Harbin (yksink.: 哈尔滨; perint.: 哈爾濱; pinyin: Hā'ěrbīn) on Heilongjiangin maakunnan pääkaupunki koillisessa Kiinassa. Se sijaitsee Songhua-joen eteläisellä rannalla. Harbin on koillisen Kiinan poliittinen, taloudellinen, tieteellinen ja kulttuurillinen keskus. Varsinaisen kaupungin alueella on 5 878 939 (2010) asukasta. Rovaniemi on Harbinin ystävyyskaupunki.[2]
Harbin sijaitsee Songhuan, joka on yksi Amurin sivujoista, rannalla.
Ilmasto
Harbinissa on Köppenin ilmastoluokituksen mukaan lämminkesäinen mannerilmasto. Kesät ovat kuumia ja sateisia, talvella on kuivaa ja kylmää. Vuoden keskilämpötila on noin 3 °C ja keskimääräinen sademäärä 560 millimetriä. Heinäkuu on lämpimin kuukausi. Silloin vuorokauden keskilämpötila on noin 23 °C. Viilein kuukausi on tammikuu, jolloin keskilämpötila on noin –20 °C. Sateisin kuukausi on heinäkuu, jolloin sataa keskimäärin noin 160 millimetriä. Tammikuu puolestaan on kuivin kuukausi. Silloin keskimääräinen sadanta on 4 millimetriä.[3]
Historia
Harbin oli alun perin vain pieni kalastajakylä ja se alkoi kasvaa kaupungiksi vasta 1900-luvulla. Kasvu alkoi kun Venäjän keisarikunta alkoi rakentaa Kiinan itäistä rautatietä Mantšuriaan. Venäjän sisällissodan seurauksena kaupunkiin muutti monia venäläisiä, joista suuri osa oli juutalaisia. 1900-luvun alkupuolella kaupungissa olikin jopa parikymmentätuhatta juutalaista. Suurin osa heistä muutti toisen maailmansodan jälkeen ulkomaille.[4]
Japanin miehitettyä Mantšurian vuonna 1931 Harbinista tuli osa Japanin luomaa Mantšukuon nukkevaltiota. Kaupungissa toimi Japanin armeijan biologisten aseiden tutkimuskeskus. Neuvostoliitto miehitti kaupungin vuonna 1945 ja he luovuttivat vallan Kiinan kommunisteille vuotta myöhemmin. Kaupunki oli tärkeä kommunistien sotilaallinen keskus Kiinan sisällissodassá. Sodan jälkeen 1950-luvulta 1980-luvulle Harbinista tuli nopeasti tärkeä Kiinan teollisuuden keskus.[4]
Väestö
Harbinin kaupungissa asuu 5 878 939 (2010) ihmistä. Koko Harbinin kunnan alueella asukkaita on 10 635 971. Valtaväestön muodostavat han-kiinalaiset (93,45 %). Suurimmat vähemmistöt ovat mantšut (4,6 %) ja korealaiset (1,27 %). Lisäksi kaupungissa asuu muun muassa hui-kiinalaisia (0,45 %) ja mongoleja (0,14 %).
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
Harbinia kutsutaan joskus Pikku-Moskovaksi tai itämaiseksi Pariisiksi johtuen sen venäläis- ja eurooppalaisvaikutteisesta arkkitehtuurista.[4] Zhongyang Dajie, joka on yksi kaupungin pääkaduista, on jäänne 1900-luvun vaihteen kansainvälisestä liiketoiminnasta. 1,4 kilometriä pitkällä kadulla on barokki-, bysantti- ja juutalaistyylisiä ulkosivuja, pieniä venäläisiä leipomoja, ranskalaisia muotitaloja, amerikkalaisia pikaruokaloita ja japanilaisia ravintoloita.
Venäläinen Pyhän Sofian ortodoksinen kirkko sijaitsee myös keskisessä osassa Harbinia. Vuonna 1932 valmistunut kirkko on nykyään monikulttuurisen arkkitehtuurin museo.
Talvella kaupungissa pidetään Harbinin kansainvälinen jää- ja lumiveistosfestivaali (vuosittain vuodesta 1985 lähtien) tammikuun alusta neljä viikkoa Taiyangdaon alueella, joka on muutenkin harbinilaisten virkistysalue niin kesällä kuin talvellakin. Työt ovat näkyvillä niin kauan kunnes sulavat keväällä.
Hallinnollinen jako
Harbin on prefektuuritason kaupunki, jolla on ns. alimaakunnallinen status. Piirikuntatasolla Harbin jakautuu yhdeksään kaupunkipiiriin, kahteen piirikuntatason kaupunkiin ja seitsemään piirikuntaan.[5]
