Caesar Titus Aelius Hadrianus Antoninus Augustus Pius (synt. Titus Aurelius Fulvus Boionius Arrius Antoninus, yleisesti Antoninus Pius) (19. syyskuuta86 – 7. maaliskuuta161)[1] oli Roomankeisari, joka hallitsi 10. heinäkuuta138 – 7. maaliskuuta161. Antoninus sai lisänimensä Pius (”velvollisuudentuntoinen”) noustuaan valtaan vuonna 138. Hän kuului Nerva–Antoninusten hallitsijasukuun ja oli suosittu ja kunnioitettu keisari, joka tunnettiin lempeydestään ja oikeamielisyydestään.[2]
Piuuksen valtakauttaan on usein sanottu Rooman valtakunnan kultakaudeksi, jolloin talous kukoisti, poliittinen tilanne oli vakaa ja armeija oli vahva. Hän hallitsi pitempään kuin yksikään Rooman keisari Augustuksen jälkeen, ja hänen kautensa tunnetaan erityisen rauhallisena, joskaan ei sodattomana.[2] Antoninus adoptoi Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen vallanperijöikseen. Hän kuoli vuonna 161.[3]
Titus Aurelius Fulvus Boionius Arrius Antoninus syntyi 19. syyskuuta 86 Rooman kaakkoispuolella Lanuviumissa. Hänen isänsä oli Titus Aurelius Fulvus ja äiti Arria Fadilla. Suku oli vanha ja rikas, ja se oli muuttanut aikoinaan etelägallialaisestaNemausuksen kaupungista Italiaan.[1] Hänen isän puoleinen isoisänsä, myös nimeltään Titus Aurelius Fulvus, oli toiminut kaksi kertaa konsulina, ensin 70-luvulla ja myöhemmin vuonna 85. Hänet oli nimitetty Rooman kaupunginprefektin (lat.praefectus urbi) virkaan. Isä Aurelius oli myös konsulina vuonna 89.[4][5] Antoninuksen äidin puoleinen isoisä Arrius Antoninus oli myös kotoisin Etelä-Galliasta ja toiminut elämänsä aikana kaksi kertaa konsulina. Juuri häneltä tuleva keisari sai nimen Antoninus.[6]
Antoninuksen elämästä ennen keisariutta ei tiedetä paljoa. Antoninus oli vielä nuori, kun hänen isänsä kuoli, ja hänen kasvatuksestaan huolehtivat hänen molemmat isoisänsä.[4] Hän vietti nuoruusvuotensa Loriumissa, ja sotilasuran sijasta hänen tavoitteenaan oli senaattorin ura. Isoisien kuoltua Antoninus peri heidän suuren omaisuutensa, jolloin hänestä tuli yksi Rooman rikkaimmista miehistä.[7] Vuonna 110 Antoninus meni naimisiin Annia Galeria Faustinan kanssa, joka oli vaikutusvaltaisen ja rikkaan Marcus Annius Veruksen tytär.[1]
Antoninus sai Faustinan kanssa neljä lasta, joista kuitenkin vain tytär Faustina nuorempi ehti elää aikuiseksi asti.[1]
Marcus Aurelius Fulvus Antoninus (kuoli ennen vuotta 138)[8]
Marcus Galerius Aurelius Antoninus (kuoli ennen vuotta 138)[8]
Aurelia Fadilla, meni naimisiin vuoden 145 konsulin Aelius Lamia Silvanuksen kanssa. Kuoli vuonna 135.[8]
Annia Galeria Faustina (Faustina nuorempi, noin 130–176), meni naimisiin Marcus Aureliuksen kanssa vuonna 145.[8]
Ura Trajanuksen ja Hadrianuksen aikana
Naimisiinmenon jälkeen Antoninuksen ura sai nopean sysäyksen eteenpäin. Hänet valittiin ensin kvestoriksi vuonna 112 ja sitten preettoriksi vuoden 117 tienoilla. Vuonna 120 hän pääsi jo konsuliksi. Myöhemmin keisari Hadrianus nimitti hänet Italian maakuntahallinnon virkamieheksi. Vuosina 130–135 Antoninus toimi Asian provinssin maaherrana ja tämän jälkeen keisarin neuvonantajana.[9][1]
Tammikuussa 138 Hadrianuksen adoptoima ja caesariksi nimittämä perijä Lucius Aelius Caesar yllättäen kuoli. Tämän jälkeen Hadrianus suunnitteli Marcus Aureliuksesta valtansa perijää, mutta koska tämä oli vielä tällöin liian nuori, Hadrianus esitti adoptoivansa Antoninuksen ja nimittävänsä tämän perijäkseen. Ehkä suurin tähän adoptioon vaikuttanut seikka oli Antoninuksen vaimon sukulaisuus Marcus Aureliukselle. Antoninus sai myös jakaa prokonsulin ja tribuuninoikeudet Hadrianuksen kanssa. Ehtona oli, että Antoninus puolestaan adoptoisi ja nimittäisi seuraajikseen Faustinan veljenpojan Marcus Annius Veruksen ja Lucius Aeliuksen pojan Lucius Ceionius Commoduksen eli tulevat keisarit Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen.[1][9] Antoninuksesta tuli nyt Imperator Titus Aelius Caesar Antoninus. Nimen Aelius hän sai Hadrianukselta.[6]
Antoninus suostui ehtoihin, ja 25. helmikuuta Hadrianus adoptoi hänet virallisesti ja nimitti hänet perijäkseen.[1] Hadrianus oli luultavasti laskenut Antoninuksen elävän vielä 10 vuotta, jolloin hänen perijänsä pääsisivät sopivassa iässä valtaan.[7] Armeijan tuen saamiseksi lyötiin kolikoita, joissa juhlistettiin nimitystä ja armeijan yksimielisyyttä.[6]
Keisarina
Antonius Piusta esittävä veistos
Hadrianus kuoli 10. heinäkuuta 138, ja valta siirtyi Antoninukselle rauhanomaisesti. Hadrianus oli heikentänyt Rooman senaatin arvovaltaa ja teloituttanut sen jäseniä, joten senaatti aikoi kirota Hadrianuksen muiston (damnatio memoriae). Kiroaminen olisi mitätöinyt kaikki Hadrianuksen teot, mukaan lukien Antoninuksen adoptoinnin. Tämä taas olisi kyseenalaistanut hänen valtansa, joten Antoninus esti senaatin aikeet heti ensitöikseen.[10][6]
Alun erimielisyyksien jälkeen senaatti sai kuitenkin pian todeta Antoninuksen yhteistyöhaluiseksi hallitsijaksi, ja hänet palkittiin lisänimellä Pius (suom.velvollisuudentuntoinen). Hän pysyi hyvissä väleissä senaatin kanssa koko kautensa ajan.[2] Antiikin lähteet eivät kuitenkaan ole aivan yksimielisiä siitä, mistä kunnianimi Antoninukselle annettiin.[11]Historia Augusta antaa viisi vaihtoehtoa:[12]
Antoninus auttoi vanhaa Hadrianusta käymään senaatin puheilla
Hän säästi kaikki henkilöt, jotka Hadrianus oli tuominnut kuolemaan
Hän kunnioitti kuollutta Hadrianusta lukuisilla kunnianosoituksilla
Hän esti Hadrianusta tekemästä itsemurhaa
Hän oli luonteeltaan hyväntahtoinen ja armelias
Yleisesti hyväksytyn teorian mukaan todennäköisin syy on kolmas vaihtoehto. On kuitenkin myös mahdollista, että nimi Pius oli kuulunut Antoninuksen sukuun jo kauan.[11]
Senaatti yritti myös tarjota Antoninukselle arvonimeä pater patriae (suom.isänmaan isä), josta hän ensin kieltäytyi mutta hyväksyi sen sitten. Antoninus kuitenkin torjui senaatin ehdotuksen nimetä syyskuu ja lokakuu hänen ja hänen vaimonsa Faustinan mukaan.[13]
Faustina kuoli vuonna 141, ja Antoninus suri häntä kovasti. Hän kunnioitti edesmennyttä vaimoaan ennennäkemättömällä tavalla: hän rakennutti Forum RomanumilleFaustinan temppelin, lyötti hänen kunniakseen useita kolikoita ja perusti Faustinan ja Artemiin kultin Sardekseen.[14] Lisäksi Antoninus perusti Faustinan nimellä elatusrahaston, jonka varat käytettiin orpotyttöjen auttamiseen. Myös senaatti kunnioitti Faustinaa julistamalla hänet jumalaksi.[15]
Hallinto
Antoninus Piuksen lyöttämä sestertius noin vuodelta 140–144. Arvopuolella keisarin muotokuva ja tunnuspuolella Italian henkilöitymä.Antoninus Piuksen muistoksi lyöty pronssinensestertius, jossa edesmenneen keisarin kuva ja teksti ”Divus Antoninus” (suom.jumalaksi korotettu Antoninus).
Antoninus oli taloudenhoidossa pääasiassa konservatiivinen ja säästeliäs. Uusien rakennusten rakentamisen sijaan hän käytti varoja muun muassa teiden, akveduktien ja satamien korjaamiseen ja kunnostamiseen. Hän myös perusti omia rahastoja, joilla hän saattoi auttaa köyhiä ja onnettomuuksien uhreja. Kerrotaan, että Antoninus käytti rahaa runsaasti vain Rooman 900-vuotisjuhlien aikana vuonna 148.[15] Kuitenkin hän osasi ilmeisesti olla myös erittäin avokätinen, kun tarve niin vaati, ja jakoi rahaa kansalle pitääkseen suosionsa korkealla. Ensimmäinen lahjoitus oli vain 75 denaaria henkeä kohden, mutta myöhemmin hän nosti summaa 100 denaariin. Vuonna 354 kirjoittaneen tuntemattoman kronikoitsijan mukaan Antoninus jakoi kerran jokaiselle kansalaiselle 800 denaaria, mikä oli ennennäkemätöntä ja mistä häntä myös arvosteltiin kovasti.[14]
Toisin kuin edeltäjänsä Trajanus ja Hadrianus, Antoninus ei matkustellut Rooman provinsseissa. Koko valtakautensa aikana hän ei juuri edes poistunut Roomasta. Antoninus luotti siihen, että hän pystyi Roomasta käsin valvomaan asioiden kehitystä eri puolilla laajaa valtakuntaa.[13][7] Antoninus teki Italiasta taas keisarikunnan keskuksen, ja monien hänen aikansa rakennus- ja korjaushankkeiden kohteet olivatkin juuri Italiassa. Kolikoissa juhlistettiin Italian menneisyyttä ja Rooman myyttisiä perustajia.[16]
Italia-keskeisyydestä huolimatta toisissa kolikoissa juhlistettiin myös Rooman provinsseja. Vuoden 138 jälkeen Aventinukselle rakennettiin Jupiter Dolichenukselle (suom.Dolichen Juppiter) eli Baalille pyhitetty temppeli. Roomaan ja eri puolille valtakuntaa pystytettiin lukuisia muitakin itämaisten jumalien temppeleitä. Kolikoissa kerrottiin myös ”universaalista rauhasta”, joka oli koko valtakunnan yllä.[16]
Vuonna 145 Antoninus oli konsulina yhdessä Marcus Aureliuksen kanssa. Saman vuoden keväällä Marcus meni naimisiin Antoninuksen tyttären Faustina nuoremman kanssa. Parin ensimmäinen lapsi, tytär Domitia Faustina syntyi 30. marraskuuta 147. Antoninus juhlisti tapahtumaa myöntämällä Marcukselle tribuuninoikeudet ja imperium-vallan. Faustina sai arvonimen Augusta.[17]
Vuonna 148 Roomassa juhlittiin kaupungin perustamisen 900-vuotisjuhlapäivää ja Antoninuksen virkaanastumisen 10-vuotispäivää eli Decennalia. Colosseumilla pidettiin loisteliaita kisoja, ja areenalle tuotiin tapettavaksi monia eksoottisia eläimiä.[13] Juhlan maksamiseksi Antoninus joutui kuitenkin alentamaan hopeakolikoiden arvoa viisi prosenttia.[17]
Kolikoissa juhlistettiin Rooman varhaisia juuria, kuten troijalaisia, latinalaisia, sabiineja ja monia jumalia, jotka olivat suojelleet kaupunkia. Useissa kolikoissa muisteltiin myös muita Rooman historiaan liittyviä merkittäviä henkilöitä, kuten Aineiasta, Romulusta ja Augustusta.[13] Roomalaiset yhdistivät Antoninuksen Rooman toiseen kuninkaaseen Numa Pompiliukseen, Rooman perustajaan Romulukseen ja Augustuksen suojelusjumala Apolloon.[16]
Antoninus oli edeltäjänsä Hadrianuksen tavoin kiinnostunut laeista, ja hänen lainsäädäntönsä mainitaan useaan otteeseen JustinianuksenDigestassa. Antoninuksen consiliumissa palveli useita juristeja avustamassa häntä päätöksissä. Uusia lakeja säädettiin, ja niistä tehtiin mahdollisimman hyviä, oikeudenmukaisia ja kattavia. Lait olivatkin Antoninuksen aikana aiempaa humaanimpia, mikä johtui osin kreikkalaisen filosofian, kuten stoalaisuuden vaikutuksesta.[19] Antoninus lisäsi opettajien vapauksia ja oikeuksia ja paransi orjien, vapautettujen orjien sekä aviottomien lapsien oloja. Lisäksi hän muutti perheeseen ja perintöön liittyviä lakeja, jolloin jatkossa esimerkiksi avioliitoissa otettiin myös tytärten toivomukset huomioon.[13]
Lisäksi Antoninus käski provinssien maaherroja verottamaan ihmisiä kohtuullisesti, ja määräyksen rikkomisesta seurasi yleensä rangaistus. Ilmiantajia ei myöskään enää käytetty, ja provinssit kukoistivatkin Antoninus Piuksen aikana.[13]
Vaikka keisarillinen propaganda juhlistikin rauhaisaa valtakuntaa, roomalaiset kävivät Antoninuksen valtakaudella monia sotia.[20] Yleisesti ottaen hänen hallintokautensa oli kuitenkin melko rauhallista aikaa, sillä Antoninus suosi kiistojen ratkaisukeinona diplomatiaa. Hän ei tosin ollut sotapäällikkö, eikä hänellä ollut minkäänlaista kokemusta sodankäynnistä, joten hän antoi legaattiensa johtaa sotia puolestaan. Armeijan komennosta vastasi pretoriaanikaartinprefektiMarcus Gavius Maximus, joka oli virassaan lähestulkoon koko Antoninuksen valtakauden ajan.[15] Armeija oli yhä merkittävässä roolissa, ja sen tehtävä oli aina valtakunnan laajentaminen. Antoninus nosti legioonalaisten palkkaa, mutta rajoitti laivaston merimiesten ja auxilia-joukkojen oikeuksia. Tästä lähtien sotilaiden lapset eivät saaneet Rooman kansalaisuutta heti synnyttyään, vaan heidän täytyi liittyä legiooniin kansalaisuuden saamiseksi. Tällä kannustettiin miehiä liittymään legiooniin.[16]
Etelä-Skotlannin valtaus ja Antoninuksen valli
Antoninuksen ja Hadrianuksen vallit.
Vuonna 139 Antoninus nimitti Britannian provinssin maaherraksi Quintus Lollius Urbicuksen, joka hyökkäsi Etelä-Skotlantiin ja työnsi Rooman rajaa pohjoisemmaksi. Sotaretken tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta kyseessä saattoi olla Antoninuksen tarve saada kunniaa valloituksilla. Hadrianuksen valli hylättiin, ja vuosina 142–143 rakennettiin uusi, 58 kilometrin pituinen rajavalli Skotlannin poikki Hadrianuksen vallista pohjoiseen Forthin ja Clyden vuonojen välille. Voittojen kunniaksi Antoninus otti vuoden 142 lopussa tai 143 alussa arvonimen Imperator II, ainoan sotilasarvonimen, jonka hän otti koko 23-vuotisen kautensa aikana.[21] Vangiksi saadut britannialaiset lähetettiin Ylä-Germanian provinssiin ja asutettiin Neckar-joen länsi- tai itäpuolelle. Siellä heistä muodostettiin sotilasyksiköitä, jotka asetettiin puolustamaan Rooman rajaa.[22]
Tämä Antoninuksen valliksi kutsuttu rajavalli ei kuitenkaan pystynyt pitkään torjumaan pohjoisesta tulevia hyökkäyksiä, sillä puusta ja turpeesta rakennettuna se oli huomattavasti kevytrakenteisempi kuin kivestä tehty Hadrianuksen valli. 150-luvulla valloitetulla alueella oli jatkuvia levottomuuksia, mistä kertovat Tynestä löytynyt piirtokirjoitus[23] ja vuosina 154–155 lyödyt kolikot, jotka juhlistavat Britannian alistumista. Noin vuonna 154 osa roomalaisista joukoista jouduttiin vetämään vallilta pois, jolloin hyökkäävät heimot vaurioittivat sitä pahoin. Roomalaiset palasivat takaisin neljän vuoden kuluttua vuoden 158 paikkeilla, mutta Antoninuksen valli hylättiin lopullisesti Marcus Aureliuksen kauden alussa. Joitakin linnoituksia säilyi miehitettyinä vielä 170-luvulle saakka.[24]
Noin vuoden 155 jälkeen Ylä-Germanian ja Raetian välistä rajalinjaa (Limes Germanicus) työnnettiin noin 30 kilometriä itään sen pohjoisosassa. Entinen raja oli kulkenut WörthistäMain-joen varrelta etelään Vicus Alisinensiumiin (Wimpfen) Neckar-joelle, mutta nyt se kulki Miltenberg-Ostista (Bürgstadt) Welzheimin ohi Raetiaan. Puolustusta vahvistamaan rakennettiin uusia linnoituksia, kuten puisia ja kivisiä torneja.[25]
Rajalinjan työntäminen eteenpäin oli merkittävää, mutta siihen ei ilmeisesti kuitenkaan liittynyt minkäänlaista sotaretkeä. Ei ole todisteita siitä, että Antoninus olisi ottanut minkäänlaista arvonimeä tämän voiton kunniaksi. Erään teorian mukaan syy rajalinjan siirtämiseen ei ollut sotilaallinen, vaan taloudellinen, sillä uusi alue oli hyvää maanviljelysmaata.[25]
Myös Raetian limestä työnnettiin eteenpäin. Aquileiassa (Heidenheim) eräs sotilasyksikkö jätti noin vuonna 152–155 vanhan leirinsä ja asettui uuteen vastarakennettuun linnoitukseen nykyisen Aalenin alueella. Tämä oli viimeinen kerta, kun Raetian limestä siirrettiin.[25]
Valloitetuille alueille asutettiin germaanisiirtolaisia ja alue demilitarisoitiin. Uusia kyliä ja kaupunkeja perustettiin ja teitä rakennettiin, ja niiden hallinto annettiin siviilihenkilölle. Heimojen hyökkäysten estämisessä uusi rajalinja ei kuitenkaan ollut yhtä vahva kuin vanha.[25]
Tonavan pohjoispuolella Raetiasta itään asuva germaaniheimo kvadit sai uuden kuninkaan, jonka Antoninus hyväksyi. Tapahtumasta ilmoitettiin lukuisissa roomalaisissa kolikoissa, jotka lyötiin noin vuosina 140–144 ja joissa oli teksti 'REX QVADIS DATVS'.[25]
Uudistukset Daakiassa
Daakiassa syntyi Antoninuksen kaudella tuntemattomasta syystä levottomuuksia ja kapinoita, ja roomalaiset joutuivat lähettämään provinssiin muualta valtakunnasta vahvistuksia.[26] Noin vuosina 158–159 koko provinssin hallinto organisoitiin uudelleen. Sen pohjoisosa Dacia Superior jaettiin kahteen osaan (Dacia Apulensis ja Dacia Porolissensis). Jälkimmäisen pääkaupunki Porolissum rakennettiin uudelleen kivestä ja ympäröitiin jykevällä muurilla. Eteläinen Dacia Inferior nimettiin uudelleen Dacia Malvensikseksi, jota hallitsi senaattori, kun taas Apulensiksen ja Porolissensiksen komentoon Antoninus nimitti ritarisäätyisen (eques), jolla oli prokuraattorin oikeudet.[25]
Sota maureja vastaan ja levottomuudet Hispaniassa
Rooman valtakunta Antoninus Piuksen aikana.
Vuosina 144–152 maurit hyökkäsivät Pohjois-Afrikassa sijaitsevien Mauretania Tingitanan ja Mauretania Caesariensiksen provinsseihin. Lisähuolia aiheuttivat maantierosvot. Taistelut saavuttivat huippunsa vuonna 145. Mauretaniaan tuotiin vahvistuksia eri puolilta valtakuntaa, muun muassa Pannoniasta, ja tavallisen prokuraattorin sijasta Antoninus nimitti provinssin johtoon senaattorin.[17] Uusia puolustusjärjestelmiä ja valleja rakennettiin ja vanhoja kunnostettiin. Numidiaan roomalaiset rakensivat uuden tienLambaesiksen läheltä Aurèsvuorille, joilla oli maantierosvojen leirejä. Mauretaniassa Colonia Aelia Augustaa linnoitettiin, ja kaupunki toimi tärkeänä tukikohtana maureja vastaan.[20] Sodan laajuus ja ajoitus on kuitenkin epävarmaa, sillä antiikin ajan lähteitä on säilynyt vähän.[27]
Syyskuussa 145 eräs Cornelius Priscianus tuomittiin syylliseksi Hispaniassa puhjenneisiin levottomuuksiin. Historia Augustan mukaan hän teki myöhemmin itsemurhan sen jälkeen, kun häntä syytettiin vallankaappausyrityksestä. Historia Augusta jatkaa, että Antoninus kielsi asian tutkimisen. Lisäksi se kertoo vuoden 127 konsulista Titus Atilius Rufus Titianuksesta, joka tuomittiin samasta syystä. On mahdollista, että nämä miehet sekaantuivat salajuoneen, jonka tarkoituksena oli syöstä Antoninus vallasta. Priscianus saattoi yrittää saada Hispanian läpi kulkevia joukkoja puolelleen.[17]
Antoninuksen kaudella oli myös Kreikassa jonkinlainen kapina, joka kukistettiin mutta josta ei tiedetä juuri mitään. Pakkoverojen ja pakkotyömääräysten vuoksi ihmisten pakenivat Egyptissä kodeistaan. Lopulta levottomuudet huipentuivat vuonna 153 aseelliseen kapinaan, jossa provinssin maaherra sai surmansa.[28] Armeija kuitenkin kukisti kapinan.[25]
Myös Juudeassa esiintyi mahdollisesti kapinointia. Antoninus muutti juutalaistenympärileikkauskieltoa, mutta ei kuitenkaan kumonnut sitä kokonaan. Hän salli heidän ympärileikata lapsensa, mutta käännytystyö juutalaisuuteen kiellettiin. Lisäksi hän kielsi juutalaisia edelleen menemästä Jerusalemiin, jonka ympärille rakennettiin muuri, vartiotorneja ja -pisteitä. Kaikki tämä aiheutti juutalaisten keskuudessa levottomuutta, joka luultavasti huipentui kapinaksi.[25]
Itäraja: Armenia ja Parthia
Historia Augustan mukaan Rooman itärajalla Antoninus nuhteli Osroenen kuningas Abgarusta, koska tämä oli käyttäytynyt aggressiivisesti parthialaisia kohtaan. Michael Grantin mukaan tämä kuningas oli Abgarus VIII mutta on esitetty, että hän oli Abgarus VII, joka kuoli tai joutui pakenemaan EdessastaTrajanuksen Parthian sodan aikana. Mutta luultavammin kyseessä on Ma'nu VIII, joka hallitsi vuosina 139–163 ja 165–177.[29] Tämä ei tosin ole varmaa. Aivan valtakautensa alussa Antoninus nimitti uuden kuninkaan Armeniaan, ja vuonna 140 Iberian kuningas Parsman III tuli vierailulle Roomaan.[26] Myöhemmin Antoninus lähetti Parthian kuninkaalle Vologases III:lle varoituskirjeen, kun tämä oli suunnitellut hyökkäystä Armeniaan. Kirje sai Vologaseksen perumaan suunnitelmansa.[30]
Aivan kautensa lopulla Antoninus saattoi suunnitella jonkinlaista hyökkäystä Parthiaa vastaan. Historia Augustan[31] ja Saepinumista löytyneen piirtokirjoituksen[32] mukaan hän lähetti legaatti Lucius Neratius Proculuksen viemään vahvistuksia Syyriaan ja valmistelemaan ”Parthian sotaa”.[26] Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ennen kuin Marcus Aurelius ja Lucius Verus nousivat valtaan, jolloin sota lopulta puhkesi.[30]
Kuolema
Antoninus sairastui keväällä 161 ja kuoli muutaman päivän päästä 7. maaliskuuta 161 Loriumissa. Hänen kuolemansa kerrotaan olleen nopea ja rauhallinen. Rooman senaatti julisti yksimielisesti Antoninuksen jumalaksi, ja hänen seuraajikseen nousivat hänen adoptiopoikansa Marcus Aurelius ja Lucius Verus.[33][34]
Antoninus omaksui edeltäjänsä Hadrianuksen tavan pitää partaa. Hänen kerrottiin olleen pitkä ja komea sekä fyysisesti vahva. Hän edusti monia roomalaisia hyveitä (virtus): hän oli lempeä, mutta tarpeen tullen myös jyrkkäluonteinen. Hän osasi myös hillitä itsensä ja oli elintavoissaan vaatimaton. Vanhana hän alkoi pitää puulastoista ja siteistä tehtyä korsettia, jotta pystyi kävelemään suorassa.[15][7]
Perintö
Antoninus jätti perijöilleen Marcus Aureliukselle ja Lucius Verukselle vakaan ja rikkaan valtakunnan. Hänen kuollessaan valtion kassassa oli noin 675 miljoonaa denaaria. Antoninuksen konservatiivinen ja säästeliäs hallinto antoi valtakunnalle aikaa toipua Trajanuksen ja Hadrianuksen politiikan aiheuttamista taloudellisista ongelmista.[2] Marcus ja Lucius rakennuttivat Antoninuksen muistoksi Campus Martiukselle punaisesta graniitista valmistetun Antoninus Piuksen pylvään. Itse pylväs on tuhoutunut, mutta sen jalusta on säilynyt ja esillä Vatikaanin museossa. Marcus Aurelius kunnioitti suuresti Antoninusta ja toivoi, että hänellä olisi kuollessaan yhtä puhdas omatunto kuin Antoninuksella oli kuollessaan.[35][13]
Myös myöhemmät Rooman keisarit arvostivat Antoninusta. Historia Augustan mukaan Gordianus I kirjoitti vuonna 238 eepoksen[36] hänen kunniakseen, ja myöhemmin Julianus Apostata (361–363) ylisti hänen julkista elämäänsä.[37] Roomalaiset juhlivat Antoninuksen valtaannousupäivää, heinäkuun 10:ttä, aina 300-luvulle saakka.[30] Antoninus oli roomalaisille monessa suhteessa mallikeisari, joka ansaitsi alamaistensa ja jälkipolvien kunnioituksen ja jonka aikana Rooman valtakunta oli rauhallisempi ja vakaampi kuin aikaisemmin.[13] Hänen valtakauttaan on usein sanottu Rooman valtakunnan kultakaudeksi, jolloin talous kukoisti, poliittinen tilanne oli vakaa ja armeija vahva.[38]
Jotkut historioitsijat ovat kuitenkin arvostelleet Antoninusta liiallisesta passiivisuudesta. Hän ei ehkä kiinnittänyt riittävästi huomiota armeijan taistelukyvyn ylläpitämiseen, mikä kostautui hänen seuraajilleen.[40]
Antoninuksen elämästä ja kaudesta on hänen edeltäjiensä Trajanuksen ja Hadrianuksen tapaan säilynyt erittäin vähän kirjallisia lähteitä. Päälähde hänen elämästään on Historia Augustan Antoninuksen elämäkerta,[41] jonka tekijäksi mainitaan Julius Capitolinus. Teos on kuitenkin osoittautunut jokseenkin epäluotettavaksi, ja sen uskotaan olevan peräisin 300-luvulta. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet Historia Augustan alkupuoliskon (Hadrianuksesta Elagabalukseen) olevan pääosiltaan luotettava. Antoninus Piuksen elämäkerta Historia Augustassa seuraa Suetoniuksen keisarielämäkertojen mallia. Ensin kerrotaan keisarin esivanhemmista ja hänen elämästään ennen keisariutta. Sitten seuraa selostus keisarin hallituskaudesta, hänen sisäisistä ominaisuuksistaan, kuolemasta, ulkoisista ominaisuuksista ja lopuksi kuoleman jälkeisistä kunnianosoituksista.[42]
↑Roman Inscriptions of Britain: RIB 1322 Noin vuodelta 155–159. (Kappale: "The Military Units".) Imperator Antonino Augusti Pio Pater Patriae Vexilatio Legionis Secundae Augusta et Legionis Sextae Victrix et Legionis Vicesimae Valeria Victrix Contributi ex Germania duobus sub Iulio Vero Legatus Augusti pro praetore. (Suom. "Kahdesta Germanian provinsseista lähetetyt vahvistukset Legio II Augustalle, Legio VI Victrixille ja Legio XX Valeria Victrixille [tekivät tämän piirtokirjoituksen] propreettorin oikeuksien omaavan keisarillisen legaatin, Julius Veruksen käskystä Ylipäällikkö Antoninus Augustus Piukselle, isänmaan isälle.") (englanniksi)
Further information: List of basketball clubs in Greece by major honours won Further information: Greek basketball clubs in European competitions Basketball in GreeceCountryGreeceGoverning bodyHellenic Basketball FederationHEBANational team(s)GreeceFirst played1910Clubs10(Men)National competitions Greek CupGreek Women's CupClub competitions Greek Basket LeagueGreek Super CupGreek A2 Basket LeagueGreek B Basket LeagueGreek C Basket LeagueGreek Women's Basket LeagueGreek Women's A2 LeagueIntern...
Biografi ini tidak memiliki sumber tepercaya sehingga isinya tidak dapat dipastikan. Bantu memperbaiki artikel ini dengan menambahkan sumber tepercaya. Materi kontroversial atau trivial yang sumbernya tidak memadai atau tidak bisa dipercaya harus segera dihapus.Cari sumber: Ronald Fristianto – berita · surat kabar · buku · cendekiawan · JSTOR (Pelajari cara dan kapan saatnya untuk menghapus pesan templat ini) Ronald FristiantoLahirFerdinald Ronald Fris...
Dinara Yuldasheva Información personalNombre de nacimiento Dinara Alidzhanovna YuldashevaNacimiento 1952 de enero del 11Taskent, UzbekistánNacionalidad Soviética y uzbekaEducaciónEducada en Uzbekistan State Institute of Arts and CultureTashkent Pedagogical University Información profesionalOcupación Dramaturgo y directorEmpleador Republican Puppet Theater of Uzbekistan [editar datos en Wikidata]Dinara Yuldasheva (en uzbeko: Dinara Yoʻldosheva/Динара Йўлдошева; ...
Bellême Gemeente in Frankrijk Situering Regio Normandië Departement Orne (61) Arrondissement Mortagne-au-Perche Kanton Ceton Coördinaten 48° 22′ NB, 0° 34′ OL Algemeen Oppervlakte 1,71 km² Inwoners (1 januari 2020) 1.455[1] (851 inw./km²) Hoogte 162 - 230 m Overig Postcode 61130 INSEE-code 61038 Foto's Portaal Frankrijk Bellême is een gemeente in het Franse departement Orne (regio Normandië) en telt 1774 inwoners (1999). De plaats maakt deel uit van h...
لمعانٍ أخرى، طالع برج الساعة (توضيح). برج الساعة (مستشفى الأطفال)Etfal Hastanesi Saat Kulesiالتسميةأسماء بديلة برج الساعة لمستشفى الأطفالمعلومات عامةنوع المبنى برج ساعةالمكان إسطنبول، تركياالعنوان مستشفى الحميدية للأطفالالمنطقة الإدارية إسطنبول البلد تركيا الأبعادالارت�...
село Бессарабка Країна Україна Область Миколаївська область Район Миколаївський район Громада Коблівська сільська громада Основні дані Засноване 1908 Населення 184 Площа 1,228 км² Густота населення 149,84 осіб/км² Поштовий індекс 57451 Телефонний код +380 5153 Географічні да
1921 film by Fred Niblo The Three MusketeersLéon Bary, Eugene Pallette,Douglas Fairbanks and George SiegmannDirected byFred NibloWritten byEdward Knoblock (adaptation)Douglas FairbanksLotta Woods (screenplay)Based onThe Three Musketeers1844 novelby Alexandre DumasProduced byDouglas FairbanksStarringDouglas FairbanksLeon BaryGeorge SiegmannEugene PalletteBoyd IrwinMarguerite De La MotteCinematographyArthur EdesonEdited byNellie MasonMusic byLouis F. GottschalkDistributed byUnited ArtistsRelea...
Unimed is a Brazilian medical work cooperative and health insurance operator. It is considered the largest of its kind in the world, with more than 105,000 affiliated physicians, 386 branches and more than 15 million beneficiaries. Its name is a composite of união and médicos (Portuguese for union and physicians).[1] Created as an alternative against capital-based health plans, the cooperative was founded in 1967 in the city of Santos,[2] state of São Paulo, by Dr. Luiz Cam...
Pour les articles homonymes, voir Bandung (homonymie). Ne doit pas être confondu avec Kabupaten de Badung. Kabupaten de Bandung Administration Pays Indonésie Province Java occidental Chef-lieu Soreang Date de création 20 avril 1641 Démographie Population 6 492 753 hab. (2009) Langue(s) soundanais Groupes ethniques Soundanais Géographie Coordonnées 7° 01′ 00″ sud, 107° 31′ 00″ est modifier Le kabupaten de Bandung, en indonésie...
M. Busyro MuqoddasM. Busyro Muqoddas sewaktu menjadi Pimpinan KPKKetua Komisi Pemberantasan Korupsi ke-3Masa jabatan20 Desember 2010 – 17 Desember 2011PresidenSusilo Bambang YudhoyonoWakil PresidenBoedionoWakilBibit Samad RiantoChandra M. HamzahMochammad JasinHaryono UmarPendahuluTumpak H. Panggabean (Plt.)PenggantiAbraham SamadKetua Komisi Yudisial Indonesia 1Masa jabatan2 Agustus 2005 – 1 Desember 2010PendahuluTidak ada; jabatan baruPenggantiEman Suparman Infor...
Grafiek van de Sellmeiervergelijking als een functie (rood), met aanduiding van een aantal metingen (blauw kruisjes) voor boriumsilicaat-kroonglas. De Sellmeiervergelijking legt een empirisch verband tussen de brekingsindex n van een transparant materiaal en de gebruikte golflengte λ. De vergelijking wordt gehanteerd om de dispersie van licht in een bepaald medium te bepalen. Ze werd in 1871 voorgesteld door W. Sellmeier, gebaseerd op het werk van Augustin Louis Cauchy aan wat nu de Cauchyve...
علوم بيئيةصنف فرعي من علوم الأرض يمتهنه عالم بيئة الموضوع الحفاظ على البيئة تعديل - تعديل مصدري - تعديل ويكي بيانات العلوم البيئية هو مجال أكاديمي متعدد التخصصات يدمج العلوم الفيزيائية والبيولوجية وعلم المعلومات (بما في ذلك علم البيئة والبيولوجيا والفيزياء والكيمياء وعلم...
Cathedral of Christ the King Kristaus Karaliaus katedraReligionAffiliationRoman CatholicEcclesiastical or organizational statusCathedralYear consecrated1933StatusActiveLocationLocationPanevėžys, LithuaniaGeographic coordinates55°43′22″N 24°21′32″E / 55.72278°N 24.35889°E / 55.72278; 24.35889ArchitectureArchitect(s)Rytis SteikūnasStyleEclecticismGroundbreaking1908SpecificationsDirection of façadeEastLength55 metres (180 ft)Width27 metres (89...
Sandrivier CommandoCountry South AfricaAllegiance Republic of South Africa Republic of South Africa Branch South African Army South African Army TypeInfantryRoleLight InfantrySizeOne BattalionPart ofSouth African Infantry CorpsArmy Territorial Reserve, Group 34Garrison/HQHenneman farming district, Northern Orange Free StateMotto(s)ducit amor patriae (Love leads country)Military unit Sandrivier Commando was a light infantry regiment of the South African Army. ...
Election for the 2nd Parliament of Australia 1903 Australian federal election ← 1901 16 December 1903 (1903-12-16) 1906 → ← outgoing memberselected members →All 75 seats in the House of Representatives38 seats were needed for a majority in the House19 (of the 36) seats in the SenateRegistered1,893,586 93.62%Turnout739,402 (39.05%)[a](12.34 pp) First party Second party Leader Alfred Deakin George Reid Party Protec...
2002 American horror film For the 2014 horror film also known as Death Factory, see The Butchers (film). For the extermination camps during the Holocaust known as death factories, see Extermination camp. Death FactoryVHS cassette coverDirected byBrad SykesWritten byBrad SykesProduced byPaul DuPreyDarrin RamageDavid S. SterlingStarringTiffany ShepisRon JeremyLisa JayKarla Zamudio Rhoda JordanJason FlowersCinematographyBenjamin Cooper (as Lee Mann)Music byJoe GaalDistributed byBrain Damage Film...
2001 concert tour by Westlife Where Dreams Come True TourTour by WestlifePromotional poster for tourAssociated albumCoast to CoastStart date9 February 2001End date9 June 2001No. of shows82Westlife concert chronology East Meets Westlife(2000) Where Dreams Come True Tour(2001) World of Our Own Tour(2002) The Where Dreams Come True Tour was the second concert tour by Irish boy band Westlife, in support of their second studio album, Coast to Coast.This is the second largest westlife tour just beh...
Pemandangan kota Smolensk pada tahun 1912 Smolensk (bahasa Rusia: Смоленск;, bahasa Belarusia: Смаленск) adalah sebuah kota di sebelah barat Rusia yang terletak di Sungai Dnieper. Koordinat geografisnya adalah 54°47′N 32°03′E / 54.79°N 32.05°E / 54.79; 32.05 dan merupakan pusat pemerintahan Oblast Smolensk. Penduduknya pada tahun 2003 berjumlah 351.100. Kota ini pernah menjadi bagian dari Lithuania sejak awal abad ke-15 hingga tahun 1514. Sebuah...
Soap opera character Gabrielle JacobsShortland Street characterPortrayed byVirginie Le BrunDuration2009–2012First appearance13 March 2009Last appearance26 April 2012ClassificationFormer; regularIntroduced bySteven Zanoski (2009, 2011)In-universe informationOccupationSurgeonSistersLana Jacobs Dr. Gabrielle Jacobs is a fictional character on the New Zealand soap opera Shortland Street and has been portrayed by Virginie Le Brun throughout two stints, the first from 2009 to ...
Questa voce sull'argomento calciatori cecoslovacchi è solo un abbozzo. Contribuisci a migliorarla secondo le convenzioni di Wikipedia. Segui i suggerimenti del progetto di riferimento. Zdeněk Zikán Nazionalità Cecoslovacchia Calcio Ruolo Attaccante Carriera Squadre di club1 1955 Motorlet Praga? (?)1956 Spartak Praga Sokolovo? (?)1956 Motorlet Praga? (?)1957-1958 Dukla Praga? (?)1958-1960 Pardubice? (?)1960-1970 Hradec Králové? (?) Nazionale 1958 ...
.jpg)
_01.jpg)
