Ulf Gunnar Johannes Grönholm (8. tammikuuta 1943 Helsinki – 26. helmikuuta 1981 Kirkkonummi)[1] oli suomalainen ralliautoilija. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä. Rallin kaksinkertainen maailmanmestari Marcus Grönholm on Ulf Grönholmin poika.
Ralliuran alkuvuodet
Grönholm kilpaili ralliautoilun yleisessä luokassa vuodesta 1967 alkaen. Hän saavutti ensimmäiset kansallisesti merkittävät voittonsa 100-rallissa ja Teekkarirallissa vuonna 1969, Hakkapeliittarallissa vuonna 1970, 100-rallissa ja Sveitsin talvirallissa vuonna 1971 sekä 100-rallissa, Reiskan rallissa ja Ampiaisrallissa vuonna 1972. Hän ajoi Antti Aarnio-Wihurin rallitallissa ja sijoittui vuoden 1971 Tunturirallissa toiseksi edellään vain oma tallipäällikkönsä.[2] Pohjola-rallin hän voitti ensimmäisen kerran vuonna 1973[3] ja uusi voittonsa vuosina 1977 ja 1980[4].
SM-rallit ja Jyväskylän suurajot
Rallin Suomen mestaruuden Grönholm voitti kahdesti, ja kaksi kertaa hän sijoittui SM-sarjassa toiseksi. Vuonna 1973 hän ajoi ryhmä 2:ssa Opel Asconaa ja sijoittui Timo Mäkisen takana toiseksi. Vuonna 1976 hän sijoittui ryhmä 4:ssä Tapio Rainion jälkeen toiseksi ajettuaan edelleen Opel Asconaa.[5]
Vuonna 1977 Grönholm voitti ryhmä 4:n Suomen mestaruuden. Hänen kartanlukijanaan oli koko kauden ajan Raimo Anttonen, ja autona oli Opel Kadett. Taakse jäi tulevia maailmanmestareita: Timo Salonen sijoittui toiseksi ja Ari Vatanen kolmanneksi. Seuraavana vuonna Grönholm voitti Suomen mestaruuden ryhmä 2:ssa. Autona oli edelleen Opel Kadett. Toiseksi SM-sarjassa sijoittui Hannu Valtaharju ja kolmanneksi Henri Toivonen.[5]
Jyväskylän suurajoissa Grönholm sijoittui kahdesti kuuden parhaan joukkoon. Vuonna 1973 hän oli kuudes kartanlukijanaan Henry Laine ja autonaan Opel Ascona[6]. Vuonna 1979 hän sijoittui Bob Rehnströmin kanssa neljänneksi Fiat 131 Mirafiorilla[7].
Kuolema
Grönholm ja kartanlukija Bob Rehnström kuolivat tehdessään Hankirallia varten viimeistelyharjoituksia keskellä yötä 26. helmikuuta 1981 Kirkkonummella. Grönholm törmäsi hiekoittamassa olleeseen aura-autoon. Grönholmin ajama Fiat syttyi räjähdysmäisesti tuleen, ja sekä Grönholm että Rehnström kuolivat välittömästi. Lehtitietojen mukaan hiekoitusauton kuljettaja oli yrittänyt valoilla varoittaa vastaantullutta Grönholmia.[8][9][1] Joidenkin lähteiden mukaan aura-auto olisi ollut tien reunassa pysähtyneenä ilman valoja.[10] Tietä ei ollut suljettu harjoittelua varten muulta liikenteeltä.[1]
Lähteet
- Mäkinen, Marko & Rauhala, Samuli: Sorateiden Grand Prix 50 vuotta. UserCom Finland Oy, 2000. ISBN 952-91-2524-0
- Nylund, Juha: Suomen ralliautoilun historia. Alfamer Oy, 1999. ISBN 952-5089-30-4
- Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5. (4. painos) Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.
- Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 8. Oy Scandia Kirjat Ab, 1977.
- Pohjola-rallin voittajat kautta aikojen 1961–2006 Oulun Urheiluautoilijat. Viitattu 3.1.2008.
- Syvälahti, Antti: Moottoriurheilu vei miehen. Tietoteos Consultor Oy, 2002. ISBN 951-8919-53-4
Viitteet
- ↑ a b c Teronen, Arto; Vuolle, Jouko: Urheilun tunteita ja tarinoita. Kiveen hakatut, s. 98–108. Helsinki: Kirjapaja, 2013. ISBN 978-952-247-437-7
- ↑ Rantala & Siukonen, s. 439
- ↑ Siukonen, s. 235
- ↑ Oulun Urheiluautoilijat
- ↑ a b Nylund, s. 60–64
- ↑ Mäkinen & Rauhala, s. 77
- ↑ Mäkinen & Rauhala, s. 94
- ↑ Ralliauto lensi päin kuorma-autoa. Iltalehti, 26.2.1981, s. 16–17. Näköislehti. Iltalehti Arkisto. (tilaajille).
- ↑ Auto ajoi kurvit suoriksi. Helsingin Sanomat, 27.2.1981, s. 11. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
- ↑ Nylund, s. 110: ”He kolaroivat kotiin mennessään Kirkkonummella pysäköidyn aura-auton nokkaan. Aura-auton kuljettaja nukkui hytissä pitäen pitkän työrupeaman jälkeen taukoa.”
