Valtioneuvos (Venäjä)

Tämä artikkeli käsittelee Venäjän keisarikunnan aikaista arvonimeä. Sanan muista merkityksistä katso Valtioneuvos.

Valtioneuvos (ven. статский советник, statski sovetnik) oli keisarinajan Venäjällä ja myös Suomen suuriruhtinaskunnassa käytössä ollut viidennen luokan virka-arvo.^[1]

Arvonimi Suomessa

Valtioneuvoksen arvo kuului Suomen suuriruhtinaanmaan arvojärjestyksessä viidenteen arvoluokkaan. Arvonimi myönnettiin viimeisen kerran vuonna 1917 ennen Suomen itsenäistymistä. Koska itsenäisessä Suomessa otettiin vuonna 1930 valtioneuvoksen arvonimi käyttöön, Suomessa oli pitkään elossa myös Venäjän vallan aikaisia valtioneuvoksia.

Luettelo suomalaisista valtioneuvoksista keisarillisen Venäjän aikana 1809–1917

Carl Erik Mannerheim (1759−1837)
Anders Fabian Orrhjelm (1762−1816)
Karl August Ramsay (1791−1855)
Otto Reinhold Rehbinder (1795−1855)
Jacob Meinander (1796−1866)
Carl August Edvard Gripenberg (1813−1879)
Adolf Moberg (1813−1895)
Karl Emil Konstantin Saurén (1817−1892)
Gustaf Ferdinand Sourander (1817−1905)
Zachris Topelius (1818-1898)
Carl Edvard Walleen (1819–1856)
Alexander af Forselles (1820–1896)
Ludvig Fredrik Heimbürger (1822–1902)
Fredrik Wilhelm Thesleff (1824−1893)
Frans Erland Walmqvist (1830−1902)
Karl Arvid Krabbe (1832−1835)
Carl Gustaf Estlander (1834−1910)
Carl Emil Tollet (1834−1909)
Konrad Hällstén (1835−1913)
Florentin Granholm (1836−1922)
Reinhold Wilhelm Sirén (1837−1903)
Theodor Bergelund (1838−1895)
Jaakko Forsman (1839−1899)
Fridolf Rafael von Haartman (1839−1902)
Leo Mechelin (1839−1914)
Ernst Edvard Qvist (1839−1910)
Karl Fridolf Stenius (1839−1926)
Henrik Borenius (1840−1909)
Emil Herman Sesemann (1840−1907)
Knut Alfred Stadius (1840−1900)
Edvard von Boehm (1841−1919)
Julius Rudolf Osberg (1842−1910)
Gustaf Esaias Fellman (1843−1916)
Johan Wilhelm Runeberg (1843−1918)
Gustaf Wilhelm Liukkonen (1844−1916)
Karl Zachris Bergbom (1845–1903)
Wilhelm Fabritius (1845–1895)
Anders Viktor Helander (1845–1920)
Elias Öhman (1845−1908)
Torsten Johan Aminoff (1847−1936)
Eliel Aspelin-Haapkylä (1847−1917)
Karl August Grönros (1848−1922)
Fredrik Immanuel Palmroth (1848−1900)
Werner Tawaststjerna (1848−1936)
Axel Ekestubbe (1849−1907)
John Höckert (1849−1914)
Ernst Gustaf Palmén (1849−1919)
Edvard Krogius (1850−1933)
Rudolf Erenius (1851−1922).
Anders Mauritz Hornborg (1851−1933)
J. R. Danielson-Kalmari (1853−1933)
Anders Donner (1854−1938)
Herman Hagman (1855−1934)
Eliel Soisalon-Soininen (1856−1905)
Karl Johan Aksel Salenius (1857−1911)
Hjalmar Filip Palmén (1858−1901)
Alexander Jefremow (1859−1915)
Emil Öhmann (1860−1932)
Gustaf Adolf Gröndahl (1863–1932)
Gustaf Wilhelm Molander (1863−1938)
Theodor Junge, aik. Alexejeff (1865–1926)
August Ringvall (1865−1941)
Hugo Julius Helenius (1866–1918)
Konstantin Lisitzin (1874−1942)
Väinö Kivi (1876−1954)

Katso myös

Lähteet

↑ Castrén, Jalmari et al. (toim.): Tietosanakirja. (10. osa (Työehtosopimus-Öölanti), palsta 595) Helsinki: Tietosanakirja Oy, 1919. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2013).

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[tietos-1] Castrén, Jalmari et al. (toim.): Tietosanakirja. (10. osa (Työehtosopimus-Öölanti), palsta 595) Helsinki: Tietosanakirja Oy, 1919. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2013).

[1]