Faistoksen kiekko (myös Faistoksen diskos) on Faistoksen palatsikeskuksesta Kreetalta löydetty pyöreä savilevy, jossa on molemmin puolin spiraalin muodossa kohti levyn keskustaa kulkevia kirjoitusmerkkejä. Kiekko on peräisin minolaiselta kaudelta, ajanjaksolta 1800–1625 eaa. Kiekon käyttötarkoitusta ei tiedetä eikä siinä olevaa kirjoitusta ole kyetty luotettavasti tulkitsemaan, mikä tekee siitä yhden arkeologian suurimmista arvoituksista. Tekstistä on esitetty useita eri tulkintoja.[1][2][3][4][5]
Faistoksen rakennuksen 101 rauniot. Etualalla huone 8, josta kiekko löydettiin.
Kiekko on yleisimmin ajoitettu keskiselle tai myöhäiselle minolaiselle kaudelle noin vuosiin 1800–1625 eaa. Joidenkin arvioiden mukaan se saattaisi kuitenkin olla myös myöhemmältä ajalta, noin vuosilta 1500–1400 eaa. Kiekon katsotaan yleisesti olevan kreetalaista alkuperää.[7][8][9] Koska mistään Kreetalta ei ole löydetty toista vastaavanlaista esinettä, on kuitenkin mahdollista, että se on tuotu saarelle muualta. Kiekon kirjoitusmerkeissä saattaa olla tähän liittyviä viitteitä. Eräs merkeistä esittää harjaksella varustettua kypärää, jonka tyyppinen oli filistealaisten käytössä. Eräs toinen merkeistä puolestaan esittää sarkofagia, joka muistuttaa lyykialaisten käyttämää.[2]
Kiekon löysi eteläisellä Kreetalla sijaitsevan Faistoksen palatsikeskuksen kaivausten yhteydessä italialainen arkeologi Luigi Pernier 3. heinäkuuta 1908. Se löydettiin Faistoksen pääpalatsin koillispuolella sijaitsevan rakennuksen numero 101 huoneesta numero 8 (35°03′06.0″N, 24°48′53.6″E). Samasta huoneesta löydettiin myös lineaari-A-kirjoitusta sisältänyt savitaulu (PH1). Löytöjen perusteella kyseistä huonetta kutsutaan palatsin arkistoksi.[7][10] Löytö sai suurta huomiota ja nosti tuolloin muutoin Knossoksen ja Agía Triádan varjoon jääneen Faistoksen arvoa arkeologisena kohteena.[11]
Arkeologi Doro Levi löysi vuonna 1955 Faistoksen palatsin huoneesta numero 25 tuhansien muiden sinettileimasinten ohella leimasimen (HM 992), jossa on sama symboli kuin kiekon kirjoitusmerkissä numero 21. Symbolia ei tunneta muualta, joten löytö todistaa osaltaan Faistoksen kiekon aitouden puolesta[12] ja saattaa myös olla merkki siitä, että kiekko on valmistettu Faistoksessa.
Esine
Kiekon A- ja B-puolet Louis Godartin numeroinnilla.
Faistoksen kiekko on tehty terrakotasta eli poltetusta savesta. Kiekko on läpimitaltaan noin 16 senttimetriä, tarkemmin välillä 158–165 millimetriä. Sen paksuus on 16–21 millimetriä.[10]
Kiekossa on kaksi puolta, joista käytetään nimityksiä A ja B. Kummallakin puolella on kirjoitusta, joka kulkee spiraalin muotoisesti ja on mitä ilmeisimmin tarkoitettu luettavaksi ulkolaidalta kohti kiekon keskustaa ja oikealta vasemmalle. On mahdollista, että B-puoleksi nimetty puoli on todellisuudessa kiekon ”etupuoli”.[5][8]
Koska kaikki saman kirjoitusmerkin esiintymät ovat samanlaisia, merkit on todennäköisesti tehty leimasimilla, mikä tekee siitä vanhimman tunnetun vastaavanlaisen teoksen.[2] Leimasimet oli todennäköisesti tehty puusta, luusta tai kivestä. Merkit on painettu saveen ennen sen polttamista kovaksi.[10] Tarkoituksellinen polttaminen erottaa sen tavallisista minolais-mykeneläisistä savitauluista, jotka ovat palaneet koviksi tulipaloissa.[9]
Kiekko muistuttaa monin tavoin MaglianostaItaliasta viimeistään 1800-luvun lopulla löydettyä pyöreähköä lyijykiekkoa, jossa on spiraalin muodossa etruskinkielistä kirjoitusta. Minolaisista esineistä ainoa tunnettu, jossa on spiraalinmuotoista kirjoitusta, on Knossoksen Mávro Spílaion hautausmaalta vuonna 1926 löydetty kultasormus, jossa on lineaari-A-kirjoitusta.[11]
Kirjoitus
Kiekon kirjoituksessa on käytetty 45 eri kirjoitusmerkkiä ja siinä on yhteensä 241 (tai 242, sillä yksi on mahdollisesti tuhoutunut tai poistettu) merkkiä. A-puolella merkkejä on 122 tai 123 ja B-puolella 119. Merkit on ryhmitelty 61 ryhmään tai ”sanaan”. Kiekon A-puolella ryhmiä on 31 ja B-puolella 30. Kussakin ryhmässä on 2–7 merkkiä. Ryhmät on eroteltu toisistaan pystysuorin viivoin. Samoin kirjoituksen rivit on eroteltu toisistaan viivoin.[5][10][7] Joidenkin ryhmien viimeisen merkin alapuolella on vinoviiva. Kirjoituksessa on merkkejä siitä, että sitä on korjattu useissa kohdin.
Merkkien määrästä voi päätellä, että kyseessä on todennäköisesti lineaari-A:n ja lineaari-B:n kaltainen tavukirjoitusjärjestelmä tai jonkinlainen hieroglyfikirjoitus. Merkkejä on liian paljon, jotta ne muodostaisivat aakkoston, ja liian vähän, jotta ne muodostaisivat ideografisen kuvakirjoitusjärjestelmän.[8][13] Toisaalta merkeillä voi olla kokonaan muu tarkoitus kuin kielen äänteiden kirjoittaminen.[9] Tekstin lyhyys vaikeuttaa luotettavan tulkinnan muodostamista.[3]
Puoli A
Kiekon A-puoli.
(A1)
(A2)
(A3)
(A4)
(A5)
(A6)
(A7)
(A8) [.]
(A9)
(A10)
(A11)
(A12)
(A13)
(A14)
(A15)
(A16)
(A17)
(A18)
(A19)
(A20)
(A21)
(A22)
( A23)
(A24)
(A25)
(A26)
(A27)
(A28)
(A29)
(A30)
(A31)
Puoli B
Kiekon B-puoli.
(B1)
(B2)
(B3)
(B4)
(B5)
(B6)
(B7)
(B8)
(B9)
(B10)
(B11)
(B12)
(B13)
(B14)
(B15)
(B16)
(B17)
(B18)
(B19)
(B20)
(B21)
(B22)
(B23)
(B24)
(B25)
(B26)
(B27)
(B28)
(B29)
(B30)
Merkit
Faistoksen kiekon kirjoituksessa on käytetty yhteensä 45 eri kirjoitusmerkkiä. Monet niistä esittävät erilaisia ihmis- ja eläinhahmoja, kasveja sekä erilaisia esineitä. Merkkeihin viitataan numeroilla 01–45 Arthur Evansin käyttämän numeroinnin mukaan. Merkeille annetut nimet ovat peräisin Louis Godartilta (1995), mutta eivät välttämättä liity siihen, mitä merkit alun perin ovat kuvanneet. Osaa merkeistä on verrattu Arkalochórin kirveen merkkeihin sekä lineaari-A- ja lineaari-B-kirjoituksen merkkeihin (Werner Nahm 1975,[14] Torsten Timm 2004[15]).
Tekstistä on vuosikymmenten varrella tehty useita tulkinta- ja jopa käännösehdotuksia. Tekstin on ehdotettu olevan esimerkiksi hymni, rukous, kirous, kirje, lakiteksti, matemaattinen, tähtitieteellinen tai historiallinen dokumentti, kalenteri ja lautapeli.[3][9][12] Kiekon tunnettuus on houkutellut monen alan tutkijoita ja lukuisia harrastelijoita esittämään omia tulkintojaan. Osa tulkinnoista perustuu kielelliseen analyysiin ja pyrkii samalla selvittämään sen kielen, jota kirjoitusmerkeillä on kirjoitettu; osa puolestaan perustuu merkkien ei-kielelliseen ideografiseen tulkintaan. Monet tulkinnoista ovat selvästi pseudotieteellisiä ja osa lähestyy esoteriaa (kuten ehdotus siitä, että kyseessä on Atlantiksen kieli[9][18]). Alla on esitelty tunnetuimpia tieteellisiä tulkintoja.
Mikään esitetyistä tulkinnoista ei ole ainakaan toistaiseksi saavuttanut yleistä hyväksyntää, koska mitään niistä ei voida sen paremmin todistaa oikeaksi kuin vääräksikään.[3] Tämä johtuu tunnetun tekstin lyhyydestä. Siksi tutkimus saattaa olla umpikujassa, ellei samalla kirjoistusjärjestelmällä kirjoitettuja tekstejä löydetä enemmän. Monet tutkijat ovatkin todenneet, että kirjoitus saattaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.[12]
Kreikkaa, heettiä tai seemiläistä kieltä
George Hempl (1911) esitti kirjoituksen olevan joonialaisella kreikalla kirjoitettu uskonnollinen teksti.[19] F. Melian Stawell (1911) esitti kirjoituksen olevan homeerista kreikkaa.[20] Benjamin Schwartzin mukaan se on mykeneläistä kreikkaa.[21] Kevin ja Keith Masseyn (1998) mukaan teksti olisi kreikkaa ja sisältäisi tavaraluettelon, jossa esiintyvät myös kreikkalaiset lukusanat.[22] Kreikaksi tekstin ovat tulkinneet myös mm. Steven Fischer (1988),[23] Derk Ohlenroth (1996)[24] ja Marco Corsini (2008).[25] Jean Faucounau (2002) on tulkinnut tekstin proto-joonialaisella kreikalla kirjoitetuksi Arionin Argoksen pojan (hauta)hymniksi.[26]
Kaikissa näissä tulkinnoissa teksti on nähty kreikankielisenä tavukirjoituksena. Adam Martin (2000) on ehdottanut tekstin olevan kaksikielinen minolais-kreikkalainen teksti, joka on kirjoitettu aakkoskirjoituksella.[27]
Vladimir Georgiev (1976) on esittänyt tekstin olevan heetin kielellä kirjoitettua tavukirjoitusta,[28] Kjell Aartun (1992) puolestaan seemiläisellä kielellä tehtyä tavukirjoitusta.[29]
Luvialainen kirje
Winfried Achterbergin (2004) tulkinnan mukaan kiekon merkit on johdettu anatolialaisista hieroglyfeistä ja sen teksti on luvialainen kirje koskien maiden omistusta. Kirje on osoitettu henkilölle nimeltä na-sa-tu (”Nestor”, datiivissa na-sa-ti) heimossa hi-ya-wa (Ahhiyawa eli akhaijit). Tulkinnan mukaan tekstissä esiintyvät myös paikannimet pa-ya-tu (Faistos), ra-su-ta (Lasithi), mi-SARU (Mesara), ku-na-sa (Knossos), sa3-har-wa (Skheria) ja ri-ti-na (Rhytion), sekä henkilönnimi i-du-ma-na (”Idomeneus”), Mesaran hallitsija.[30]
Rukous äitijumalattarelle
Gareth Owensin (2014) tulkinnan[13] mukaan teksti olisi minolaisen uskonnon äitijumalattarelle esitetty rukous. Toinen puoli olisi tarkoitettu raskaana olevalle naiselle ja toinen juuri synnyttäneelle naiselle. Tulkinta perustuu merkkien vertailuun kreetalaisiin hieroglyfeihin sekä lineaari-A- ja lineaari-B-kirjoituksiin. Merkkien äännearvo perustuu eräiden lineaari-A-merkkien alustavaan oletettuun tulkintaan. Owensin tulkinnan mukaan eräät usein toistuvat merkit muodostavat toistuvat sanat iqekurja (”odottava äiti/jumalatar”), iqe (”äiti/jumalatar”) ja iqepaje / iqephae (”loistava äiti/jumalatar”).[2][5][31] Owens katsoo merkeillä kirjoitetun minolaisen kielen olleen indoeurooppalainen kieli.[32]
Owensin tulkintaa ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksytty. Vaikka lineaari-A:ta voidaan tulkita jonkin verran lineaari-B:n avulla, lineaari-A:n ongelmaa itseään ei ole vielä ratkaistu, puhumattakaan kreetalaisista hieroglyfeistä. Näin eteneminen näistä Faistoksen kiekon merkkien tulkintaan edustaa kriitikoiden mukaan liian suurta hyppyä tuntemattomaan. Lisäksi ei ole todistettua, että kirjoitus edustaisi samaa kieltä kuin lineaari-A. Ei myöskään ole syytä olettaa, että yhteneväisyydet eri kirjoitusjärjestelmien merkkien ulkonäössä tarkoittaisivat yhtenevyyttä ääntämisessä. Näin Owensin tulkinta ei eroa aiemmista siinä, että se jää edelleen sekä todistamattomaksi että kumoamattomaksi.[3][33]
Ei-kielitieteellisiä tulkintoja
Edellisten lisäksi kiekosta on tehty lukuisia tulkintoja, jotka eivät perustu kielen analyysiin vaan merkkien sekä esimerkiksi niiden lukumäärän ja ryhmittelyn tulkitsemiseen muulla tavalla. Osassa tulkinnoista on luovuttu kokonaan siitä ajatuksesta, että kyseessä olisi jotakin kieltä oleva kirjoitus.[12]
Esimerkiksi Leon Pomerance (1976)[34] ja Hermann Wenzel (1998)[35] ovat tulkinneet kiekon tähtitieteelliseksi dokumentiksi. Wolfgang Reczkon (2009) mukaan se liittyisi auringonpimennysten ajoittamiseen.[36] Andis Kaulins (1980) tulkitsi kiekon matemaattiseksi dokumentiksi.[37]
Ole Hagen (1988) on puolestaan tulkinnut kiekon kalenteriksi.[38] Alan Butlerin (1999) mukaan kyseessä olisi 366-päiväiseen vuoteen perustuva kalenteri.[39] Peter Aleff (1982)[40][41] ja Helène Whittaker (2005)[42] ovat nähneet kiekon pelilautana. Axel Hausmann (2002) on yhdistänyt kiekon myyttiin Atlantiksesta.[43]
Keskustelu aitoudesta
Kiekkoa pidetään yleisesti aitona, koska sekä sen että merkkiä 21 vastaavan sinettileimasimen löytöhistoria tunnetaan.[12] Taideasiantuntija Jerome Eisenberg (2008) on kuitenkin ehdottanut kiekon olevan sen löytäjän Pernierin tekemä väärennös. Eräänä perusteluna ovat kiekon ainutlaatuisuus sekä sen rakenne, joka poikkeaa muista minolaisista kirjoitukseen käytetyistä saviesineistä. Toisaalta erot voivat selittyä sillä, että esineen tekstityyppi ja käyttötarkoitus ovat erilaisia. Museoviranomaiset eivät ole suostuneet kiekon ajoittamiseen teknisin menetelmin särkymisvaaran vuoksi.[9][44] Tutkijat eivät ole jakaneet Eisenbergin näkemyksiä[12] ja muun muassa Pavol Hnilan mukaan todisteet aitouden puolesta ovat edelleen vahvemmat kuin todisteet sitä vastaan.[11]
Lähteet
↑Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Faistoksen diskos”, Antiikin käsikirja, s. 165–166. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
↑ abcdSurnin, Vitaly: Hieroglyphs of the Phaistos Disc. History and Full Text Translation, s. 22–. Vitaly Surnin, 2013. Teoksen verkkoversio.
↑ abcHnila, Pavol: Notes on the Authenticity of the Phaistos Disk. Anodos. Studies of the Ancient World, 2009, nro 9, s. 59–66. Artikkelin verkkoversio.
↑Nahm, Werner: Vergleich von Zeichen des Diskos von Phaistos mit Linear A. Kadmos, 1975, 14. vsk, nro 2, s. 97–101.
↑Timm, Torsten: Der Diskos von Phaistos - Anmerkungen zur Deutung und Textstruktur. Indogermanische Forschungen, 2004, 109. vsk, s. 204–231. Tiivistelmä.
↑Hempl, George: The Solving of an Ancient Riddle: Ionic Greek before Homer. Harper's Monthly Magazine, Jan 1911, nro 122 (728), s. 187–198.
↑Stawell, F. Melian: An Interpretation of the Phaistos Disk. The Burlington Magazine for Connoisseurs, Apr., 1911, 19. vsk, nro 97, s. 23–29, 32–38. Artikkelin verkkoversio.
↑Schwartz, Benjamin: The Phaistos disk. Journal of Near Eastern Studies, 1959, 18. vsk, nro 2, s. 105–112.
↑Fischer, Steven R.: Evidence for Hellenic Dialect in the Phaistos Disk. Herbert Lang, 1988. ISBN 3-261-03703-2
↑Ohlenroth, Derk: Das Abaton des lykäischen Zeus und der Hain der Elaia: Zum Diskos von Phaistos und zur frühen griechischen Schriftkultur. M. Niemeyer, 1996. ISBN 3-484-80008-9
↑Faucounau, Jean: Le déchiffrement du Disque de Phaistos & Les Proto-Ioniens : histoire d'un peuple oublié. Harmattan, 2002. ISBN 2747524272
↑Martin, Adam: Der Diskos von Phaistos - Ein zweisprachiges Dokument geschrieben in einer frühgriechischen Alphabetschrift. Ludwig Auer Verlag, 2000. ISBN 3-9807169-1-0
↑Georgiev, Vladimir: Le déchiffrement du texte sur le disque de Phaistos. Linguistique Balkanique, 1976, 19. vsk, s. 5–47.
↑Aartun, Kjell: Der Diskos von Phaistos; Die beschriftete Bronzeaxt; Die Inschrift der Taragona-tafel in Die minoische Schrift : Sprache und Texte vol. 1. Wiesbaden: Harrassowitz, 1992. ISBN 3-447-03273-1
↑Achterberg, Winfried et al.: The Phaistos disc: a Luwian letter to Nestor. Amsterdam: Dutch Archaeological and Historical Society, 2004. ISBN 9072067118
↑Tutkija keksi tekstin merkityksen. Tieteen Kuvalehti Historia, 2015, nro 3, s. 8. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209
↑Pomerance, Leon: The Phaistos Disk: An Interpretation of Astronomical Symbols. Goteborg: Paul Astroms forlag, 1976. Kelley, D. H.: Review: The Phaistos Disk: An Interpretation of Astronomical Symbols. The Journal of Archeoastronomy, 1979, II. vsk, nro 3.
↑Kaulins, Andis: The phaistos disc: hieroglyphic Greek with Euclidean dimensions : the "lost proof" of parallel lines. (Origins, studies in the history of mankind and its languages) A. Kaulins, 1980.
↑Whittaker, Helène, "Social and Symbolic Aspects of Minoan writing", European Journal of Archaeology 8:1, 29-41 (2005) doi:10.1177/1461957105058207
↑Hausmann, Axel: Der Diskus von Phaistos. Ein Dokument aus Atlantis. BoD GmbH, 2002. ISBN 3-8311-4548-2
↑Eisenberg, Jerome M.: The Phaistos Disk: one hundred year old hoax? Minerva, July/August 2008, s. 9–24.
Kirjallisuutta
Godart, Louis: The Phaistos Disk. The Enigma of an Aegean Script. (Translation by Alexandra Douma) Heraklion: Itanos Publications, 1995. ISBN 960-7549-02-3
MacDonald, P. Jackson: A Statistical Study of the Phaistos Disk. Kadmos, 1999, 38. vsk, s. 19–30.
