Turun Urheilupuisto
Urkkis, Urkkapuisto
Urheilupuiston kartta
Sijainti	Turku
Koordinaatit	60°26′32″N, 022°15′44″E
Omistaja	Turun kaupunki
Avattu	1893
Aiheesta muualla
Verkkosivut
Turun Urheilupuisto Commonsissa
n k m
Infobox OK

Turun Urheilupuisto on Turun keskustassa, Aurajoen itärannalla sijaitseva urheilu- ja virkistysalue. Laaja puistoalue sisältää useita liikuntapaikkoja, joista osa on avoinna ympäri vuoden. Puiston merkittävimmät kokonaisuudet ovat Paavo Nurmen stadion sekä yläkenttä, joka toimii sekä jalkapallo- että amerikkalaisen jalkapallon kenttänä. Puistossa on myös frisbeegolfrata, ulkokuntoilulaitteita sekä useita tennis-, koripallo- ja lentopallokenttiä. Talvella puiston kenttiä jäädytetään jääpelejä varten. Puiston ympäri kiertää Karikon lenkki -kuntorata, joka on saanut nimensä Paavo Karikosta, joka oli Suomen ensimmäinen kunnallinen urheiluohjaaja vuosina 1938–1969.

Vielä 1800-luvun loppupuolella nykyinen urheilupuiston alue oli täysin hoitamatonta, suurelta osin paljasta kalliota. Lähellä sijainneet Vartiovuoren- ja Samppalinnanpuistot oli saatu valmiiksi 1880- ja 1890-luvuilla, mutta kaupunki kasvoi nopeasti ja virkistysalueille oli kysyntää. Alun perin idea pelkästään urheilulle tarkoitetusta virkistysalueesta tuli turkulaisnuorilta, jotka olivat opiskellessaan Saksassa ja Englannissa nähneet urheilupuistoja. Keskeinen urheilupuiston perustamisen edistäjä Turussa oli kaupunginlääkäri Axel Spoof, jonka kerrotaan kuulleen Turun laulujuhlien yhteydessä vuonna 1892 haaveesta saada Turkuun urheilukenttä. Juhlilla kentän sijaintipaikaksi ehdotettiin Kupittaanpuistoa, mutta Spoof esitti paikaksi Samppalinnanvuorta, jonka kallioiden laella sijainnut lammikko oli jo ennestään suosittu luistelupaikka.^[1]

Urheilukentän sijaan Samppalinnanvuorelle suunniteltiin aluksi myös kansanpuistoa ja tivolia. Talvella 1893 kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jonka myötä alue luovutettiin 25 vuoden ajaksi vuokralle Turun Urheilunystäväin yhdistykselle. Ehtona oli, että yhdistys kunnostaa Samppalinnanvuoren alueen puistoksi ja rakentaa sinne kahvilan. Urheilunystäväin johdossa oli lehtori August Blomberg. Hän toimi urheilukentän isännöitsijänä alusta alkaen aina 1940-luvulle asti ja sen johdosta häntä pidetään urheilupuiston isänä. Hänen kodikseen rakennuttama huvila sijaitsee keskellä urheilupuistoa ja sen vieressä on hänen kunniakseen pystytetty muistomerkki.^[1]

Puiston perustaminen vaati yhdistykseltä valtavaa työmäärää, sillä kaikki multa oli tuotava paljaille kallioille hevoskuormittain. Aurajokirannan rantatörmiä suoristettiin sattumalta samanaikaisesti, joten työstä yli jäänyt multa kiskottiin ylös mäelle. Jo ensimmäisen talven aika puistoon kiskottiin noin 20 000 hevoskuormaa multaa. Työ jatkui vuosien ajan ja kaikkiaan puistoon kuljetettiin satoja tuhansia hevoskärryllisiä multaa. Eniten maata vaadittiin kallioilla olleiden lampien täyttämiseen. Nykyiset alueella olevat lammet ovat kaikki keinotekoisia. Lisäksi puistoon istutettiin tuhansia puita, joista suurin osa saatiin lahjoituksina kaupungin asukkailta.^[2]

Alusta asti urheilupuisto oli aidattu ja sinne oli 10 pennin sisäänpääsymaksu. Urheilunystäväin yhdistyksen tarkoituksena oli "ettei puistossa oleskelisi sellainen roskaväki, joka harrastaa kiroilua, kortinpeluuta, ruokottomuuksien kirjoittelua seinille ja linnunpesien rikkomista". Kyseiset paheet olivat jatkuvasti ongelmana Turun muissa puistoissa. Monille vähävaraisille perheille 10 pennin pääsymaksu oli kuitenkin liian korkea. Tavallista olikin välttää maksu kiipeämällä puistoon rikkinäisen lauta-aidan raosta.^[3]

Urheilupuistoon suunniteltiin heti puiston perustamisesta lähtien eläintarhaa. Alkuvuosina puistossa oli nähtävillä kaniineja ja lahjoituksena saadut viisi ketunpoikasta. Kettujen kohtalosta ei ole säilynyt tietoa, mutta kaniinitarha lopetettiin runsaat kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1904. Osansa puistosta lohkaisi vuonna 1907 valmistunut Biologinen museo, jonka sijoituspaikasta käytiin alkuun pitkä kamppailu. Alun perin sijoituspaikaksi ehdotettiin Kupittaanpuistoa.^[3]

Vaikka puiston perustamiseen kulunut työmäärä oli valtava, työ tehtiin melko nopeasti ja jo keväällä 1883 järjestettiin ensimmäiset hiihto- ja mäkihyppykilpailut. Syksyllä saatiin käyttökuntoon urheilukentät yleisurheilua ja tennistä varten. Ensimmäinen luistinrata vihittiin käyttöön tammikuussa 1897 soiton ja ilotulituksen säestyksellä. Mäellä sijainneet lammikot olivat jo aiemmin olleet talvisin suosittuja luistelupaikkoja. Vuonna 1901 saatiin luistinradalle ja muuallekin puistoon sähkövalot, mikä paransi jääradan käyttöä huomattavasti.^[3]

Helmikuussa 1908 nähtiin Urheilupuiston jääradalla Turun ensimmäinen jääkiekkonäytös. Laji oli vielä Suomessa tuolloin täysin tuntematon, eikä näytös ollut menestys. Sanomalehtien mukaan yleisöä oli näytöksessä paikalla vain kourallinen, itse peli oli uskomattoman tylsä ja pelaajat huonoja. 2. lokakuuta 1910 juostiin Turun ensimmäinen maratonjuoksu Urheilupuistossa ja Uudenmaan maantiellä.^[3]

Urheilupuiston huomattavaa pienentämistä harkittiin vakavasti 1910-luvun alussa. Turun kaupunginvaltuustossa oli tuolloin jo käsittelyasteella ehdotus, jonka mukaan puistoon olisi kaavoitettu tontteja huvila-asutukselle. Alkuperäisessä kaavoitussuunnitelmassa puhuttiin 30 huvilasta eli omakotitalosta, mutta määrä vähennettiin pian kolmeentoista. Lopulta ehdotus ei kuitenkaan mennyt läpi, vaan puistoa päätettiinkin laajentaa kohti Itäistä Pitkäkatua.^[3]

Seuraavan kerran puisto oli uhan alla ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin puiston urheilupaikkojen hoitaminen jäi vähäiseksi rahapulan vuoksi. Puiston kustannuksia ja kuntoa arvosteltiin laajasti julkisuudessa. Esimerkiksi kallista pyöräilyrataa yritettiin pitää käyttökunnossa kun taas tavallisimpien yleisurheilulajien suorituspaikat pääsivät rapistumaan. Turun urheiluseurojen vastustuksesta huolimatta puiston hoito myönnettiin Turun Urheilunystäväin seuralle toisenkin 25-vuotiskauden ajaksi.^[4]

Köyhä yhdistys ei kuitenkaan halukkuudestaan huolimatta pystynyt edelleenkään pitämään puistoa hyvässä kunnossa. Esimerkiksi 1920-luvun alkupuolelle tultaessa puistossa ei edelleenkään ollut suihkua, vaan urheilijat kylpivät urheilukentän vieressä olleessa lammikossa. "Kenttä ja rata suorastaan itkevät kurjaa tilaansa", kirjoitettiin tuolloin Turun Sanomissa. Mitään merkittäviä urheilukilpailuja ei Turussa puiston huonon kunnon vuoksi ollut mahdollista järjestää. Närää herätti myös se, että Urheilupuiston isänä pidetty August Blomberg muutti asumaan puistoon rakentamaansa huvilaan vuonna 1924. Alun perin oli päätetty, että puisto säästetään kokonaan huvilarakentamiselta.^[4]

Yhdistys yritti lopulta kehittää toimintaansa ja 1920-luvun puolivälistä alkaen puistossa tehtiin useita parannuksia. Puistoon valmistui rivi pukukoppeja ja uusi kivihiilimurskasta tehty juoksurata vihittiin käyttöön heinäkuussa 1926. Tapausta juhlistettiin 1500 metrin juoksukilpailulla, jossa ottivat yhteen Paavo Nurmi ja Ruotsin juoksijasuuruus Edvin Wide. Kilpailuja seurasi ennätysmäärä yleisöä, noin 10 000 henkeä. Rata ei kuitenkaan ollut kestävä, sillä jo kesällä 1927, vain vuosi avaamisensa jälkeen, rata oli jo huonokuntoinen. Vanha vuosisadan vaihteessa rakennettu ravintolapaviljonki sai väistyä uuden, arkkitehti A. Richardssonin suunnitteleman katsomon tieltä vuonna 1933. Katsomon rakentamisesta käytiin suuri kädenvääntö, ennen kuin kaupunki myönsi sen rakentamiseen rahaa.^[5]

Kesällä 1928 päätettiin yläkenttä uudistaa kansainväliset mitat täyttäväksi jalkapallokentäksi. Yläkentän katsomo valmistui pari vuotta myöhemmin. Se tuhoutui tulipalossa vuonna 1985 ja sen paikalle rakennettiin uusi betonirakenteinen katsomo. 1930-luvulla puistoon tehtiin myös useita muita kunnostuksia. Esimerkiksi keväällä 1936 puiston nurmikot laitettiin kuntoon, koska Ruotsin kuningas Kustaa V oli kesäkuun alussa tulossa pelaamaan tennisottelun Urheilupuiston kentälle. Tuolloin jo 77-vuotias kuningas pelasi tennistä aina salanimellä Herra G., ja tällä nimellä hän esiintyi myös Turussa.^[6]

1930-luvun lopussa oli selvää, ettei puistoa tähän asti hoitanut yhdistys pystynyt enää huolehtimaan puistosta, vaan se siirtyi kaupungin omistukseen seuraavan vuokra-ajan päättyessä. Puisto siirtyikin lopulta kaupungin hallintaan jatkosodan aikana vuonna 1943. Samalla myös poistettiin puiston sisäänpääsymaksu. Osa erityisesti puistoa aiemmin hoitaneen yhdistyksen jäsenistä oli tyytymättömiä tähän kehitykseen. Erityisesti puistossa itse asunut puiston isänä pidetty August Blomberg totesi puiston menevän täysin pilalle, kun sinne pääsevät kaikki halukkaat "nurmikoita tallaamaan ja linnunpesiä tuhoamaan".^[6]

Kaupungin hoidossa puisto alkoi kuitenkin heti elävöityä ja muun muassa lintulammikoihin saatiin 1940-luvun lopussa asukkaita. Keväällä 1950 Turun Sanomissa kerrottiin, että Turun ystäväkaupungista Tanskan Århusista oli lähetetty Turkuun neljä kyhmyjoutsenta, jotka sijoitettiin Urheilupuiston lammikkoon. Ennestään lammikoissa oli jo yksi joutsen ja kaksi myskiankkaa. Sodan jälkeen urheilupuisto ei enää riittänyt nopeasti kasvavan väestön urheilupaikaksi ja urheilukenttiä rakentui muuallekin Turun ympäristöön. Jo pieneksi jääneen hyppyrimäen tilalle suunniteltiin talviurheilukeskusta Luolavuoreen, mutta hanke ei koskaan toteutunut ja Urheilupuistonkin hyppyrimäki purettiin myöhemmin 1960-luvulla. Myös jäähallia suunniteltiin ensin sijoitettavaksi puistoon, mutta se sijoitettiin lopulta Kupittaalle. Jäähallin rakentamiseen asti jääkiekon sarjapelit oli pelattu Urheilupuiston kentän länsipuolella sijainneessa "Montussa". Uutta puistossa olivat 1950-luvulla alkaneet Urheilupuiston moottoripyöräajot.^[7]

Urheilupuiston kenttää kunnostettiin 1970-luvulla rakentamalla nykyiset maavallikatsomot. Myös katsomo vaati uudistusta ja sen suunnittelusta järjestettiin kilpailu maaliskuussa 1981. Ehdotuksia saapui peräti 44 ja voittajaksi selviytyi arkkitehtikolmikko Matti Nurmela, Kai Raimoranta ja Jyrki Tasa. 4 000-paikkainen katsomo valmistui vuonna 1989. Urheilukenttä muutettiin myöhemmin stadioniksi ja se sai vuonna 1997 nimen Paavo Nurmen stadion, kun Nurmen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta.^[8]

2000-luvun alussa puistoon suunniteltiin jokirannasta stadionille asti johtavaa massiivisesta kiviportaikosta koostuvaa ympäristötaideteosta nimeltä Olympica. Alun perin teoksen piti olla valmis vuonna 2002, mutta hanke kaatui lopulta rahoitusvaikeuksiin. Urheilupuiston lammikoissa ei ole enää vuosiin ollut lintuja, ja vuonna 2004 kaupunginvaltuusto päätti kunnostaa tyhjiksi jääneet lammikot Turun 775-vuotisjuhlan kunniaksi. Lintujen tilalle saatiin uusia istutuksia ja valaisimia.^[9]

• Paavo Nurmen stadion
• Yläkenttä
• Viisi tenniskenttää
• Kaksi koripallokenttää
• Neljä Beach volley -kenttää
• Lentopallokenttä
• Kaksi hiekkakenttää (Välikenttä ja hiekkakenttä)
• Frisbeegolf-rata
• Karikon lenkki -kuntoreitti
• Ulkokuntoilulaitteet
• Olympiasauna ja kuntosali

• Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: Kävely puistojen Turussa. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2
• Turun kaupunki – Urheilupuisto
• visitturku.fi – urheilupuisto

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turun Urheilupuisto Wikimedia Commonsissa

• Turku.fi: Turun Urheilupuisto