Edvard Helteen vanhemmat olivat Kurussa syntynyt Finlaysonin tehtaan työnjohtaja Elias Hällfors (1834–1884) ja Vehmaisista kotoisin ollut Maria Liisa Yrjöntytär (1839–1887). Hän oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Äidin kuoltua Helle varttui tätinsä Helena Waldenin ja tämän puolison Josef Kajanderin perheessä Kyttälässä. Myös molemmat kasvattivanhemmat työskentelivät Finlaysonilla. Hän kävi kansakoulun sekä käsityöläiskoulun. 1890-luvun alussa Helle asui pari vuotta sisarensa luona Turussa, kunnes 1893 palasi Tampereelle saatuaan oppipojan paikan Kangasalaksessa toimineesta E. J. Hedénin harmoonitehtaasta. Vuonna 1901 Helle muutti kihlattunsa kotipitäjään Vihtiin ja perusti puusepänverstaan Nummelaa halkoneen Albertinkadun varrelle.[3][4]
Kansanedustajana
Vuonna 1903 Helle liittyi Vihdin nuorisoseuraan ja kaksi vuotta myöhemmin Vihdin työväenyhdistykseen. Hän toimi työväenyhdistyksen kiertävänä puhujana ja osallistui sen edustajana muun muassa Oulun puoluekokoukseen. Helle oli myös suurlakon jälkeen toimintansa aloittaneen Nummelan työväenyhdistys Elon perustajajäsen ja puheenjohtaja. Maaliskuussa 1907 Helle valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissa eduskuntavaaleissa ja hän uusi paikkansa kolmissa seuraavissa vaaleissa. Helle jäi historiaan käyttäessään SDP:n ensimmäisen eduskuntapuheenvuoron, jossa hän käsitteli maaseudun tienrakennusta ja kunnossapitoa. Myöhemmin Helle joutui erimielisyyksiin puolueen kenttäväen kanssa muun muassa kannattamistaan suostuntaveroista.[3][4]
Edvard Hellen puusepänverstas 1920-luvulla. Helle oikealla.
Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Nummelan työväenyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Helle valittiin työväestön edustajana Vihdin elintarvikelautakuntaan. Sisällissodan käynnistyessä hän oli puheenjohtajana kunnantalolla pidetyssä kansalaiskokouksessa, jossa käsiteltiin muun muassa taksoituslautakunnan toimintaa. Helle valittiin myös Vihdin vallankumouskomitean jäseneksi, vaikka hän vastusti aseellista kapinaa. Tammikuun viimeisenä päivänä Nummelan punakaarti vangitsi seitsemän Helsingistä paennutta suojeluskuntalaista, jotka pyrkivät omiensa puolelle. Kuulusteltuaan heitä työväentalo Rientolassa Helle ilmoitti lähettävänsä miehet takaisin Helsinkiin. Pian paikalle saapui Hyvinkään punakaartin lentävä osasto, joka oli aikaisemmin samana aamuna surmannut joukon valkoisia. Osaston päällikkönä toiminut Lauri Kara vaati vankeja haltuunsa, mutta Helle ei suostunut luovuttamaan heitä. Tilanteen kärjistyessä Hellettä syytettiin ”herrojen kätyriksi” ja lopulta hän joutui pakenemaan paikalta. Karan osasto otti suojeluskuntalaiset mukaansa ja ampui myös heidät. Tapahtumien jälkeen Helle ei enää osallistunut punaisten toimintaan.[3][5][6] Huhtikuun puolivälissa Helle sai vapautettua maanviljelijä Artturi Hiidenheimon punaisten käsistä ja pelasti hänet mahdolliselta teloitukselta. Pari viikkoa myöhemmin Hiidenheimo pelasti Hellen valkoisten kostotoimilta, joiden uhrina surmattiin yli 100 punaista. Helle toimitettiin Suomenlinnan vankileirille ja vapautettiin kaikista syytteistä elokuun alussa.[3][7][8]
Takaisin politiikkaan
Helteen lähdettyä talvella 1919 kansaedustajaehdokkaaksi määräsi valtiorikosoikeuden syyttäjä tapauksen uudelleen käsittelyyn, mutta valtiorikosylioikeus säilytti vapauttavan tuomion, eikä oikeuskanslerikaan nähnyt aihetta jatkotoimiin. Maaliskuun vaaleissa Helle nousi jälleen eduskuntaan, josta hän erosi syyskuussa 1921 sydän- ja hermosairauksiensa vuoksi. Helle oli Vihdin kunnanvaltuuston jäsen vuodesta 1919 kuolemaansa saakka ja toimi sen puheenjohtajana 1919-1924. Vuoden 1925 kunnallisvaaleissa hänet valittiin sosialidemokraattien sijaan porvarien listalta. Helle oli myös Maalaiskuntien Liiton, Vihdin Työväen Osuuskaupan, Nummelan Osuuskassan sekä Nummelan VPK:n perustajajäseniä.[3][9]
Hellen puusepänverstas oli merkittävä työllistäjä Nummelassa, sillä 1920-luvulla verstaassa oli toistakymmentä työntekijää. Vuosina 1923-1928 hän oli J. E. Hedénin ja Urho Karhumäen kanssa perustamansa Nummelan harmoonitehtaan osakas. Karhumäki julkaisi myöhemmin tehtaan alkuvaiheista kertovan romaanin Viulu ja posetiivi, jossa Helle esiintyy ”Tähtelän Eetu” -nimisenä henkilöhahmona.[10] Edvard Helle kuoli aivohalvaukseen kotonaan Nummelassa tammikuussa 1931.[9] Hänet on haudattu Vihdin hautausmaalle.[11]
Perhe
Edvard Hellen puoliso oli Irjalan kartanon Suonpaan torpan tytär Alina Aleksandra Widell (1880-1958), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1902. Pariskunnalle syntyi viisi lasta. Heidän poikansa oli ministeri Veikko Helle.[3]
Lähteet
↑Nimenmuuttoja. Suomalainen Wirallinen Lehti, 12.5.1906, nro 109, s. 54. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.6.2023.
↑Eskola, Seikko: Apua kansallisen tragedian ymmärtämiseen. Tieteessä tapahtuu, 2016, nro 4, s. 67-70. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 23.6.2023.
.jpg)
