Chili (vanha puhekielinen vastine turkinpippuri) on nimitys, jota käytetään kapsaisiinipitoisuudeltaan suurista paprikoista (Capsicum). Chilejä voidaan käyttää mausteina ja raaka-aineina eri ruoissa. Monet maustekäyttöön soveltuvat lajit ovat huonosti tunnettuja ja osa myös uhanalaisia. Kaikki tunnetut paprikat ja chilit ovat syötäviä. Kasvitieteellisesti määriteltynä chilin hedelmä on marja.
Nykykäsityksen mukaan chiliä alkoivat viljellä ensimmäisinä nykyisen Keski-Meksikon itäosien muinaiset asukkaat yli 6 000 vuotta sitten.[1] Ne ovat ympärivuotisia, ulkomuodoltaan ja kasvutavaltaan hyvin moninaisia. Paprikoiden suku jaetaan tällä hetkellä epävirallisesti kahteen päähaaraan: itäiseen, jotka ovat brasilialaisia, hyvin huonosti tunnettuja villilajeja, ja läntiseen, joita ovat kaikki niin sanotusti yleisesti tunnetut chilit.
Läntiselle haaralle tunnusomaisia piirteitä ovat muun muassa ylöspäin kasvava, useimmiten tulinen, kapsaisiinia sisältävä punainen marjahedelmä. Itäisillä lajeilla marjahedelmä on usein keltainen tai oranssi, alaspäin kasvava eikä välttämättä lainkaan tulinen. Myös kasvien ulkoinen olemus voi poiketa suuresti toisistaan. Chilin väri riippuu sen sisältämistä karotenoideista. Punaisessa chilissä värin aiheuttavat pääasiallisesti kapsantiini ja kapsorubiini. Geneettisesti paprikat ovatkin kiistanalainen suku.lähde? Sen sukulaisiin koisokasvien (Solanaceae) heimossa kuuluvat muiden muassa tomaatti (Solanum lycopersicum), peruna (Solanum tuberosum), munakoiso (Solanum melongena) ja tupakat (Nicotiana).
Chilin vaikutukset elimistöön
Chilin vaikuttavana aineena ovat kapsaisinoidit, joista tunnetuin on kapsaisiini,[2] joka vaikuttaa suoraan suun seudun kipuhermoihin. Kapsaisiinit hämäävät elimistöä luulemaan, että sitä vahingoitetaan, mutta mitään fyysistä vahinkoa ei todellisuudessa tapahdu. Nautittuna chili kuitenkin aiheuttaa kipua, joka vapauttaa elimistön omia puudutusaineita, endorfiineja. Kapsaisiini on rasvaliukoinen[2], joten poltetta voi hillitä rasvaisella maidolla tai leipätuotteilla. Vesi tai esimerkiksi mehu eivät auta, vaan ne voivat levittää kapsaisiinia laajemmalle suuhun ja aiheuttaa lisäpoltetta.
Chilien tulisuus
Chilien tulisuutta mitataan yksikössä, jota kutsutaan scovilleksi[2]. Tulisin luotettavasti mitattu chililajike on Dragon's Breath, josta on mitattu noin 2,4 miljoonaa scovillea. Entinen ennätyksenhaltija oli Trinidad Moruga Scorpion, jonka tulisuudeksi oli mitattu 1,2–2 miljoonaa scovillea. Tulisuus voi vaihdella runsaasti samasta kasvista poimittujen hedelmien välillä, joten luvut ovat vain suuntaa antavia. Kemiallisesti valmistetun kapsaisiiniuutteen scoville-lukemat nousevat jopa 16 miljoonaan yksikköön.
Kaupallisesti käytetään scoville-asteikosta poikkeavaa nollasta kymmeneen ulottuvaa asteikkoa, jossa tavallinen paprika saa arvon 0 ja entinen tulisin lajike Habanero arvon 10.[3] Habaneroa tulisemmat merkitään lisäämällä kymmenen jälkeen plusmerkki tai useampi, esimerkiksi Naga Morichille merkitään 10+++. Chilin tulisuus sijaitsee sen vaaleissa siemenkiinnikkeissä, ei siemenissä. Tulisimpia ovat yleensä pienimmät chilit.[2]
Chiliä käytetään sekä mausteena että kaasusumuttimissa. Chiliä käsitellessä on syytä välttää kasvoihin, silmiin, nenään tai sukupuolialueille koskemista. Chilien kapsaisiini aiheuttaa polttavan tunteen limakalvoilla ja herkällä iholla. Chilien käsittelyn jälkeen käsiin kannattaa hieroa esimerkiksi ruokaöljyä ja pestä ne sen jälkeen, jotta rasvaliukoinen kapsaisiini irtoaa niistä.
Chilien tulisin osa löytyy hedelmän keskellä olevasta valkoisesta seinämästä, jossa sijaitsevat kapsaisiinia erittävät rauhaset. Jos chili paloitellaan ruokaan, voi siemenet ja valkoisen osan halutessaan poistaa. Siemenissä itsessään ei ole tulisuutta, vaikkakin niiden pinnalla voi sijaita tulisuuden aiheuttavaa kapsaisiinia. Siemeniä voi syödä huoletta, sillä ne eivät aiheuta vatsakipuja, kuten tavallisen paprikan siemenet.lähde?
Intiassa käytetään Naga Morich -lajikkeesta valmistetun chilijauheen ja moottoriöljyn seosta maanviljelysalueiden aitojen käsittelyyn, sillä näin käsitellyt köysiaidat ovat osoittautuneet tehokkaaksi norsujen karkottimiksi.[12]
Toni Rantaniitty: Chilin kemiaa: Kapsaisiini ja sen johdokset. (Kandidaatintutkielma) Helsinki: Helsingin yliopisto, Kemian laitos, 3.1.2013. Arkistoitu 29.11.2014 ( pdf) (viitattu 23.1.2021).
