Rakennusten tarkka ajoittaminen keskiajalta on vaikeaa, sillä asiakirjat ovat usein puutteellisia, tai ne ovat kokonaan tuhoutuneet. Varhaisimpina Turun keskiaikaisina historiallisina kohteina pidetään kuitenkin Koroisten niemen piispankirkkoa, Turun tuomiokirkkoa ja Turun linnaa. Koroisten kirkosta on jäljellä enää rauniot, mutta valkoinen risti muistuttaa vielä piispanlinnan vuosisatojen takaisesta olemassaolosta. Nykyisen kaupunkimaiseman vanhimmat kohteet ovat tuomiokirkko ja linna. Keskiaikaisesta kaupunkirakenteesta ei ole nähtävissä oikeastaan Tuomiokirkon ja Turun linnan lisäksi kuin Vanhan Suurtorin muoto ja lähistöllä olevien kortteleiden katujen suuntia.[1]
Turun kaupungin rakentaminen nykyiselle paikalleen alkoi 1300-luvun alussa, itse tuomiokirkko sai paikkansa samoihin aikoihin. Turun tuomiokirkko on Suomen ainoa keskiaikainen basilikakirkko, se on saanut muottinsa 1400-luvulla. Novgorodilaiset polttivat Turun vuonna 1318, jonka jälkeen kaupunki laajeni kirkkokorttelin eteläpuolelle nykyistä Vanhaa Suurtoria kohti. Paikalle muodostui hiljalleen tori, jonka ympärille porvarit asettuivat asumaan. Suurtorin esikuvina on pidetty Danzigin (nykyisen Gdańskin) ja Tartonraatihuoneentoreja. Aurajoen ylittävä silta rakennettiin torin kohdalle vuonna 1414. Dominikaaniveljet saapuivat Turkuun vuonna 1249, jolloin alettiin rakentaa myös Pyhän Olavin luostaria. Se sijaitsi paikassa, jossa nykyään on Mustainveljesten portaat Samppalinnan rinteessä.[2]
Toiseen suuntaan Turku laajeni Mätäjärveä kohti, jonka kylkeen rakentui hiljalleen Mätäjärven kortteli. Järvi ei ilmeisesti tuoksunut erityisen hyvältä, sillä ympärillä asuvat käsityöläiset täyttivät järveä jätteillään. Järvi sijaitsi aivan tuomiokirkon välittömässä läheisyydessä; nykyinen Hovioikeudenkatu menee Mätäjärven yli. Korttelin ydinaluetta oli nykyinen Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteys. Siihen rakennettiin 1270-luvulla Turun tuomiokapituli, joka on Suomen vanhin virasto.[3] Kaupunki laajeni jo keskiajalla joen toiselle puolella Aninkaisten kortteliin. Sinne rakennettiin Pyhän Yrjänän hospitaali, josta on ensimmäinen maininta vuodelta 1355.[4] Myöhemmin hospitaaliin eristettiin spitaalia sairastavia ihmisiä, jotka siirrettiin Seilin saareen 1570-luvulla.[5]
Pietari Brahen toimesta Turku sai ensimmäisen suunnitellun asemakaavansa vuonna 1652. Sen laatimisesta vastasi Hannu Hannunpoika. Kaupungin niin sanottu suuri puoli eli tuomiokirkon seutu pysyi lähes ennallaan, mutta niin sanottu pieni puoli eli Aninkaisten puoli sai tiukan ruutukaavan. Valtakaduksi tuli Kuningattarenkatu, joka kulki lähes täsmälleen nykyisen Linnankadun paikalla. Poikkikaduista huomattavin oli Brahenkatu, joka suuntautui Aninkaistenmäelle.[8]
Joitakin kaavan mukaan sijoitettuja 1600- ja 1700-luvun rakennuksia on vielä nähtävissä Linnankadun varrella ja Linnankadun ja joen välissä. Tällainen on esimerkiksi Qwenselin talo, joka on saanut nimensä omistajansa hovioikeuden asessorin Wilhelm Johan Quenselin mukaan.[9]
Kaupunkipalo vuonna 1711 ja venäläismiehitys 1713–1721 heikensivät kaupunkia ja johtivat useiden tonttien autioitumiseen. Rakennustoimintaa ohjattiin tarkasti. Samuel Berner toimi muurarien ammattikunnan vanhimpana vuosina 1731–1748.[10] Merkittävin hänen suunnittelemansa kaupunkirakennus oli barokkityylinen kaksikerroksinen raatihuone, joka tosin vaurioitui pahasti Turun palossa. Pehr Johan Gylich suunnitteli palon jälkeen taloa enemmän empiren suuntaan.[11]
Turun palo vuodelta 1827 tuhosi kaupungin lähes täysin. Senaatti asetti arkkitehti C. L. Engelin laatimaan Turulle uuden asemakaavan, joka ottaisi huomioon palon mahdollistaneet tekijät muun muassa tiiviin ja sokkeloisen rakennustavan. Asemakaava muodosti uutta empiretyylistä matalaa ja leveää kaupunkitilaa.[13]
Jo aiemmin mainitut empirearkkitehdit Bassi, Engel ja Gylich suunnittelivat Turun keskustan monelta osin täysin uudestaan. Bassin suunnittelema on tupakkatehtailija Khristian Trappin asuinpalatsi, josta myöhemmin tuli Åbo Akademin päärakennus. Engelin tärkeitä töitä ovat esimerkiksi tuomiokirkon kunnostus ja Turun ortodoksinen kirkko. Gylichin kädenjälki on nähtävissä monin paikoin Vanhan Suurtorin ympärillä: Hjeltin talo, Katedraalikoulu ja Brinkkalan talot ovat hänen suunnittelemiaan. Monet Ruissalon pitsihuviloista ovat Gylichin kynästä.
G. T. Chiewitz toimi Turun kaupunginarkkitehtina vuosina 1860–1862. Hänen ansiokseen voi katsoa kokonaisen Suomen uuden arkkitehtipolven kouluttamisen. Chiewitz suunnitteli muun muassa kauppias Reuterin talon ja Ruissaloon Villa Roman sekä Villa Hagan.
Kertaustyylit ja jugend
Kertaustyyleillä tarkoitetaan uusbarokkia, uusgotiikkaa, uusrokokoota ja uusrenessanssia. Näistä suosituin rakennustyyli Suomessa oli uusrenessanssi. Keskeinen teema olivat suurkaupunkihengessä rakennetut suurikokoiset liike- ja asuintalot. Ensimmäinen suurikokoinen rakennus oli Hotelli Phoenix, jonka suunnittelivat Axel ja Hjalmar Kumlien. Valtion rakennuttamia kertaustyylisiä rakennuksia ovat muun muassa arkkipiispantalo, Cygnaeuksen koulu ja Puolalanmäen koulu. Myös Ruissalon huviloista monet rakennettiin kertaustyylien aikana.[14]
Kertaustyylien jälkeen tulleessa jugendissa luovuttiin historiallisten tyylien jäljittelystä, jolloin rakennuksen jäsentely perustuu kokonaan toimintoihin. Suomessa alkuna on pidetty Pariisin maailmannäyttelyä vuonna 1900, jonne Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren suunnittelivat Suomen paviljongin. Lars Sonckin suunnittelema Mikaelinkirkko on koko Suomen jugendtyylin kehityksen kannalta avainasemassa. Jäsentely on vielä uusgoottilainen, mutta sisätila ja julkisivun muotokieli edustavat jugendia.
Kaupunkikuvassa jugend näkyy hyvin Turun puutalorakentamisessa. Kaksikerroksisen talon alakerta rakennettiin kivestä ja yläkerta puusta. Näitä taloja näkyy paljon esimerkiksi Piispankadun ympäristössä ja Port Arthurin puutaloalueella.
1920-luvun klassismi
Klassismille ominaista oli paluu pelkistettyihin muotoihin, niukempaan koristeluun ja rationaalisuuteen. Esikuvana toimi Italian pikkukaupunkien architettura minore. Erik Bryggmanin ura alkoi klassismin kaudella. Turun italialaishenkisimmäksi kokonaisuudeksi on luonnehdittu As. Oy Atriumin ja Hospits Betelin muodostamaa kokonaisuutta Yliopistonkadun kupeessa. Klassismi tuotti Turun keskustaan suuren määrän kerrostaloja. Näitä ovat esimerkiksi Bryggmanin Brahenkatu 9 ja yhdessä Ilmari Ahosen kanssa suunniteltu Hotelli Seurahuone.[15]
Funktionalismi
Funktionalismin omaksuivat tyylikseen nuoret arkkitehdit Alvar Aalto ja Erik Bryggman, jotka suunnittelivat Turun 700-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Samppalinnanmäen ja Urheilupuiston messualueen tilapäiset rakennukset. Messut olivat funktionalismin manifesti Suomessa. Suomen ensimmäiseksi funktionalistiseksi rakennukseksi sanotaan Aallon suunnittelemaa Standardi-vuokrataloaLäntisellä Pitkäkadulla (1927–1929). Kansainvälinen läpimurtotyö oli Paimion sairaala.
Erik Bryggmanin tunnetuimpia funktionalistisia töitä Turussa ovat Åbo Akademin kirjaston kirjatorni, Kåren ja Sammon konttoritalo. Tyylille ominaisia tehdasrakennuksia edustavat Turun saippuan tehdas sekä ASA:n radiotehdas.
Aninkaistentulliin rakennettu linja-autoasema (1938) ja Esson huoltamorakennus ovat myös hyviä esimerkkejä funktionalismista.[16]
Sota ja 1940–1950-luvut
Bryggmanin Ylösnousemuskappeli (1938–1941) on hänen päätyönsä. Materiaali on rosoista ja luonnonkivien käyttö on runsasta. Tästä heijastuu myös jälleenrakennuskaudelle tyypillinen ominaisuus eli materiaalipula. Bryggmanin suunnittelema on myös Pansion Laivateollisuus Oy:n asuinalue (1945–1948). Bryggmanin arkkitehtuurissa 1940-lopulla ja 1950-luvun alussa vakiintuivat harjakatot, rosorappaus sekä liuskekivi- ja tiilipinnat. Vuonna 1951 valmistunut Läntinen Pitkäkatu 21 oli valtion ja kunnan tukeman kerrostalorakentamisen esikuva. Jälleenrakennuskauden tärkeä kaupunkialue oli Martinkirkon ympäristö IV- ja V-kaupunginosissa.[17]
1970-luvulla kiinnostus arkkitehtuurin historiaan kohdistui rakennusten suojeluun. Samalla kun rakennettiin lisää lähiöitä, suojeltiin perinteisiä pientaloalueita kerrostalorakentamiselta. 1980-luvulla painopiste siirtyi takaisin Turun kaupunkikuvan kehittämiseen. Tällöin valmistui muun muassa Casagrande & Haroman suunnittelema Hansakorttelin kauppakeskus. Saman toimiston jälkeä ovat myös Datacity ja Biocity.
Länsirannan uusi asemakaava toteutettiin 1991–1997 Kenneth ja Marianna Lundellin suunnitelmien pohjalta. Telakkahallien ja köysiradan korjaus Turun konservatorion ja taideakatemian käyttöön ovat alueen näyttävimpiä rakennuksia. Myös merenkulun erikoismuseo Forum Marinum on Lundellien tekemä.[18]
Nykyarkkitehtuuri
Uutta ja vanhaa yhdistelevän linjan jatkuminen on yksi ominaisimpia piirteitä Turun nykyarkkitehtuurille. Hyvä esimerkki on Pekka Mäen ja Eija Rasimuksen suunnittelema Åbo Akademin Arken-kortteli, joka toimi ennen Turun rautateollisuuden teollisuuskorttelina. Myös kaupunginkirjaston uusi osa, jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto JKMM:n Asmo Jaaksi, jäsentää vanhan kaupunkikorttelin uudestaan. Vuonna 2011 syntyi Logomo, joka toimi ennen (1876–1979) VR:n konepajana, Pekka Vapaavuoren suunnittelemana. Arkkitehtonisesti hyvin mielenkiintoinen on Jan-Erik Anderssonin taidetalo Life on a Leaf, joka valmistui 2009 Anderssonin Kuvataideakatemian tohtorityönä. Suunnittelu toteutettiin yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa. Myös Matti Sanaksenahon suunnittelema liimapuurakenteinen Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli (2005) on saanut paljon huomiota.[19]
Hieman ydinkeskustan ulkopuolelle nousi 2008 Hanna Euron suunnittelema Skanssin liikekeskus, jonka välittömään yhteyteen on rakenteilla Hartelan toimesta kerrostaloja. Näkyvä rakennus Turun kaupunkikuvassa on opiskelijoille tarkoitettu tornitalo Ikituuri ylioppilaskylän kupeessa. Pekka Mäen piirtämä Ikituuri valmistui 2011. Ikituurin viereen on juuri rakenteilla uusia opiskelija-asuntoja. Myös vanhaan vankilakompleksiin, Kakolaan, on rakennettu ja rakenteilla asuinhuoneistoja.
Lähteet
Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 9789525805352