kalustonaan käyttämä Fokker C.X maaliskuussa 1942.
Täydennyslentorykmentti 1 (T-LentoR 1) sijoitettiin Karviaan, ja sen komentajaksi määrättiin everstiluutnantti Lars Schalin ja koulutuslaivueen komentajaksi kapteeni Urho Toivonen. Rykmentin kalustona oli viisi VL Sääskeä, kolme Aero A-32:a, kaksi VL Kotkaa, sekä yksi Fokker C.X ja VL Tuisku. Rykmentin komentajaksi tuli 17. tammikuuta 1940 majuri Arvo Nisonen, josta tuli samalla koulutuslaivueen komentaja. Rykmentti sai helmikuussa 1940 käyttöönsä kaksi Fokker C.V:tä ja talvisodan loppuun mennessä vielä viisi lisää.[2]
T-LentoR 1 supistettiin laivueeksi ilmapuolustuksen esikunnan käskyllä 11. toukokuuta 1940, ja se sai samalla nimen Täydennyslentolaivue 17 (T-LLv 17). Laivueen komentajana jatkoi T-LentoR 1:tä komentanut majuri Nisonen 26. toukokuuta asti, jolloin tehtävän vastaanotti kapteeni Armas Viherto. Laivue määrättiin lakkautettavaksi 15. elokuuta 1940 mennessä 20. heinäkuuta annetulla käskyllä. Lakkauttamisen yhteydessä laivueessa palvelleet reserviläiset kotiutettiin ja muu henkilöstö siirtyi lentorykmentti 1:een. Puolet konekannasta palautettiin ilmasotakoululle ja loput muille yksiköille.[2]
T-LentoR 1 ja sen seuraaja T-LLv 17 kouluttivat talvisodan aikana 49 ohjaajaa, 12 tähystäjää ja 6 konekivääriampujaa rintamalaivueisiin. Ennen yksikön lakkauttamista jatkokoulutusta sai vielä 57 lentäjää. T-LentoR 1 sai toimintansa aikana jatkokoulutettavaksi 164 oppilasta, joista 40 tosin siirrettiin tammikuussa 1940 toisiin täydennyslentorykmentteihin.[2]
T-LentoR 1 ja -2 käyttämä VL Tuisku -tyyppinen kone heinäkuussa 1943.
Täydennyslentorykmentti 2 (T-LentoR 2) sijoitettiin Parolaan, ja sen komentajaksi määrättiin majuri Einar Nuotio. Rykmentin koulutuslaivue sai jo perustamisensa yhteydessä nimen Täydennyslentolaivue 29 (T-LLv 29). Sen komentajaksi määrättiin kapteeni Kaarlo Lejon. Laivueen varustus koostui viidestä Gloster Gamecockista, neljästä VL Tuiskusta, sekä yhdestä VL Kotkasta ja de Havilland Mothista. Kalustoon saatiin myöhemmin lisäyksiä useampaankin otteeseen. Ruotsista saatiin ensin kolme Jaktfalken II:ta ja kaksi Bristol Bulldogia. T-LLv 29 sai käyttöönsä helmikuussa 1940 kuusi Bulldogia lisää lentolaivue 26:lta. Suuren oppilasmäärän vuoksi puolet laivueesta siirtyi Tyrväntöön tammikuun 1940 lopulla.[3]
Täydennyslentorykmentti 2 lakkautettiin ilmavoimien komentajan käskyllä 29. maaliskuuta 1940. Sen esikunnasta muodostettiin uuden lentorykmentti 3:n esikunta. Rykmentin lakkauttamisen yhteydessä lakkautettiin myös T-LLv 29, jonka kalusto ja miehistö siirrettiin uuteen täydennyslentolaivue 35:een (T-LLv 35). Parolaan sijoitetun laivueen komentajaksi määrättiin kapteeni Eino Carlsson, jonka korvasi 21. huhtikuuta 1940 majuri Otto Holm. Laivue lakkautettiin välirauhan solmimisen jälkeen 15. heinäkuuta 1940 ja sen henkilöstö ja kalusto siirtyivät lentorykmentti 3:nlentolaivue 34:lle. Parolassa toimintaa jatkanutta laivuetta komensi 24. heinäkuuta alkaen Olavi Ehrnrooth. Laivue toimi 18. kesäkuuta 1941 saakka, jolloin se alistettiin uudelleenperustetulle täydennyslentolaivue 35:lle.[3]
T-LentoR 2 ja sen seuraajat T-LLv 29 ja T-LLv 35 saivat koulutettavaksi 281 oppilasta, joista koulutettiin sodan aikana rintamalaivueille 132 ohjaajaa. Rintamalaivueille koulutetuista ohjaajista 26 oli ulkomaalaisia. Lisäksi 144 ohjaajan jatkokoulutus vietiin loppuun välirauhan aikana.[3]
Täydennyslentorykmentti 4
Täydennyslentorykmentti 4 (T-LentoR 4) sijoitettiin Luonetjärven lentokentälle. Rykmentinkomentajaksi määrättiin kapteeni Armas Eskola, joka toimi samalla koulutuslaivueen komentajana. Rykmentin kalustona oli kolme Avro Ansonia, VL Kotka ja VL Viima. Laivue sai myös Aero Oy:ltä pakko-otetut de Havilland D.H.89 Dragon Rapidet[4] OH-BLA Salama ja OH-BLB Lappi.[5]
T-LentoR 4:n komentajana Eskolaa seurasi 16. tammikuuta 1940 luutnantti Oiva Vasamies. Rykmentin koulutuslentolaivue nimettiin 29. maaliskuuta 1940 täydennyslentolaivue 47:ksi (T-LLv 47), joka lakkautettiin neljä kuukautta myöhemmin 20. heinäkuuta. Laivueen henkilöstö ja kalusto siirrettiin lentorykmentti 4:n laivueille.[4]
T-LentoR 4 ja sen seuraaja T-LLv 47 saivat jatkokoulutettavaksi 160 oppilasta, joista koulutettiin talvisodan aikana 17 ohjaajaa, 30 tähystäjää ja 17 konekivääriampujaa. Välirauhan aikana koulutettiin vielä 92 oppilasta lisää.[4]
Täydennyslentolaivue 39
Täydennyslentolaivue 39:n (T-LLv 39) komentajaksi määrättiin kapteeni Lennart Collin. Laivue koostui perustamisensa aikaan kahdesta lentueesta, jotka oli sijoitettu Maarianhaminaan ja Turkuun. Maarianhaminaan sijoitettu 1. lentue teki sotalentoja Maarianhaminasta Merivartiolaitokselta saaduilla kahdella Junkers F 13 -lentokoneella. Alkuun Turkuun ja 31. joulukuuta 1939 alkaen Poriin sijoitettu 2. lentue koulutti lentohenkilöstöä kahdella Blackburn Riponilla, kahdella VL Tuiskulla sekä yhdellä de Havilland Mothilla. Laivueen käytössä oli näiden lisäksi ilmavoimille pakko-otetut Cessna C-37,[6]Fairchild 24G De Luxe ja Waco YKS-7[7] -siviilikoneet.[4]
Laivueen nimi muutettiin täydennyslentolaivue 9:ksi (T-LLv 9) 29. maaliskuuta 1940. Komentajaksi määrättiin samassa yhteydessä kapteeni Lauri Bremer. Laivue lakkautettiin neljä kuukautta myöhemmin 20. heinäkuuta ja sen lentueet siirrettiin erilliseen lentolaivueeseen. T-LLv 39 ja T-LLv 9 saivat koulutettavakseen 44 oppilasta, joista talvisodan aikana valmistui 15 ohjaajaa ja kahdeksan tähystäjää. Välirauhan aikana jatkokoulutettiin vielä 21 ohjaajaa.[4]
Lähteet
Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen, s. 119–120. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0
Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 28: LeSK. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2008. ISBN 978-952-99743-4-4
.jpg)
_Cropped.jpg)