Helsingin valloitus

Helsingin valloitus on Eino Leinon 136-sivuinen, Suomen sisällissodan aikaan sijoittuva omaelämäkerrallinen pamfletti, jonka alaotsikko on "Muistelmia ja vaikutelmia". Minerva kustansi sen vuonna 1918, jolloin kysyntää oli kahdelle painokselle.

Kainuun Eino Leino -seuran mukaan kirja on tilauksesta tehty ja "hätiköiden kokoonkyhätty.", ja perustuu eräiden sotilasviranomaisten muistiinpanoihin.^[1]

Romaani kertoo siitä, miten Eino Leino jäi punaisten noustua valtaan mottiin Hotelli Kämpiin. Hotellissa oli hänen lisäkseen vain toinen suomalainen useiden ulkomaalaisten joukossa. Kumpikin heistä oli aikonut matkustaa pois Helsingistä palatakseen työnsä pariin. He eivät kuitenkaan oivaltaneet lähteä ajoissa, koska lakkoihin oli jo vuodesta 1905 alkaen totuttu. Tämän takia he joutuivat odottamaan kuukausia, ennen kuin Saksan joukot vapauttivat kaupungin.

Luvut on otsikoitu seuraavalla tavalla: "Ensimmäinen luku – Onnettomuustoverit – Ennakkotiedot – Optimistinen mieliala – Ensimmäiset vaikutelmat – Ammuntaa ja mielipuolisuutta – Tulevaisuuden sosialisti – Yksityinen tietotoimisto".

Valkoisten menestys Pohjanmaalla tuli tietoon Helsingissä ja tilanteen muuttuminen pian vaikutti todennäköiseltä. Tampereen valloitus oli kuitenkin paljon vaikeampi toteuttaa.

Pääkaupungissa junamiehistöt oli valjastettu punaisten käyttöön ennakkovalmisteluilla. Senaatin vangitsemista kaavailtiin. Punaiset asettivat vartiot muun muassa lehtien toimitusten oville. Punakaartin joukot vaikuttivat kurittomilta ja osin venäläisten agitaattorien ohjailemilta. Hajanaisia taisteluita esiintyi muun muassa Mikonkadulla.

Leino ja hänen toverinsa jäivät hotelliin, jossa illat muodostuivat pitkiksi. Vähitellen miehet herpaantuivat alun jännityksen jälkeen. Rintamatietoja ei enää tullut. Hotellin ulkomaisista vieraista useimmat olivat venäläisiä, jotka olivat paenneet vallankumouksen jaloista.

Kansakoulunopettajat edustivat valkoisten aktiivista vastarintaa kieltäytymällä yhteistoiminnasta punaisten kanssa. Monien perheiden lapset, palvelijat jne. pyrkivät pois punaisesta Helsingistä valkoisten joukkoihin. Sen suurempaa vastarintaa ei kaupungissa puhjennut. Punaisten vartioasemia oli kaupungissa runsaasti.

Svinhufvudin pako jäänmurtajalla Rääveliin eli Tallinnaan oli ilahduttava tarina kaupunkiin jääneille, myös Leinolle. Hän ja hänen toverinsa arvelivat punaisten johdon pakenevan, kunhan tilanne rintamalla muuttuu. Huhu Svinhufvudin matkasta Saksaan ja sopimuksesta Saksan kanssa levisi kaupungilla.

Leino tapaa tamperelaisen punaisen taiteilijan, Aarne Orjatsalon, joka oli ollut Leinon lapsuusystävä. Hän toimi Punaisen Ristin palveluksessa mutta myös kirjoitti, miten valkoiset rääkkäsivät vangiksi jääneitä punaisia. Leino kuuli tarinoita punaisten johdon vierailuista Leninin ja Trotskin luo. Muun muassa Orjatsalo oli aikeissa matkustaa Venäjälle. Tämä jo kertoi jotain punaisten johdon heikentyneestä uskosta mahdollisuuksiinsa.

Kaupungilla alkoi liikkua huhu, että saksalaiset ovat nousseet maihin Helsingin lähistölle. Se tiedettiin, että Saksa oli vaatinut Venäjän sota-alusten vetäytymistä Helsingin satamista. Tässä vaiheessa Tallinna oli Saksan miehittämä ja sieltä oli vetäytynyt Helsinkiin venäläisiä.

Punaisten rauhanlähetystö otti Leinoon yhteyttä pyytäen häntä allekirjoittamaan julistuksen, joka julkaistaisiin Työmiehessä tai Tiedonantajassa. Leino kieltäytyi. Ruotsin sosialistit olivat yrittäneet tehdä joitakin välitystoimia, mutta niillä ei ollut vaikutuksia sisällissodan kulkuun.

Kirjailijana Leino arvostelee ankarasti Työmiehen päätoimittajan Algot Untolan moraalia. Ei löytynyt tästä edes "järjen kipinöitä". "Siellä valui tunnettu mahtipontinen valheen valta entistä vuolaampana, siellä kiehui ja kohisi "Harhaman" sekapäisen tekijän Irmari Rantamalan puuropata entistä pirinintaisempana." Kun Untola ei voinut Leinon mukaan totuutta sanoa, "hukkukoon myös hänen muistonsa niihin aaltoihin, joissa hän myöhemmin vangiksi jouduttuaan vartiainsa luodeista myös niin surullisen surman sai."

Saksalaiset operoivat Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla. Tämä loi huolta Helsingissä: kuinka kauan kaupungin vapauttamista vielä pitäisi odottaa? Kenraali Mannerheimia pilkattiin oikeistopiireissä Laiska-Jaakoksi ja Fabius Cunctatoriksi. Saksan lentokoneiden ilmestyminen Helsingin taivaalle oli monelle lohdullinen näky. Punaiset valmistautuivat räjäyttämään asevarastojaan. Tilanteesta perillä olevat kaupunkilaiset alkoivat pelätä koko Helsingin tuhoa.

Ajan tappaminen hotellissa alkoi käydä ihmisten hermoille. Tätä lievitettiin shakin peluulla toisinaan jopa ympäri vuorokauden. Saksalaisten saavuttua alkoivat taistelujen äänet lähestyä. Leppävaara oli vallattu ja Töölössä taisteltiin. Myös muualla kaupungilla esiintyi taisteluja. Lopulta Leino tovereineen alkaa huolestua omasta hengissä säilymisestään.

• Helsingin valloitus Teos Klassikkokirjastossa