Anders Fredrik Granstedt (24. tammikuuta1800Hankoniemi – 26. marraskuuta1849Helsinki[1]) oli suomalainen arkkitehti ja Helsingin ensimmäinen kaupunginarkkitehti.[2] Hänen isänsä Pehr Granstedt oli Suomeen muuttanut ruotsalaissyntyinen linnoitusupseeri, joka toimi myöhemmin myös siviiliarkkitehtina. Hänen äitinsä oli Johanna Fredrika Du Bois.
Granstedilla ei ollut muodollista arkkitehdin koulutusta, mutta hänen isänsä järjesti Tukholmassa koulua käyneen poikansa Carl Ludvig Engelin oppilaaksi vuonna 1816, kun tämä nimitettiin Helsingin uudelleenrakentamiskomitean arkkitehdiksi. Vuonna 1822 Granstedt nimitettiin Yleisten rakennusten intendentinkonttoriin toiseksi konduktööriksi. Granstedtista ei koskaan tullut intendentinkonttorin päällikköä, mutta hänet nimitettiin erivapaudella konttorin ensimmäisen konduktöörin virkaan 1845. Hän osallistui muun muassa Helsingin yliopiston, Nikolainkirkon sekä Lapinlahden sairaalan rakennuslautakuntiin.[2]
A. F. Granstedt kuoli vuonna 1849. Hänen puolisonsa vuodesta 1827 oli Wilhelmina Theodora Plantin (k. 1850). Myös heidän pojastaan Theodorista tuli arkkitehti[1], tytär Hilda Granstedtista sen sijaan taidemaalari ja piirustuksenopettaja.
Sinisalo, Jarkko: Granstedt, Anders Fredrik (1800–1849).Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.2.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.