TP-47:n lajivalikoimaan on kuulunut, nykyään ainoan edustuslajin, jalkapallon ohella muun muassa lentopallo vuosina 1955–1960, jääpallo vuosina 1948–1961 ja jääkiekko vuosina 1961–1967. Seura tunnetaan paikallisessa puheessa myös "TP:nä" ja "Pallona".
Seura perustettiin vuonna 1947, kun paikalliset VR:n työntekijät halusivat saada oman seuran. Yksi useista syistä siihen oli muun muassa se, että tuolloin oikeita jalkapalloja saivat ostaa vain Palloliiton jäsenseurat.
Pelaajavalmentajana toimi Paavo Kivilompolo, joka oli edustusjoukkueen valmentajana perustamisvuodesta aina tapaturmaiseen kuolemaansa vuonna 1965 saakka. Tämän ajan torniolainen jalkapalloilun kilpakumppani oli Tornion Pallo-Veikot (ToPV). Seurat olivat silloin vahvasti alueellisia, TP-47:n pelaajat mantereen eli Tornionjoen itäpuolella asuvia Putaan kaupunginosan ja silloisen Alatornion nuoria miehiä ja ToPV:n pelaajat Suensaaressa asuvia torniolaisia.
1950- ja 1960-luku: Tornion urheilun keulakuva
1950-luvulla valkoisessa paidassa ja punaisissa housuissa esiintynyt torniolaisjoukkue nousi suomisarjaan kaudeksi 1958, sen ajan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Paikallisia kilpakumppaneita olivat rovaniemeläinen RoPS ja kemiläinen Karihaaran Tenho. Sen ajan keskeisiä seuran pelaajia olivat muun muassa maalivahti Matti Porthan, Aarnin veljekset Esa ”Esso”, Matti ja Raimo ”Rymppä” sekä Hyvärisen veljekset Reino ja Mauno.
Merkkinä kehittyvästä sen aikaisesta nuoresta joukkueesta oli vuoden 1960 Suomen Cupin välieriin pääsy, jossa loppuotteluun pääsyn esti Pohjan stadionilla pelatussa ottelussa sen ajan mestaruussarjajoukkue Valkeakosken Haka 3–1-voitollaan. Seuran sarjataso vaihteli suomisarjan ja alemman maakuntasarjan välillä. Kesä 1965 oli seuran sen hetkinen huipentuma, kun TP-47 taisteli noususta silloiseen pääsarjaan eli mestaruussarjaan. Kohokohta oli 3–2-kotivoitto kauden lopuksi mestaruussarjaan nousseesta OTP:sta 2 580 katsojan läsnä ollessa Pohjan stadionilla. Kauteen mahtui loppukesästä tragedia, kun seuran pitkäaikainen valmentaja Paavo Kivilompolo kuoli auto-onnettomuudessa ja seuran maajoukkuepelaaja Martti Tolonen loukkaantui vakavasti. Tänä aikana, 1950- ja 1960-luvuilla, TP-47:stä tuli valtakunnallisesti selvästi torniolaisen urheilun näkyvin toimija.
1970-luku: Kiihkeitä paikallispelejä kemiläisiä vastaan
1970-luvulla TP-47 pelasi useita kausia II divisioonassa ollen parhaimmillaan vuonna 1973 pohjoislohkon neljäs. Vuosikymmenen parhaat pelit pelattiin naapurikaupungin SM-sarjassakin käyneen Kemin Innon kanssa. Innon SM-sarjasta putoamisen jälkeen joukko Innon kokeneita pelureita, kuten Timo Pietinhuhta, Lasse Ristimäki, Juhani Präktig sekä entiset TP-kasvatit Matti Pekkanen ja Raimo ”Rymppä” Aarni, siirtyi vahvistamaan TP-47:ää. Tällä vuosikymmenellä Martti ”Natsa” Aarni oli seuran paras maalintekijä. Veikko Äijälä oli tällöin seuran keskeisimpiä toimijoita, osan aikaa valmentajana. Syksyllä 1977 TP-47 pelasi viimeistä kertaa II divisioonassa pitkään aikaan, sillä seuraa kohtasi yli kymmenen vuotta kestänyt vaellus alemmissa sarjoissa.
1980-luku: Hetken uuden lipun alla, pohjakosketuksen kautta uuteen nousuun
Kun torniolaisjoukkueet, TP-47 ja ToPV, eivät onnistuneet nousemaan ylemmälle sarjatasolle kuin III divisioonaan 1980-luvun alussa, päädyttiin yhteishankkeeseen Tornion Palloseura (ToPS), joka aloitti keväällä 1984 Tornion jalkapalloilun ykkösseurana, perustajaseurojen jäädessä hoitamaan junioritoimintaa. Samanaikaisesti naapurikaupunki Kemi purjehti myötätuulessa KePSin noustessa SM-sarjaan. Muutamia torniolaistaustaisia pelimiehiä vahvisti silloista KePSiä, kuten Kari Gullsten ja Tuomo Husa. Torniolainen fuusioseura epäonnistui ja keväällä 1987 TP-47 aloitti V divisioonasta junioripitoisella joukkueella. Sen aikaisista torniolaisseuroista Tornion Tarmo oli hetken aikaa kaupungin vahvin jalkapalloseura, kun taas entinen kilpakumppani ToPV keskittyi yksinomaan jääpalloon.
1990-luku: Vahvaa juniorityötä ja nousu valtakunnan huipputasolle
TP-47 pelaamassa vierasottelua Käpylän Palloa vastaan toukokuussa 2008.
Tultaessa 1990-luvulle seura alkoi tavoitella nousua II divisioonaan. Vuonna 1993 seura onnistui nousussa, mutta kaudesta tällä sarjatasolla tuli ”ranskalainen visiitti”. Tähän kauteen liittyy 14-vuotiaiden Henri Sillanpään ja Teemu Tainion pelaaminen TP-47:n edustusjoukkueessa. Näihin aikoihin alkoi myös näkyä ulkomaalaispelaajia TP:n riveissä. Jo 1980-luvulla englantilaisia oli esiintynyt hetkellisesti joukkueen riveissä, mutta vasta 1990-luku toi seuraan pitempiaikaisia ulkomaalaisvahvistuksia. Muun muassa venäläinen Sergei Bondar oli 1990-luvun alussa useampana vuonna seuran pelaajavalmentajana.
Vuonna 1998 alkoi nousu kohti ylempiä sarjatasoja, nousu Kakkoseen ja siellä kaksi seuraavaa kautta ja nousu Ykköseensyksyllä 2000. Seura nousi kaudeksi 2004 Veikkausliigaan, jossa se pelasi kaksi kautta. Kaudella 2005 se tuskaili maalinteko-ongelmien kanssa ja sijoittui sarjan viimeiseksi pudoten Ykköseen, jossa se on pelannut vuodet 2006–2009. Kausi 2009 päättyi pettymykseen ja kovasta taistelusta huolimatta torniolaiset putosivat niukasti Kakkoseen.
Entisiä pelaajia
Vietettäessä 50-vuotisjuhlia seuran entiset aktiivit vuosien varrelta valitsivat sen hetkisen Tornion Pallo -47:n tähtijoukkueen. Todettiin, että ”kyselyyn vastanneiden moraali oli korkea, sillä vastaajat olivat ’unohtaneet’ mainita oman nimensä parhaiden pelaajien kohdalla, vaikka nimi lähes kaikkien muiden vastauksista löytyikin”. Niinpä listasta tuli silloin seuraava eli vuosien 1947–1996 kokemusten pohjalta:
