Fujian (kiin.: 福建; pinyin: Fújiàn; Pe̍h-ōe-jī: Hok-kiàn; [fǔ.tɕjɛ̂n], suomalaisittain [fudzien][7]) on yksi Kiinanmaakunnista. Nimestä käytetään joskus muotoja Fukien tai Foukien. Vanha suomalainen latinalaistus Fukien.[7] Maakunta sijaitsee Kiinan kaakkoisrannikolla.
Naapurimaakuntina ovat Zhejiang luoteessa, Jiangxi koillisessa ja Guangdong lounaassa. Maasto on pääosin vuoristoista.lähde? Maakunnan lähisaaret Kinmen ja Matsu ovat Kiinan tasavallan (Taiwan) hallussa, ja ne kuuluvat teoriassa Fujian-maakuntaan, joten nimellä on olemassa kaksi maakuntaa eri valtioissa.
Fujian sijaitsee Kiinan kaakkoisrannikolla ja sen naapurimaakuntia ovat Guangdong lounaassa, Jiangxi idässä ja Zhejiang pohjoisessa. Fujiania vastapäätä Taiwaninsalmen toisella puolella on Taiwanin saari.[8] Fujianista koilliseen sijaitseva merialue tunnetaan nimellä Itä-Kiinan meri. Pinta-alaltaan Fujian on Kiinan maakunnista yksi pienimmistä.[9] Fujianissa vallitsee subtrooppinen ilmasto. Vuonna 2004 alueen keskimääräinen lämpötila vaihteli 15,3 ja 21,9 °C välillä. Sadetta alueella tuli samaan aikaan 930–1 843 mm, tehden Fujianista yhden Kiinan sateisimmista maakunnista. Alueen talvi on lyhyt ja kesät pitkiä. Säähän ja vuodenaikoihin vaikuttaa monsuunikausi. Luonnononnettomuudet kuten tulvat, kuivuudet ja myrskyt ovat suhteellisen yleisiä.[10]
Historia
Nimi Fujian tunnetaan prefektuurinimenä jo vuodelta 733. Se saatiin yhdistämällä ensimmäiset ideogrammitFuzhoun ja Jianzhoun kaupunkinimistä. Koska fú on ’onni’ ja jiàn tarkoittaa ’perustaa, rakentaa’, voisi maakuntanimen merkitykseksi ajatella ’onnellinen perustus’.[7] Nimitystä alettiin käyttää alueesta Tang-dynastian ajalla. Tätä aikaisemmin alue tunnettiin nimellä Minyue.[8]
Maataloudelle kelpaavan maan vähyys on historiallisesti ajanut muuttoliikkeitä Fujianista ulospäin. Alueella asuvat hakka- ja minnan-kiinalaiset ovat muuttaneet historian kuluessa sankoin joukoin muun muassa Taiwanille ja Kaakkois-Aasiaan. Alue on ollut aikanaan myös kaupan keskus. Tang-dynastian aikana Fujianin satamakaupunki Quanzhoussa kävi kauppalaivoja Lähi-idästä saakka. Sen merkitys kaupan keskuksena väheni Ming-dynastian aikana. Ming-dynastia kielisi ulkomaankaupan ja kauppa saattoi jatkua vain merirosvojen ja salakuljettajien kautta. Kauppa väheni entisestään Koxingan valloitettua Taiwanin saaren 1600-luvulla. Lopullisesti Fujian menetti asemansa kärsittyään huomattavasti 1800-luvun lukuisissa sodissa.[11]
Kommunistien voitto Kiinan sisällissodassa syrjäytti Fujiania entisestään. Sen vanhojen Taiwanin yhteyksien takia aluetta pidettiin poliittisesti epäluotettavana, jonka lisäksi kommunistit pelkäsivät kansallismielisten maihinnousua alueella. Näiden tekijöiden takia alueelle ei tehty juuri investointeja, mutta se joutui silti elättämään suuria armeijan joukkoja. Talouden alettua vapautua Maon valtakauden jälkeen Fujian on kuitenkin pystynyt elpymään.[11]
Talous
Fujianin maakunnan bruttokansantuote oli 2 176,0 miljardia renminbia (Kiinan juan, CNY).[2] Tämä vastasi 3,5 prosentin osuutta koko Kiinan BKT:stä. Henkeä kohti laskettuna se teki 57 856 CNY, eli noin 6 931 EUR[3][4]. Tämä oli 138 % Kiinan tilastokeskuksen ilmoittamasta keskiarvotasosta 41 908 CNY (noin 5 021 EUR).[5][4]
Xiamen oli ensimmäisiä kaupunkeja Kiinassa, jotka saivat erityistalousalueen aseman. Koska alue on sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti lähellä Taiwania, Fujian saa suuria sijoituksia Taiwanilta.lähde?
Väestö
Fujianin etniset ryhmät vuosien 2000 ja 2010 väestönlaskennoissa.[12]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Fujianissa oli yhteensä 34 097 947 asukasta.[12] Suurin osa Fujianin väestöstä on etniseltä taustaltaan han-kiinalaisia. Paikallisen kansanperinteeseen liitetään usein kertomukset muuttoaalloista Keski-Kiinasta. Nykyiset asukkaat lienevätkin han-kiinalaisten ja näihin sekoittuneiden alueen alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Fujianin suurin etninen vähemmistö ovat shet, joiden noin 700 000:n kokonaismäärästä noin puolet asuu Fujianissa. Toinen selvästi erillinen ryhmänsä ovat hakka-kiinalaiset, joita ei kuitenkaan tunnusteta valtion taholta omaksi etniseksi ryhmäkseen. Quanzhoussa on myös pieni hui-kiinalainen vähemmistö.[13]
↑ abcChina Fujian (Julkaisijan mukaan aineistolähteenä Kiinan tilastokeskus: Kiinan väestönlaskennat 1.7.1982, 1.7.1990, 1.11.2000 ja 1.11.2010 sekä arvio väkiluvusta 31.12.2013) citypopulation.de. Viitattu 11.4.2015. (englanniksi)
↑ ab3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
↑ ab3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
↑ abcEuro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
↑ ab3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 % korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
↑ abCheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 878–879. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7(englanniksi)
↑ abRongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 357-358. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1(englanniksi)
↑David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 93-97. Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9(englanniksi)