Volodymyr Mijakovskyi (ukr. Володимир Міяковський; salanimiä: V. Porskyi, B. Stoh’id, V. Svitlytskyi, V. Varlamov, B. Janivskyi, 18. heinäkuuta 1888 Kovel, Volynian kuvernementti – 22. maaliskuuta 1972 New York, New York, Yhdysvallat) oli ukrainalaissyntyinen yhdysvaltalainen kirjallisuudentutkija, historioitsija ja arkistonhoitaja. Hän oli Ševtšenkon tieteellisen seuran täysjäsen vuodesta 1947 ja yhdysvaltalaisen Ukrainian Academy of Arts and Sciences (UVAN) täysjäsen vuodesta 1948.[1]
Mijakovskyi opiskeli Kiovan yliopistossa 1906–1907 ja Pietarin yliopistossa (1907–1911, 1912–1913). Valmistuttuaan hän työskenteli opettajana pietarilaisissa kouluissa ja teki tutkimusta valtionarkistossa. Vallankumouksen jälkeen hän kokosi keisarin sensuurihallinnon arkistoista Ukrainaa käsittelevää aineistoa ja julkaisi ne kiovalaisessa aikakauskirjassa Naše mynule. Mijakovskyi muutti joulukuussa 1917 Kiovaan ja toimi siellä pääluetteloijana opetusministeriön arkisto- ja kirjasto-osastolla ja vuodesta 1920 Kiovan vanhojen asiakirjojen keskusarkiston ja arkistohallinnon johtajana. Hän kirjoitti 1920-luvulla artikkeleita useisiin aikakauslehtiin.[1]
Mijakovskyi pidätettiin 1929 ja tuomittiin Ukrainan vapautusliiton (SVU) näytösoikeudenkäynnissä viideksi vuodeksi työleirille Karjalaan, jossa hän toimi tilastoijana. Vapauduttuaan hän toimi 1934–1941 lääketieteellisissä tutkimuslaitoksissa Kiovassa. Saksan miehittäessä Ukrainaa toisen maailmansodan aikana hän yritti uudistaa Kiovan vanhojen asiakirjojen keskusarkistoa. Sodan jälkeen hän oli vuodesta 1945 pakolaisena leirillä Saksassa ja oli perustamassa Ukrainian Academy of Arts and Sciences -järjestöä (UVAN) ja MURia ja oli vuosina 1948–1950 Ukrainalaisen vapaan yliopiston professorina Münchenissä. Hän muutti 1950 New Yorkiin, jossa hän jatkoi UVANin pääsihteerinä ja perustamansa UVANin arkiston ja museon hoitajana.[1]
Mijakovskyi tutki 1800-luvulla vaikuttaneiden ukrainalaisten kulttuuriliikkeiden historiaa ja 1800-luvun ukrainalaista ja venäläistä kirjallisuutta, etenkin Taras Ševtšenkoa.[1]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Muut | |
|---|
