Valkoisen neilikan velho on Ilmari Unhon ohjaama elokuva vuodelta 1945. Simo Penttilän laatima käsikirjoitus perustuu hänen omiin tarinoihinsa.[1] Elokuva liittyy tyylillisesti Penttilän omien tekstiensä perusteella käsikirjoittamaan kolmiosaiseen Kuollut mies -sarjaan, joka pyrki samaan kuin mannermaiset hienostuneet jännärikomediat[2].
Arviot
Jo näyttelijä Hilkka Helinä huomauttaa haastattelussa vuonna 1946 juonen sekavuudesta.[3] Aikalaisarvioiden näkymykset tiivistyvät Hans Kutterin (Hufvudstadsbladet) toteamuksessa: "Lyhyesti sanottuna erinomainen filmi - jos sisällöstä olisi ymmärtänyt jotakin.[4]
Myös myöhemmissä televisioesitysten yhteydessä julkaistuissa arvioissa todetaan tarinan sekavuus.
Tarinan velho, monitoiminen hammaslääkäri Lauri Liesi (Joel Rinne), on myös taikuri ja salapoliisi, jonka salonkisankarin charmi jää kuitenkin vajaaksi. Jännityskomedia sotkeutuu kriitikkojen mukaan omaan näppäryyteensä, mutta lähes tolkuttomasta tarinassa on kuitenkin kiistatonta surrealismia.[1][5]
Monimutkainen juoni voi kadota katsojalta, ellei ole tarkkana, todetaan Ylen sivuilla julkaistussa elokuvan esittelyssä. Kirjoittaja mielestä velho-elokuvan tahaton tai tahallinen komiikka kuitenkin puree yhä nykykatsojaankin, vaikka kahden kirjeen katoamiseen ja petokseen ja juonitteluun perustuva jännitys ei välttämättä.[2]
