Unkarin toinen tasavalta, viralliselta nimeltään Unkarin tasavalta (unk.Magyar Köztársaság) oli lyhytaikainen Unkarin valtiomuoto toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1946–1949. Valtio muodostettiin lakkauttamalla Unkarin kuningaskunta sodan päättymisen jälkeisenä aikana. Nimi Unkarin toinen tasavalta kertoi sen, että tasavaltaisena valtiomuotona sitä edelsi Unkarissa ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä ja samalla Itävalta-Unkarin hajoamisen jälkeisenä aikana perustettu lyhytikäinen ensimmäinen tasavalta 16. marraskuuta 1918 – 21. maaliskuuta 1919.[1]
Unkarin tasavallan syntymistä edelsi vaihe, jolloin maassa oli vielä vanha kuningaskunta, vaikka sen entiset johtajat amiraali Miklos Horthy ja kansakunnan johtaja Ferenc Szálasi olivat maanpaossa. Neuvostoliiton tunkeuduttua Unkariin, oli muodostettu jo joulukuussa 1944 Debrecenissä oppositioaineksista kenraalieversti Béla Dálnoki Miklósin johdolla uusi hallitus, joka istui aina marraskuun 1945 vaaleihin asti. Koska maassa ei ollut valtionpäämiestä, maassa muodostettiin Kansallisneuvosto oppositioaineksista. Kansallisneuvosto toimi aina uuden perustuslain ja valtionpäämiehen nimittämiseen asti.[2]
Unkarin tasavallan syntymisessä keskeisenä hahmona toimi Zoltán Tildy, ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä.
Unkarin toinen tasavalta perustettiin sen jälkeen, kun Unkarissa järjestettiin vaalit marraskuussa 1945, jossa enemmistön saavutti porvarillisten puolueiden koalitio, jolla oli jonkin verran lännen tukea ja jotka halusivat pitää maan poissa Neuvostoliiton kiinnostuksen piiristä, nimeltään Itsenäinen kansanrintama suurimpana puolueena pienviljelijäpuolue. Itsenäinen kansanrintama muodosti hallituksen Zoltán Tildyn johdolla. Se antoi Unkarille uuden perustuslain, jonka nojalla Unkarista tuli parlamentaarinen demokratia. Uuden perustuslain jälkeen Tildystä tuli presidentti ja pääministeriksi valittiin Ferenc Nagy. Sosiaalidemokraattijohtaja Árpád Szakasits oli toiminut jo aiemmin ja jatkoi valtiovarainministerinä. Szakasits ja kommunistijohtaja Mátyás Rákosi olivat hallituksessa varapääministereinä.[3]
Itsenäisen kansanrintaman ja pienviljelijäpuolueen menestys oli kuitenkin lyhytaikaista. Toisen Unkarin tasavallan lyhyttä olemassaoloa leimasi valtataistelu ei-kommunistien ja Unkarin kommunistisen puolueen välillä. Kommunistit halusivat maailmansodan voittaneen ja Unkarin vallanneen ja miehittäneen Neuvostoliiton tuella luoda kommunistisen yhteiskuntajärjestelmän Unkariin. Neuvostoliittoa Unkarissa edusti marsalkka Klim Vorošilov. Neuvostoliiton vaikutus pakotti ottamaan kommunistit hallitukseen ja porvarillisen hallituksen vähitellen antamaan enemmän valtaa kommunisteille.[4] Keskeisiä kommunistien toimijoita olivat kommunistipuolueen 1. sihteeri Mátyás Rákosi, 2. sihteeri Ernő Gerő ja sisäministeriksi noussut László Rajk. Kommunistien tavasta pirstoa porvarilliset puolueet kutsuttiin salami-taktiikaksi eli asteittain tuhoamalla puolueet toimintakyvyttömäksi ja siirtämällä näin valtaa entistä enemmän kommunisteille.[5] Keskeisenä toimijana tässä oli sisäministeri Rajk. Vuoden 1947 alussa kommunistit kohdistivat painostuksensa pienviljelijäpuolueen itsenäisyyttä vaalineisiin. Puolueen pääsihteeri Béla Kovács pidätettiin ja karkotettiin maassa olleen Neuvostoliiton miehityshallinon tuella Siperiaan kahdeksaksi vuodeksi.[6] Keväällä 1947 kommunistivainon uhriksi joutui myös pääministeri Nagy, joka joutui kommunistisen sisäministeriön kiristyksen kohteeksi ja joutui eroamaan ja jäämään maanpakolaiseksi.[7] Nagyn seuraajaksi tuli pienviljelijäpuolueen myöntyväisyysmies Lajos Dinnyés kommunistijohtaja Rákosin varapääministerinä tehdessä kaikki tärkeät päätökset.[8] Tässä vaiheessa maan suurin puolue pienviljelijät oli jakautunut useisiin kuppikuntiin, joka vaikeutti yhtenäisen politiikan tekemistä suhteessa kommunisteihin. Tasavallan presidentti Tildy joutui myös kommunistien syytösten kohteeksi, jonka mukaan hän olisi toiminut vakoilijana. Tämän vuoksi hän joutui eroamaan virastaan 30. heinäkuuta 1948.[9] Kommunistit asettivat hänen tilalleen Árpád Szakasitsin. Nagyn seuraajana ollut pääministeri Lajos Dinnyés erosi samoihin aikoihin virastaan, ja tilalle valittiin kommunistien kanssa yhteistyössä ollut entinen pienviljelijäpuolueen edustaja István Dobi.[10]
Unkarin tasavallan kunniaksi maan postilaitos julkaisi keväällä 1946 aiheesta postimerkin.
Pankit oli kansallistettu jo Nagyn ollessa pääministerinä hänen ollessaan ulkomailla ja kommunisti-Rákosin toimiessa vt. pääministerinä toukokuussa 1947. Vaikka tasavallan aika oli lyhyt, keskeisiä toimia olivat vuoden 1946 alun kuolemantuomiot entisille Horthyn vallan aikaisille johtajille, jotka oli saatu tuomittavaksi. Näin aiemmista pääministereistä Béla Imrédy, László Bárdossy, Döme Sztójay ja Ferenc Szálasi saivat kuolemantuomion.[11] Osa tuomioista oli hyvin perusteltuja, kuten tuomiot Sztójayn ja Szálasin läheisestä yhteistyöstä Unkaria sodan loppuvaiheessa miehittäneiden natsi-Saksan edustajien kanssa. Toinen tasavalta-aikaa leimannut asia oli sodanjälkeinen talouden heikko tila, ja siinä selvä ilmentymä oli rahan eli pengön arvon romahdus, hyperinflaatio, keväällä 1946. Käyttöön otettiin uusi rahayksikkö forintti.[12][13]
Hallitus teki myös nopeasti maareformin, jolloin luotiin noin 400 000 pientilaa pinta-alaltaan 3-5 hehtaaria. Aiemmin oli luotu jo yhtä monta 10-20 hehtaarin tilaa. Tavoitteena oli vientiin tarkoitettujen elintarvikkeiden tuottaminen.[2] Tasavallan ajan loppuvaihessa kommunistit olivat lujittaneet valtaansa niin, että maassa alettiin luoda kollektiivitiloja, joita tasavallan loppuvaiheessa oli kaikkiaan 550 kappaletta.[14]
Vuonna 1949 kommunistinen puolue, jota Unkarin kommunistien ja sosiaalidemokraattisen yhdistymisen jälkeen kutsuttiin Unkarin työpuolueeksi,[6] pystyi turvaamaan vallan maassa ja ottamaan käyttöön uuden perustuslain, joka teki Unkarista kansantasavallan. Uusi perustuslaki hyväksyttiin saman vuoden 20. elokuuta, jonka jälkeen toinen Unkarin tasavalta lakkautettiin ja syntyi Unkarin kansantasavalta.[15]
Lähteet
Kuosa, Tauno: Oman aikamme maailmantapahtumat, osa 1: 1945–1953: hyökkäävä kommunismi, s. 156-174. WSOY, 1965.
Huotari, Juha: Kylmän sodan aika - kirjassa: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 237-298. SKS, 2004.
↑Unkarin presidentti eronnut - Suuria muutoksia odotettavissa maan poliittisessa elämässä. Helsingin Sanomat, 31.7.1948, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.4.2020.
.svg)
.svg)
.png)
